Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Yrittäjä Antti Huttunen: Poikkeukselliset ihmiset tuovat tuloksia
Kirjoittaja: Jaana Haapaluoma-Höglund
Kuvaaja: Juho Kuva
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin.
”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä.
Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli 55-vuotiaita, naisia ja neuroepätyypillisiä, kuten adhd-piirteisiä ja autismin kirjolla olevia. Omasta neuroepätyypillisyydestäni en silloin vielä tiennyt.
Työpäiviä oli niukasti, ja minun täytyi niin sanotusti saada ponnistus osumaan lankulle, eli käyttämään rajalliset voimavarani oikeisiin asioihin.
Noin viitisen vuotta sitten päädyin aika pohjalle, sillä uuvuin täydellisesti kaikkien mahdollisten elämänvaikeuksien kasaannuttua. Uupumuksen yhteydessä alettiin ensin selvitellä adhd:ta, mutta selvittely jäi kesken. Samoihin aikoihin päädyin lukemaan aspergeristä ensimmäisen kerran, ja kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Aika lailla vuosi eteenpäin sain aspergerdiagnoosin.
Uupumuksesta toivuttuani adhd jäi mieleeni pyörimään. Monilla autismin kirjolla olevilla on myös adhd. Reflektoin, että kyllä tämä saattaa päteä itseeni. Asian ottamiseen esille terveydenhuollossa vaikutti se, että jouduin viime vuonna ottamaan kopin lapsestani omaishoitajana. Suomen sote-sektori pystyi tarjoamaan hänelle vain murto-osan lakisääteisistä palveluista, joihin hänellä oli oikeus. Työpäiviä oli niukasti, ja minun täytyi niin sanotusti saada ponnistus osumaan lankulle, eli käyttämään rajalliset voimavarani oikeisiin asioihin.
Koska adhd-haastattelut oli tehty ja lomakkeet täytetty jo aiemmin, tarvittiin enää täydentäviä haastatteluja. Viime kesänä kuukausi sen jälkeen, kun olin ottanut yhteyttä psykiatriin, minulla oli valmis adhd-diagnoosi ja lääkkeet siihen.
Kun juttelen ihmisen kanssa tärkeistä ja merkityksellisistä asioista, huomaan, toimiiko molempien mieli samansuuntaisesti ja voisiko yhteistyö pelata hyvin.
Lääkkeet auttoivat ohjailemaan motivaatiota ja kiinnostusta, joten pystyin viimeinkin keskittämään energiani tärkeimpiin asioihin töissä. Myös omien tunteideni kanssa selviäminen oli helpompaa. Joskus ennen pienimuotoiset konfliktit tai näkemyserot veivät töissä energiat nolliin ja pään jumiin, mutta nyt ne tuntuivat kuolevaisten ongelmilta. Typeryyden kohtaaminen ei enää vienyt kapasiteettia ihan tyhjiin.
Omat diagnoosini saatuani mielessäni vahvistui entistä selkeämmin ajatus, että minun kannattaa palkata ihmisiä, joista tulee oikea fiilis. Ymmärsin entistä paremmin, miksi olin aiemmin palkannut heitä, joita olin palkannut. Aika paljon työelämässä ja rekrytoinnissa halutaan tehdä helposti perusteltavia valintoja. Tuli valittua ihmisiä, joilla oli parhaat speksit ja paras CV. Usein nuo valinnat osoittautuivat kaikkein huonoimmiksi valinnoiksi. Olisi pitänyt luottaa tuntumaan ihmisestä. Hyvä CV kertoo ihmisestä vain sen, että hän osaa tehdä hyvä CV:n.
Retkipaikka-yrityksellä menee mukavasti ja nousujohteisesti. Töissä on 19 henkilöä. En ole varmaan useimmankaan CV:tä nähnyt. Kun juttelen ihmisen kanssa tärkeistä ja merkityksellisistä asioista, huomaan, toimiiko molempien mieli samansuuntaisesti ja voisiko yhteistyö pelata hyvin.
En ole toistaiseksi kohdannut vastustusta tai kritiikkiä muilta työnantajilta tavoistani rekrytoida ja johtaa. Jos sellaista tulisi vastaan, niin todennäköisesti puhuisin vain avoimesti omista ajatuksistani. Se karkottaa tehokkaasti heidät, jotka eivät voi niitä hyväksyä.”
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa. Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto. – Täällä on
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma
Iceheartsissa kasvattaja kulkee lapsen rinnalla esikoulusta täysi-ikäisyyteen. Samuel Karlsson tietää, miten merkittävä tuo tuki voi olla – hän sai sen itse ja tarjoaa nyt samaa seuraaville sukupolville. Mikkolan koulun liikuntasalissa riittää vauhtia, kun alakoululaiset Icehearts-lapset touhuavat erilaisia leikkejä ja pelejä kasvattajiensa kanssa. Samuel Karlsson, 28, on tehnyt kasvattajan vaativaa työtä kolmen vuoden ajan, mutta hänelle
