Pappi kohtaamistyössä – etänä

”Seurakuntapappina työhöni kuuluvat jumalanpalvelukset, toimitukset, rippikoulut ja hoivakotityö. Jumalanpalvelusten pitäminen on muuttunut viime vuoden aikana täysin, koska seurakuntalaiset eivät ole voineet olla paikalla ja ehtoollisia ei ole juuri päästy jakamaan.

Lohjalla jumalanpalvelukset on jo pitkään onneksi lähetetty radiosta, ja alkukesästä kirkkoon vihdoin asennettiin kunnon striimauslaitteet. Uskon, että tilaisuuksia, kuten toimituksia ja konsertteja, jatkossakin striimataan niille, jotka eivät pääse paikalle.

Toimitukset, eli siunaukset, ristiäiset ja vihkimiset, ovat muuttuneet luonteeltaan paljon, kun paikalle tiukimpien rajoitusten aikana sai tulla enintään kuusi ihmistä mukaan lukien seurakunnan työntekijät.

Rippikoulut on hoidettu etäyhteyksillä.

Erityisesti hautajaisissa noin pieni määrä on tuntunut vaikealta, eivätkä kaikki seurakuntalaisetkaan ole sitä tuumanneet hyväksyä. Hautajaisiin on onneksi saanut kirkkoherran luvalla ottaa vähän enemmän väkeä, niin että kaikki lähimmät omaiset ovat mahtuneet mukaan.

Vihkiäisiä ei ole minulle osunut, ja niitä varmastikin siirretään koronan jälkeiseen aikaan isompien juhlien toivossa.

Rippikoulut on hoidettu etäyhteyksillä, mutta leirille onneksi ensi kesänä päästään turvaohjeita noudattaen ja omassa kuplassamme pysyen.

Etätapaamiset nuorten kanssa tuovat haasteita, sillä he eivät halua pitää kameraa auki ja katsekontakti jää syntymättä. Toivon, että rippikoululaisia saisi vastedes tavata aina livenä, koska se olisi ainakin itselleni huomattavasti helpompaa kuin etänä.

Onneksi on myös erilaisia netissä toimivia aktivointikeinoja, kuten Kahoot-kisat. Kujeitakin on meille tehty, sillä kerran nuoret esimerkiksi olivat jakaneet osallistumislinkkiä isolle kaverijoukolleen ja monet ulkopuoliset yrittivät liittyä tapaamiseemme.

Hoivakotien asukkaille olen pitänyt Teams-jumalanpalveluksia.

Hoivakotien asukkaille olen pitänyt jumalanpalveluksia Teamsin kautta, ja ne ovatkin saavuttaneet asukkaat hoitajien voidessa auttaa yhteyksien kanssa. Lopussa on voitu vilkutella ja välillä joku on intoutunut juttelemaan enemmänkin.

Keväällä ja kesällä onneksi pääsemme puutarhaan pitämään palveluksia. Muihin ikääntyviin asukkaihin olen pitänyt yhteyttä soittamalla, ja useimmilla on tuntunut menevän korona-ajan eristyksistä huolimatta ihan hyvin.

Aloitin työt Lohjan seurakunnassa vasta vuosi sitten, enkä ole kovin monia kollegoita tavannut kasvotusten. Se on tietysti ollut vähän tylsää. Seurakunnan sisäiset palaverit on pidetty Teamsissa, ja luulen, että se tapa jää ainakin osittain jäljelle matka-aikoja säästävänä.

Varmasti myös etätapaaminen jää yhdeksi vaihtoehdoksi omaisten esimerkiksi asuessa kaukana.

Seurakuntalaiset haluaisin kuitenkin kohdata kasvotusten aina, kun se vain on turvallista, mutta varmasti myös etätapaaminen jää yhdeksi vaihtoehdoksi omaisten esimerkiksi asuessa kaukana.

Jos esimerkiksi kuoleva ihminen haluaa keskustella papin kanssa, menen ehdottomasti paikalle ja niin olen tehnyt myös korona-aikana. Olen käynyt todella monessa koronatestissä varmistaakseni muiden turvallisuuden.

Toimituksia edeltävät keskustelut on nyt käyty etänä Teamsin välityksellä, mutta niissäkin keskusteluissa haluaisin olla läsnä – syntymä, kuolema ja avioliitto ovat niin isoja asioita ihmisen elämässä.

Siinä hän istui penkissä ainoana ja tunsin riittämättömyyttä, koska en voinut edes istua hänen viereensä.

Kätteleminen on luonteva osa papin työtä, joten sekin on toivottavasti mahdollista sitten joskus. Kättely ikään kuin päättää toimituksen, johon olen osallistunut, eikä esimerkiksi kyynärpäiden klikkaus sovi useimpiin tilanteisiin.

Osallistuisin myös mielelläni kahvitilaisuuksiin toimitusten jälkeen, koska ihmiset monesti haluavat jutella papin kanssa. Sitä olemme kollegoiden kanssa miettineet, että noinkohan meitä vielä kutsutaan kahveille. Toivotaan.

Ehkä konkreettisin esimerkki korona-ajan haasteista ja papin työstä oli siunaustilaisuus, jossa vaimo oli menehtynyt äkillisesti ja 95-vuotias leski oli hautajaisissa yksin. Siinä hän istui penkissä ainoana ja tunsin riittämättömyyttä, koska en voinut edes istua hänen viereensä.”

Pirkko Järvinen on seurakuntapappi Lohjan seurakunnassa.

Lue lisää:

Päijät-Sote: Työväkivallan uhka väheni

Lassila & Tikanoja: Tehostetusta siivouksesta tuli uusi normi