Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
”Rajavartiolaitos on sotilaallisesti järjestäytynyt linjaorganisaatio, mikä saattaa kuulostaa jäykän torjuvalta. Niin ei välttämättä kuitenkaan ole. Nykypäivän vaatimukset avoimeen vuorovaikutukseen opettavat koko ajan esihenkilöitämme ja työyksiköitä ottamaan huomioon työntekijöiden ajatuksia sekä näkemyksiä.
Esihenkilöt ovat avoimuuden ilmapiirin luomisessa keskeisessä asemassa Rajavartiolaitoksessa. Vuoropuhelun kehittäminen on yksi osa johtamista ja osaamista. Se, miten vuoropuhelu työyhteisössä toimii, on vahvasti sidoksissa siihen, miten avoin esihenkilö on työyhteisön ajatuksille.
Toiminnaltamme vaaditaan nykyään myös läpinäkyvyyttä. Asioiden valmistelu edellyttää avointa keskustelua, vaikka linjaorganisaatiossa johto lopulta tekeekin ratkaisut.
(…kuva)
Psykologinen turvallisuus ei ole erityisen tuttu termi organisaatiossamme. Kysyessäni asiasta kollegoilta vastaukset vaihtelivat. Esille nousi esimerkiksi välittämisen tärkeys, eli että yksilö kokisi organisaation välittävän työyhteisön hyvinvoinnista.
Turvallisuusorganisaatiossa tunnistettiin myös ulkoisen uhan vaikutus psykologiseen turvallisuuteen. Esimerkiksi tällä hetkellä vahvasti esillä oleva maalittaminen luo uhkaa psykologiseen turvallisuuden tunteeseen. Maalittamisessa viranomainen tai muu näkyvässä asemassa oleva henkilö otetaan uhkailun kohteeksi. Työnantajan tehtävänä on huolehtia, että työntekijä kokee olevansa turvallisessa työympäristössä.
Koska Rajavartiolaitos on turvallisuusviranomainen, on selvää, että organisaatioon kohdistuu myös edellä kuvattua ulkopuolista uhkaa. Kaikkeen ei voi tietenkään varautua, mutta yksi tärkeimmistä työnantajan keinoista on huolehtia henkilöstön osaamisesta ja asianmukaisista varusteista. Olemme myös kouluttaneet henkilöstöä työpisteisiin mahdollisten uhkatilanteiden jälkihoitoa varten.
Korona-aika osoitti, että organisaatiossamme on hyvä ja nopea valmius muutostilanteisiin. Pandemia haastoi psykologisen turvallisuuden työyhteisössä tilanteiden ja vaatimusten vaihtuessa jopa päivittäin. Tartuntavaaran lisäksi organisaatiotamme haastoi toiminnan painopisteen siirtyminen Helsinki-Vantaalta ja itärajalta Länsi- sekä Pohjois-Suomeen. Noin puolet kentän henkilöistä siirtyi työskentelemään kauas omasta työpisteestään.
On selvää, että muutos aiheutti epävarmuutta työntekijöissä, sillä normaali rytmi muuttui niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Myös tässä tilanteessa korostui työyhteisön avoimuus. Selkeä ja yhdenmukainen viestintä sekä riittävä tietoisuus tilanteesta edesauttoivat tilanteen hallintaa niin yksilöllä kuin organisaatiossakin.”
Lue lisää psykologisesta turvallisuudesta:
Opetusala: ”Voin tuoda työn haasteita esille turvallisin mielin”
Rakennusala: ”Asenteet ovat muuttuneet tosi paljon”
Ennen digiajan tuomaa etätyön vallankumousta vain harvoilla oli mahdollisuus työskennellä vapaasti oman aikataulunsa mukaan. Taiteilijat, kirjailijat ja tiedemiehet pakenivat jo 1800-luvulla kaupunkien kiirettä maaseudun rauhaan, jossa työ ja luonto soljuivat saumattomasti yhteen.
Kun Kinuskikissan eli Sini Visan leivontablogi alkoi kasvattaa suosiotaan, hän oli valinnan äärellä: jatkaako työtä koodarina vai tehdäkö blogista kokopäivätyö? Sydän tuntui olevan blogin puolella.
Uudet työntekijät kokevat usein jäävänsä työyhteisön ulkopuolelle etätöissä. Ratkaisu voi löytyä viestintätapojen ja työkalujen paremmasta hyödyntämisestä – kahvihuoneet on vietävä digitaaliseen ympäristöön.
