Työturvallisuus­kortti on vaatimus monella alalla

Vuosittain noin 150 000 henkilöä suorittaa työturvallisuuskortin. Suurin osa kortin ensimmäistä kertaa suorittavista on toisen asteen oppilaitoksissa opiskelevia nuoria, joille kortti on osa tutkintoa. Etenkin rakennusalan yrityksissä työturvallisuuskortti alkaa olla minimivaatimus, jota ilman työpaikalle ei ole asiaa. Työturvallisuuskortin suorittaneella on perustiedot työturvallisuudesta ja yhteistoiminnasta työmaalla.

Marko Kilpeläinen

Turvallisuus- ja ympäristö- päällikkö, Peab Oy

”Aika harvoin työmaan portista enää yrittää työntekijä, jolta puuttuisi työturvallisuuskortti. Meillä sen suorittamista vaaditaan jokaiselta toimitusjohtajasta alkaen. Työturvallisuuskortti on myös turvallisuusjohtamisen työkalu. Moni rakennusalan yritys on tehnyt samanlaisen linjauksen.

Pidämme työturvallisuusasioita jatkuvasti esillä. Työturvallisuuskorttikoulutusten lisäksi perehdytämme työntekijämme työmaakohtaisesti.

Asenteet ovat muuttuneet työturvallisuusmyönteisemmiksi etenkin parin viime vuoden aikana ja puheet ovat alkaneet realisoitua myös teoiksi.”

Miika Ojala

Opiskelija Jyväskylän yliopisto, tietojärjestelmätiede/ kesätyöntekijä Konecranes, Hyvinkää

”Aloitin toukokuun puolivälissä kesätyöntekijänä Konecranesin toiminnanohjauksen kehitystiimissä. Suoritin työturvallisuuskortin lähes heti töiden alettua. Koulutus on hyvä muistutus siitä, että työturvallisuus tulee ottaa huomioon kaikessa tekemisessä.

Työturvallisuuden periaatteet on hyvä sisäistää heti työuran alussa. Pidemmällä aikavälillä työtapaturmien ja työperäisten sairauksien vähenemisellä voi olla jopa kansanterveydellisiä vaikutuksia.

Oma ikäpolveni on mielestäni melko valveutunut työturvallisuusasioissa. Asia tiedostetaan samoin kuin se, että työn takia ei kannata itseään rikkoa. Työt voi hoitaa kunnolla ottamatta turhia riskejä!”

Arto Halminen

Koulutuspäällikkö, Konecranes Finland Oy

”Olen vetänyt lähes 160 työturvallisuuskorttikoulutusta 10 vuoden aikana. Nuoret eivät ehkä aina tiedosta asioiden vakavuutta, mutta toisaalta he osaavat kyseenalaistaa käytäntöjä, joihin muut ovat tottuneet. Parhaat keskustelut syntyvätkin sekaryhmissä, joissa on sekä nuoria että konkareita.

Koulutustilaisuudet ovat hyvä alusta myös hiljaisen tiedon välittämiseen. Teemme koulutuksessa ryhmätehtäviä ja pyrin aina sekoittamaan ryhmät niin, että niissä on eri-ikäisiä.

Jokaisen olisi hyvä aika ajoin arvioida oman työn vaarat ennen aloittamista. Nuorille tämä olisi vielä tärkeämpää, koska kokemuksen puuttuessa he eivät osaa varautua seurauksiin.”