Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Filosofian tohtori Johanna Pulkkinen on työhyvinvoinnin, työturvallisuuden ja työkykyjohtamisen erityisasiantuntija.
Työpaikalla kuulee joskus vaadittavan jotain ”tasa-arvon nimissä”, ikään kuin tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuslainsäädäntö edellyttäisi, että jokaiselle työpaikalla tapahtuvalle asialle pitäisi keksiä vastapari. Kun keskustelu kääntyy tällaiseksi, uskallan väittää, että näillä työpaikoilla peruspalikat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa ovat joko suht kohdillaan tai sitten pinnan alla on jotain piilevää. Työpaikalla voi olla esimerkiksi lakisääteinen yhdenvertaisuussuunnitelma, samasta työstä saa samaa palkkaa ja käytössä voi olla anonyymi rekrytointi. Mutta eriarvoisuus ei välttämättä näy. Eikä siihen siksi myöskään puututa. Jos oletetaan meillä olevan kaikki jo kunnossa, ei kerätä tietoa, ei nähdä rakenteita eikä tunnisteta oikeita vinoumia.
Kohdellaanko kaikkia samalla tavalla, onkin väärä kysymys. Yksilölliset ratkaisut ovat arkea monessa tilanteessa: osa tarvitsee ergonomisia apuvälineitä fyysisen kuormituksen vähentämiseksi, toinen joustavampia työaikoja terveys- tai elämäntilanteen vuoksi, kolmas mahdollisuuden keventää työtehtäviä. Työikäisten naisten vaihdevuosioireiden vaikutuksista työkykyyn tulee puhua, ja apua on saatava, jotta täysipainoinen työssä toimiminen yhdenvertaisesti muiden kanssa on mahdollista. Nämä eivät ole tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuskysymyksiä vaan järkeviä keinoja pitää ihmiset työkykyisinä.
Työelämä on muuttunut, mutta työn turva perustuu yhä perinteiseen työsuhteeseen.
Riskien jakautuminen on noussut ajankohtaiseksi aiheeksi. Perinteinen työsuhde on aikanaan rakennettu tasapainottamaan osapuolten riskiä: palkka, sairausajan korvaus ja työterveyshuolto kuuluvat sen turvarakenteisiin, samoin kuin työkykyjohtamisen keinot. Sen rinnalle on kuitenkin vakiintunut toinen todellisuus, jota valmisteilla oleva alustataloutta koskeva lakiluonnos yrittää nyt tavoittaa. Määräaikaisuus, projektimainen työ, pätkätyö, osa-aikatyö, useat tulonlähteet, alustatyö ja kevytyrittäjyys eivät ole enää poikkeuksia vaan 2020-luvun työelämän rakenteellinen ilmiö, jossa riski siirtyy järjestelmällisesti organisaatioilta yksilölle. Vaikka alustatyö ja kevytyrittäjyys ovat Suomessa vielä määrällisesti pieni ilmiö, on harhaanjohtavaa puhua epätyypillisestä työstä, sillä erityisesti monille nuorille, maahanmuuttajataustaisille ja matalammin koulutetuille se on jo arkea ja samalla he jäävät myös työkyvyn tuen ulkopuolelle.
Työelämä on muuttunut, mutta työn turva perustuu yhä perinteiseen työsuhteeseen. Samaa työtä voidaan tehdä rinnakkain yhteisellä työpaikalla eri ehdoilla. Tilanne ei ole yksiselitteinen: kun riskiä taas siirretään liikaa työnantajalle, se nostaa samalla kynnystä palkata ylipäätään. Kyse on yksittäisen työntekijän kannalta siitä, tekeekö hän työtä muulla tavalla kuin vakituisessa työsuhteessa omasta tahdostaan vai pakosta. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ei voi enää tarkastella vain työsuhteen rajojen sisällä. Jos näin tehdään, suuri osa todellisuudesta jää väistämättä sen ulkopuolelle. Tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja sääntelyä, muuttuneen työelämän uusia pelisääntöjä. Muuten emme rakenna tasa-arvoista työelämää, vaan annamme sen jakautua kahteen todellisuuteen.
Toisen maailmansodan jälkimainingeissa työehtoja ja palkkoja lähdettiin korjaamaan valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. Lopputuloksena valtiovalta kirjasi lakiin käytännössä palkkakaton naisille. Toisen maailmansodan aikana naiset ahersivat tehtaissa miesten jouduttua rintamalle. Sota-ajan teollisuuden työvoimasta naiset muodostivat noin puolet. Naisia palkattiin varsin runsaasti tehdastöihin jo sotien välisenä aikana, mutta teollisuuden alat poikkesivat toisistaan. Metalliteollisuus oli perinteisesti ollut miesten valtakuntaa, kun naisenemmistöt
Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on aina niin hyvää kuin sen tekijä – ja yhtä haavoittuvaa kuin organisaation kulttuuri, osaaminen ja arvot sen ympärillä, Johanna Pulkkinen sanoo. Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on juuri niin hyvää tai huonoa kuin miten sitä tekevä ihminen siinä onnistuu. Se riippuu myös organisaation kulttuurista, johtamisosaamisesta, arvoista ja
Sääty-yhteiskunnassa pomojen edessä täytyi nöyristellä. Tottelematon työntekijä sai piiskasta ja huutaminen kuului asiaan. Johtaminen alkoi parantua, kun Suomesta tuli demokratia. Kun insinööri Oskar Rehbinder (1853–1898) huomasi Paakkolan kanavatyömaan yövahdin torkahtaneen, hän herätti miehen ampumalla revolverillaan. Rehbinderin työmaalla 1890-luvun alussa kuria valvottiin ylipäätään väkivalloin. Järjestyssääntöjä rikkoneet saivat kepistä ja palkankorotuksen pyytäminen tiesi ilmalentoa konttorin ovesta. Vapaaherra
Digitaalinen maailma tarjoaa loputtomia houkutuksia, mutta niiden hallinta on mahdollista. Kun työpaikoilla luodaan selkeät pelisäännöt ja työntekijä ottaa käyttöönsä arjen pieniä rutiineja, keskittymiskyky vahvistuu ja todellisuuspakoisuus someen vähenee. Istahdat työpisteelle ja avaat läppärin. Edessäsi on uusi tehtävä, joka vaatisi keskittymistä ja pientä ajatustyötä. Mutta ennen kuin ehdit kunnolla aloittaa, kätesi liukuu puhelimelle. Lähetät viestin perheryhmään,