Taustalla on yksi murroskauden muotitermeistä, työn tuunaaminen. Se tarkoittaa tiivistettynä oman tehtävänkuvan, työn olosuhteiden tai vain tiettyjen yksityiskohtien hienosäätämistä niin, että homma sujuisi paremmin ja mielekkäämmin.

Omaa työtään tuunaamalla työntekoon voi saada uutta imua, mikä puolestaan heijastuu työntekijän parempana sitoutumisena ja motivaationa. Samalla työuupumuksen riski pienenee.

Tuunaa työstäsi kivempaa

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Jari Hakasen mukaan työn tuunaaminen lähtee aina itse työntekijästä tai tiimistä. Prosessissa täytyy uskaltaa antaa tilaa itsekkäillekin ajatuksille paremman työn puolesta.

– Yksi tuunaamisen tavoitteista on päästä eroon tylsyydestä ja turhista rutiineista ja saavuttaa kokonaisvaltainen läsnäolo omassa työroolissaan, päästä ainakin vähän lähemmäksi omaa unelmatyötään, Hakanen sanoo.

Itsekkäästi ajatellen työstä pitäisi saada tekijälleen kivempaa. Tämä hyödyttää välittömästi myös työnantajaa, kun työntekijöiden energia ja motivaatio lisääntyvät. Tämä puolestaan lisää työnantajan arvostusta tekijöitään kohtaan. Hakasen tutkimukset kertovat lukuisista työn imun ja työn tuunaamisen eduista.

– Työntekijä, joka on motivoitunut ja nauttii omasta työstään, kestää paremmin vastoinkäymisiä, sopeutuu paremmin muutoksiin ja on myös tuottavampi työnantajalle.

Kyse voi olla hyvin pienistä asioista. Hakasen mieleen on jäänyt eräässä työpahoinvointia käsitelleessä ajankohtaisohjelmassa esiintynyt kaupan työntekijä, joka oli kaupassaan hitain kassanhoitaja, mutta silti pidetty työntekijä asiakkaiden keskuudessa. Syy molempiin oli se, että hän kysyi kaikilta asiakkailtaan kuulumisia ja auttoi tarvittaessa pakkaamisessakin, mikä tietysti vei hieman aikaa ja jonot kasvoivat.

– Kun kassanhoitajalta kysyttiin syytä tähän käytökseen, hän totesi että hänen tehtävänsä ei ole tehdä pomoaan onnelliseksi, hänen tehtävänsä on tehdä asiakkaat tyytyväisiksi, silloin hän on itsekin tyytyväinen ja työ sujuu paremmin, Hakanen kertoo.

“Sellaisia työpaikkoja on vielä valitettavan paljon, joissa vain jalkautetaan johdon suunnittelemia muutoksia ja strategioita.”

Kommunikaation on oltava kaksisuuntaista

Työelämän kehittäminen on perinteisesti ollut ylhäältä alaspäin johdettua ajattelua. Muuttuneessa työelämässä tällainen perinteinen malli ei Hakasen mukaan enää yksin toimi, se vain passivoi työntekijöitä. Muutosten aloitteet eivät voi tulla vain johdolta, vaan tarvitaan kaksisuuntaista kommunikaatiota, hän muistuttaa.

– Se maailma on mennyttä, että johto tietää kaiken. Sellaisia työpaikkoja on vielä kuitenkin valitettavan paljon, joissa vain jalkautetaan johdon suunnittelemia muutoksia ja strategioita.

Tällainen toimintakulttuuri tappaa aloitteellisuuden, vaikka Hakasen mielestä työpaikoilla tarvitaan juuri nyt kipeästi sitä, että jokaisella tasolla ideoidaan omaa työtä ja sen tavoitteita, yhdessä muiden kanssa.

– Jos halutaan paras työsuoritus, se ei tule vain niin, että ohjeistetaan mitä tai miten toisen pitää tehdä. Kyllä se tulee yhteisen keskustelun ja keskinäisen arvostuksen kautta. Kun työntekijä saa vastuuta, saa hän myös vapautta tehdä asioita fiksuimmaksi kokemallaan tavalla, toki tiettyjen rajojen puitteissa, Hakanen toteaa.

