Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Sosiaalinen media muuttaa työn tekemisen tapaa. Yhä useammalle se on osa päivittäistä työympäristöä, kanssakäymisen, kokemustenjaon ja ideoiden lähde. Some on silti ehtinyt näyttää myös nurjat puolensa. Se voi viedä työpaikkakiusaamisen aivan uudelle tasolle.
Sosiaalisen median tiukimmat vastustajat pelkäävät somen vievän koko käden, jos sille antaa pikkusormen, ja kieltäytyvät ottamasta sitä lainkaan työkalupakkiinsa. Työturvallisuuskeskuksen (TTK) asiantuntija Päivi Rauramo vertaa somea leipäveitseen. Veistäkään ei kielletä, vaikka leivän leikkaamisen lisäksi sillä voisi myös tappaa. Vertausta käytti alkuaan somessa eräs äiti, joka halusi perehdyttää lapsensa vastuulliseen somen käyttöön.
– Somea ei pidä pelätä. Oikein käytettynä sekä some että leipäveitsi ovat mainioita välineitä. Someen sisältyy paljon hyvää, mutta myös some-maailmassa pitää olla osaamista ja noudattaa sovittuja sääntöjä. Uhat ja mahdollisuudet pitää vain rohkeasti tunnistaa, Rauramo toteaa.
Työturvallisuuskeskus on pureutunut somen ongelmiin työsuojelunäkökulmasta tuottamalla aiheesta digitaalisen oppaan Sosiaalisen median työkäyttö. Julkaisu on tarkoitettu helpottamaan työyhteisön omien sääntöjen laadintaa, ja se on vapaasti luettavissa TTK:n internet-sivuilta. Oppaassa käsitellään somen käytön eettisiä periaatteita, työsuojeluun liittyviä uhkia sekä vastuita ja rooleja työpaikalla. Siinä otetaan kantaa myös rikolliseen toimintaan.
– Sosiaalisen median kielteiset puolet tulisi nähdä työsuojelullisena asiana. Some tekee kaikenlaisesta kritiikistä entisestä julmempaa. Se on psykososiaalinen kuormitustekijä, joka tulee ottaa huomioon työsuojelussa, Rauramo muistuttaa.
Työpaikoilla pitäisi Rauramon mielestä nykyistä paremmin perehdyttää ja kouluttaa somen käyttöön ja sopia yhteisesti siitä, miten esimerkiksi somessa havaittuun tai koettuun epäasialliseen käytökseen puututaan.
– Oikein käytettynä sosiaalinen media edistää työntekijöiden, palveluorganisaation ja asiakkaiden keskinäistä vuorovaikutusta. Sen avulla voidaan tehostaa käyttäjälähtöisten palveluiden tuottamista. Somen luonteeseen kuuluu jakaminen ja yhteisöllisyys. Parhaimmillaan se voi olla todellinen innovaatiomoottori, Rauramo sanoo.
Somen käyttöön liittyviä ongelmia olisi hänen mielestään kuitenkin myös hyvä miettiä työpaikoilla – mieluiten jo ennen kuin väärinkäytöksiä on edes ilmennyt. Näin niitä osattaisiin ehkäistä ja toisaalta voitaisiin myös varautua pahimman varalta.
Joillakin internetin keskustelupalstoilla mahdollisuus esittää mielipiteitä kasvottomana ja nimettömänä on toisinaan suorastaan kannustanut varsin loukkaavaan ilmaisuun. Sama ilmiö on havaittu joidenkin organisaatioiden sisäisissä järjestelmissä, jos niissä on mahdollista esiintyä nimettömänä.
Usein purkausten takana on omia pettymyksiä, väärinkohdelluksi tulemisen tuntemuksia ja vastaavaa.
– Erityisesti työyhteisöjen viestinnässä jokaisen pitäisi kyllä pystyä olemaan mielipiteensä takana. Nimettömänä kirjoittelu ei ylipäänsä ole kauhean reilua. Ongelma korostuu helposti, jos nimettömänä toimiminen on jopa sallittua. Some voi nostaa työpaikkakiusaamisen vaikutuksen moninkertaisiksi, Rauramo pohtii.
