Iltamat syntyivät yhdessä tekemällä

Työntekijöiden omaehtoisella kulttuuri- ja virkistystoiminnalla on pitkät juuret. Suomalainen kansalaisyhteiskunta syntyi 1800-luvun lopussa, ja työntekijät löysivät toisensa työväenyhdistyksissä.

Kun työväenyhdistykselle rakennettiin koti, harrastusmahdollisuudet laajenivat. Työväentaloilla urheiltiin, näyteltiin, lausuttiin runoja ja harrastettiin monipuolisesti musiikkia soittokunnissa ja kuoroissa. Vuonna 1916 maassa oli jo lähes tuhat työväentaloa.

Vähävaraisetkin pystyivät harrastamaan musiikkia, kun yhdistykset hankkivat soittimet ja perustivat orkesterin. Porin työväenyhdistyksen soittokunta 1920-luvulla.

Monimuotoinen työväenkulttuuri oli oman aikansa virkistystoimintaa: kun tänä päivänä järjestetään tyky-päiviä tai pikkujouluja, viime vuosisadalla työntekijöiden yhteishenki vahvistui iltamissa. Iltamia pitivät 1900-luvun alussa kaikki kansanliikkeet maamiesseuroista raittiusväkeen, ja myös työväestön oma ääni kuului omissa iltamissa.

Suomalainen iltamakulttuuri alkoi hiipua oikeastaan vasta 1960-luvun lopulla vapaa-ajan vieton muuttaessa muotoaan, kun esimerkiksi televisio
saapui yhä useampiin koteihin.

Paperiliitto vietti 30-vuotista taivaltaan juhlailtamalla vuonna 1936. Pääsylippuvihkoon painettu ohjelma oli tavallistakin monipuolisempi.

Iltamat olivat ohjelmallisia illanviettoja, joissa oli sekä asiapitoista, tiedostavaa ohjelmaa että erilaisia viihteellisempiä ohjelmanumeroita. Iltamilla oli usein jokin ajankohtainen teema. Työväenyhdistysten iltamissa pidettiin tietenkin puheita työväenliikkeen tärkeistä asioista. Muita ohjelmanumeroita saattoivat olla esimerkiksi soitto, laulu, näytelmät tai voimistelunäytökset. Nuorison odotuskin palkittiin, kun lopuksi päästiin tanssimaan. Tansseissa oli mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin – ja kenties rakastuakin.

Kunnollinen ohjelma oli tärkeää myös viranomaisten suuntaan: pelkkien tanssien pitämistä ei katsottu suopeasti Venäjän vallan aikana, ja myöhemmin verottaja kohteli asiapitoisia tilaisuuksia lempeämmin.

Hyvä iltamaohjelma ei syntynyt itsestään vaan siihen tarvittiin työntekijöiden yhdessä tekemistä. Kaikkien taidot ja työpanos tulivat tarpeeseen. Varsinaisen illanvieton lisäksi ainakin yhtä tärkeässä roolissa oli tapahtuman valmistelu, joka tarjosi jokaiselle yhteisön jäsenelle mahdollisuuden osallistua.

Iltamatoiminta oli 1900-luvun alkupuolen työporukoille yhteistyötä, joka onnistuessaan kohotti kaikkien itsetuntoa ja yhteishenkeä. Mielessä pysyi koko ajan myös aatteellinen ja sivistyksellinen näkökulma. Iltamien lipputuloilla ja pullakahvilla kerätyt varat käytettiin esimerkiksi työväenyhdistyksen kirjaston ylläpitämiseen tai muuhun yleishyödylliseen toimintaan, kuten kurssien ja retkien järjestämiseen.

Lamminpään Korven illanvietossa tanssittiin 1960-luvulla.