Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Yleinen oppivelvollisuus tuli voimaan vuonna 1921. Se ei kuitenkaan taannut kaikille pitkää koulupolkua. Monen tie vei pakollisen kuusivuotisen kansakoulun jälkeen työelämään. Kiertävät matkapuhujat toivat sivistystä myös syrjäseuduille ja vähävaraisille.
Työväenliikkeen piirissä katsottiin, että kansan sivistäminen ja valistaminen oli paras keino taata vakaa yhteiskunta sisällissodan kauhujen jälkeen. Koulutusta järjestettiin esimerkiksi vuonna 1919 perustetun Työväen Sivistysliitto TSL:n kursseilla ja opintokerhoissa. Kirjekursseja oli mahdollista suorittaa etäopintoina syrjäseuduillakin.
Uransa edistysmielisen osuusliikkeen valistustyön parissa tehnyt Viola Järvinen opastaa naisia ompeluneuvontapisteellä Tampereella 1956.
TSL:n siirtokirjastojen avulla oppia vietiin jopa tiettömien taivalten taakse metsäkämpille. Myös edistysmielinen osuustoimintaliike järjesti paljon valistustoimintaa. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto pyrki levittämään osuustoiminta-aatetta ja sivistämään osuusliikkeiden jäsenistöä.
Kotitalouskonsulentti Viola Järvinen esittelemässä jälkiruokia Tampereella 1957 Naiset Mukaan -toiminnan 30-vuotisjuhlanäyttelyssä.
Tietoja ja taitoja pyrittiin tarjoamaan myös sujuvasanaisten matkapuhujien välityksellä. Sekä sivistys- että osuuskauppaliikkeen matkapuhujat ja opintoneuvojat kulkivat ympäri Suomea luennoimassa. Kursseja pidettiin esimerkiksi kunnallisista, osuustoiminnallisista, taloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä.
Matkapuhujat vierailivat myös paikallisissa juhlissa sekä kokouksissa. Puhujat pyrkivät valistamaan ja innostamaan kansaa mukaan toimintaan. Monesti oma, paikallinen opintokerho saikin tuulta purjeisiinsa juuri matkapuhujan kannustamana.
Matkapuhuja Yrjö Kallinen käyttämässä elokuvakonetta 1930-luvulla. Varjo- ja elokuvakoneet olivat valistusosaston työntekijöiden käytössä osuustoiminnallisissa valistusjuhlissa 1920–1950-luvuilla.
1920-luvulla neuvontatoimintaa alettiin kohdistaa erityisesti naisille. Osuuskauppaliikkeen piirissä havaittiin, että juuri naiset käyttivät perheiden todellista rahavaltaa vastatessaan päivittäisistä ostoksista. Naiset mukaan -toiminta halusi valistaa naisia kotitalousasioissa ja taloudenpidossa.
Parhaiten osuusliikkeen Naiset Mukaan -toiminnan tilaisuudet menestyivät, kun niissä oli naispuhuja. Kotitalouskonsulentit kiersivätkin ahkerasti ympäri maata. Osuustoiminnan uranuurtajanaiset kannustivat naisia myös tarttumaan rohkeasti luottamustehtäviin.
Matkapuhujat hyödynsivät työssään myös uusinta tekniikkaa, kuten radiota, varjokuvia ja elokuvaa. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kuvasarja ”Kraafillisia varjokuvia edistysmielisestä osuuskauppaliikkeestä” vuodelta 1927–1928.
Matkapuhujien ja koko sivistystoiminnan päämääränä oli työläisten etu. Ajateltiin, että hieman oppia saamalla myös köyhistä oloista ponnistavien oli mahdollista päästä mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
TSL:n opintoneuvojana 1940-luvulla toiminut Anni Vallanti tiivisti matkapuhujien toimintaan kannustavan merkityksen oivallisesti:
– Minä olen jopa Muoniossa pitänyt kurssit ja silloin kun me mentiin sinne, siellä oli 27 jäsentä työväenyhdistyksessä ja kun lähdettiin pois, niin siellä oli pikkuista vaille 100 jäsentä.•
Alustatyö tarkoittaa digitaalisen alustan kautta välitettäviä töitä, joiden tekijä voi toimia joko työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Alustatyötä tehdään hyvin erilaisissa tehtävissä aina verkkokaupassa tavaroiden myymisestä sisällöntuotantoon, ruokalähettipalveluihin, siivoukseen, lastenhoitoon ja erilaisiin asiantuntijapalveluihin. – Sitä tehdään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Monille kyse on sivutyöstä tai tavasta täydentää tuloja. Sitä saatetaan tehdä esimerkiksi palkkatyön tai opintojen rinnalla tai
Ravintola Backaksen kilometribonus innosti Minka Jaakkolan lenkkipolulle. Alun epäilysten jälkeen sitkeys palkittiin puolimaratonilla ja paremmalla jaksamisella. Koin aina, että juokseminen on raskasta ja vaikeaa. Olin kokeillut sitä joskus, mutta se ei tuntunut minun jutultani. Työni tarjoilijana ja tapahtumavastaavana vaati paljon liikkumista, ja pyöräilin usein työmatkat. Ajattelin, että fyysisen työn jälkeen en todellakaan enää jaksa liikkua.
Pelkkä erilaisten ihmisten kokoaminen samaan tiimiin ei vielä takaa menestystä. Aito yhdenvertaisuus parantaa päätöksentekoa, vahvistaa työturvallisuutta ja näkyy lopulta myös yrityksen viivan alla. Mitä ajattelet, kun näet työpaikallasi pyörätuolia käyttävän kollegan, maahanmuuttajataustaisen työntekijän, ikääntyvän asiantuntijan tai nuoren harjoittelijan? Pidämme itseämme ennakkoluulottomina, mutta samalla teemme tiedostamattamme oletuksia ihmisistä heidän ikänsä, sukupuolensa, taustansa tai toimintakykynsä perusteella. Oletukset
Työelämässä puhutaan paljon osaajapulasta, mutta samalla suuri joukko taitavia ammattilaisia kohtaa ennakkoluuloja työnhaussa ja työpaikoilla. Osatyökykyiset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset työnhakijat jäävät rekrytoinneissa liian usein sivuun, vaikka heidän osaamisensa, kokemuksensa ja motivaationsa voisivat olla merkittävä voimavara työyhteisöille. Psykologi, uraohjaaja ja tietokirjailija Päivi Montgomeryn mukaan yksi suurimmista esteistä on edelleen kapea käsitys siitä, millainen on niin sanottu