Yleensä epäasiallisten mielenilmausten taustalla on hänen mukaansa isompia ongelmia, kuten huono työilmapiiri, turvattomuus, ihmisten väliset huonot kemiat jne. Some-häiriköinnin syyt ovat monisyiset. Kauna, epätoivo ja viha purkautuvat, jos ne saavat sopivan tien ja tilaa.
Rauramo muistuttaa, että harvemmin työyhteisön toimijat haluavat olla toisilleen pahoja tarkoituksella. Sen sijaan, että puututtaisiin pelkästään rumaan kielenkäyttöön tai epäasialliseen toimintaan, olisikin pyrittävä löytämään myös syyt, jotka johtivat ei-toivottuun käytökseen.
– Kun työpaikalla tehdään lakisääteinen työpaikan riskien arviointi, siinä olisi samalla hyvä tilaisuus myös keskustella, onko työpaikalla riskiä sosiaalisen median osalta, Rauramo vinkkaa.
Hengen uhkaaminen, kunnianloukkaukset ja vastaavat äärimmäisyydet ovat aina poliisiasioita, eivät enää pelkästään työsuojelukysymyksiä. Myös siitä olisi syytä sopia ennakkoon, mihin vedetään raja, jolloin poliisiin ollaan yhteydessä.
– Työpaikalla ei enää pidä itse yksin ruveta tulkitsemaan tilannetta. Esimerkiksi sosiaalisella alalla alkaa jo olla lähes arkipäivää, että työntekijät joutuvat uhkailun kohteeksi jouduttuaan epäämään jonkin etuuden. Sekä asianosaiset että heidän omaisensa saattavat purkaa pahaa oloaan viestinviejään.
Rauramo tähdentää, että kaikista mahdollisista heikkouksistaan huolimatta some on ennen kaikkea mahdollisuus, kunhan se ei korvaa kokonaan perinteistä kasvokkain tapaamista. Hän uskoo, että somesta tulee yhä tärkeämpi osa ihmisen keskinäistä vuorovaikutusta niin työ- kuin yksityiselämässä.
– Somen käyttö olisi yhdistettävä erilaisiin kohtaamistapoihin. Se on erinomainen tapa pitää yllä kontakteja maailmassa, jossa työyhteisöt voivat olla hyvinkin eri puolilla maailmaa ja aikavyöhykkeitä, Rauramo toteaa.
Sosiaalisen median työkäyttö – Työsuojelunäkökulma, TTK 2014: www.ttk.fi/julkaisut/digijulkaisut
Akvaristi Laura Vuorinen tarkkailee lasin läpi pienehkön hain uintia merimaailma Sea Lifen valtamerialtaassa. Mustaevähai ei voi fyysisesti koskaan pysähtyä, ja myös Vuorinen on työssään lähes jatkuvasti liikkeessä. Ruokintaa, veden laadun seuraamista, altaiden puhdistusta ja vaikkapa vuorovaikutusta jättiläismustekalan kanssa riittää.
Steveco oy on laatinut viisi sääntöä, jotka ovat parantaneet ahtaajien työturvallisuutta. Muidenkin yritysten, alalla kuin alalla, sopii ottaa mallia kaksi vuotta sitten lanseeratuista tiiviistä ohjeista.
Erikoislääkäri Henriikka Ollila on työskennellyt telttoihin pystytetyissä leikkaussaleissa, joihin kuuluvat pommitusten äänet. Auttamisen halu peittoaa pelon, ja siksi Ollila suuntaa töihin konfliktialueille yhä uudestaan.
Liibaan Ali Mohamud on ajanut taksia neljän vuoden ajan. Hän tekee yleensä iltavuoroja, joten talviaikaan hän on liikkeellä miltei pelkästään pimeällä.
