kolumni

27.09.2022

Mielenterveys on kuin jana, ei on/off-painike

Ihminen kulkee elämänsä aikana pitkin mielentervey­den janaa. Hän voi voimien hiipuessa joutua joskus lähemmäksi mielen sairastumista mutta alkaa toipuessaan lähestyä janan toista päätä, jossa mielenterveys on kantavassa roolissa.

Synnymme maailmaan geeniemme saattelemina. Tämä tarkoittaa niin temperamenttia kuin muita ominaisuuksiamme sekä altistavia tekijöitä. Osa altistavista tekijöistä saattaa kohdata elämämme aikana laukaisevia tekijöitä. Saatamme sairastua joko fyysisesti tai psyykkisesti.

Laukaisevien tekijöiden ilmentymistä kuvaa hyvin esimerkki ilmapallon puhkeamisesta. Ilmapallo voi tyhjentyä ainakin kahdella eri tavalla. Siihen voi tulla pieni reikä, jonka kautta ilmapallo tyhjenee pikkuhiljaa. Ilmapalloon voi myös tulla iso reikä. Silloin se tyhjenee äkillisesti voimakkaan äänen saattelemana.

Tapahtuu ilmapallon tyhjeneminen (työperäisenä, muun elämän aiheuttamana tai näiden yhdistelmänä) kummalla tavalla tahansa, joutuu yksilö sen jälkeen tarkastelemaan elämäänsä eri tavoin kuin aikaisemmin. Muutokset pakottavat tai antavat mahdollisuuden tarkastella elämäämme uusista näkökulmista.

Liikumme janallamme läpi elämän sellaisina ihmisinä kuin olemme.

Väitöskirjatutkimukseni (2021) avulla löytyi uudelleen ranskalaisen lääkäri P. Pinelin jo 1800-luvulla alun perin esiin nostama ajatus mielenterveyden janasta. Me kaikki liikumme janallamme läpi elämän sellaisina ihmisinä kuin olemme. Välillä joudumme kohtamaan vähittäistä voimien hiipumista, joka joillakin meistä saattaa ilmetä esimerkiksi masennus- tai ahdistusoireiluna.

Toisinaan voi tapahtua jotakin äkillisesti meitä romahduttavaa, jolloin työkykymme ja elämänhallintamme saattaa hetkellisesti heikentyä. Tällöin liikumme mielenterveyden janalla lähemmäs mielen sairastumista.

Toipuessamme ja kuntoutuessamme puolestaan lähestymme janan toista päätä, jossa mielenterveyden kantavat ominaisuudet ovat haasteita suuremmassa roolissa.

Ketään ei ole tarpeen tuomita ”toivottomaksi tapaukseksi”

On kuitenkin merkityksellistä huomioida, että monet meistä kykenevät säilyttämään työtoimijuuteensa erilaisten elämänhaasteiden tai jopa vakavien mielenterveyden haasteiden ilmentyessä.

Ketään ei ole tarpeen tuomita ”toivottomaksi tapaukseksi”, vaan suunnata ajattelu siihen, että kuljemme elämän aikana mielenterveyden janalla, jonka toisessa päässä on terve mieli ja toisessa mielen sairastuminen.

Luonnollisesti on myös hetkiä, jolloin työkykymme ja työhyvinvointimme notkahtavat. Toivottavasti muistamme tuolloinkin jana-ajattelun. Se tuo luottamusta siihen, että tulevaisuudessa voimme jälleen olla toisessa kohdassa janaa, lähempänä tervettä mieltä.

 

Johanna Vilppola

Mielenterveys- ja päihdehoitotyön lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.