Hän korostaa hyvän henkilöstöjohtamisen ja esimiehen asenteen ja toiminnan merkitystä:

– Kuunteleva ja kannustava esimies rohkaisee aloitteellisuuteen ja saa ihmiset innostumaan omasta työstään ja kehittämään sitä.

Esimies – tuunaa työhösi lisää vuorovaikutusta

Esimiehiä Hakanen kannustaisi oman työnsä tuunaamiseen siten, että he saisivat enemmän aikaa alaistensa kanssa olemiseen ja keskusteluun.

– Se on tärkeää ja arvokasta. Esimies saattaa hieman pelätäkin tällaista kanssakäymistä, mutta se voi olla todella palkitsevaa kaikkien kannalta. Vuorovaikutuksen edistäminen pitäisi saada ulotettua organisaatiossa kaikille johtamisen tasoille.

Jos dialogia esimiesten ja alaisten välillä on niukasti, se saattaa johtaa vääriin tulkintoihin: esimies voi ajatella, että on parempikin pitää etäisyyttä, ettei työntekijä koe hänen kyttäävän heitä. Työntekijä voi puolestaan olettaa, ettei esimiestä kiinnosta yhtään hänen työntekonsa.

– Sillä voi olla hämmästyttävä vaikutus työyhteisöön, jos esimies kysyisikin alaisiltaan, mitä asioita hän itse voisi tehdä toisin tai paremmin, Hakanen uskoo.

Miksi työn tuunaaminen kannattaa?

Itsensä motivoiminen muutoksiin voi monelle työntekijälle olla hankalaa sen tarkoitusperien takia.

– Miksi teen työstäni mielekkäämpää ja sujuvampaa? Vastakkain voi olla kaksi näkökulmaa: riittääkö se, että teen muutokset itseni takia? Vai odotanko samalla, että työnantaja palkitsee minut siitä? Hakanen pohtii.

Muutosten torjuminen vain sen takia, ettei niistä saa mitään konkreettista palkintoa tai edes kiitosta, on helposti ansa, jossa hukataan muutosten hyödyt. Siinä tilanteessa työntekijän olisi hyvä ajatella itsekkäästi ja miettiä sitä, mitä hyvää tästä kaikesta koituu omalle itselle.

“Riittääkö se, että teen muutokset itseni takia? Vai odotanko samalla, että työnantaja palkitsee minut siitä?”

Painopiste pahoinvoinnista hyvinvointiin

Jari Hakanen otti ensimmäisen merkittävän askeleensa oman työnsä tuunaamiseksi vuosituhannen vaihteessa, kun hän tutustui uuteen, positiivisempaan työelämän näkökulmaan.

– Työelämän tutkimus ja erilaiset työhyvinvointimittarit ovat perinteisesti olleet hyvin negatiivisia, kun keskustelun kärjessä ovat olleet stressi, työuupumus ja sairaspoissaolot.

Myös Hakanen aloitti aikoinaan työuupumuksen tutkijana. Hollantilaisen Wilmar Schaufelin kautta hän tutustui uuteen positiivisempaan tutkimusnäkökulmaan ja tuunasi sen myötä omaa työntekoaan.

– Otin aikaisempien aiheiden rinnalle positiivisemman näkökulman, työn imun ja myöhemmin työn tuunaamisen. Tällä oli omalle työuralleni lopulta todella iso ja kauaskantoinen merkitys. Se jopa ällistytti, miten innovatiivista oli katsoa työelämää positiivisesta suunnasta, Hakanen muistelee.

Työelämän tutkimisessa epäsuhta perinteisen negatiivisen näkökulman ja uuden positiivisemman näkemyksen välillä on yhä melkoinen.

– Maailmalla julkaistaan varmaankin noin tuhat työuupumus- tai burn out -tutkimusta vuosittain. Työn tuunaamiseen liittyviä tutkimuksia on julkaistu 2010-luvulla yhteensä ehkä noin seitsemänkymmentä.