”Olen syntynyt Helsingin Pikku-Huopalahdessa ja elänyt siellä suurimman osan nuoruudestani. Olin hyvin energinen, ja minun piti koko ajan olla tekemässä jotakin. Paikallaan olo tai rauhoittuminen eivät olleet minulle helppoa.

Minulla oli jo päiväkodista asti oma porukka, jonka kanssa vietin vapaa-aikaa. Meitä oli eri etnisyyksiä ja monesta eri maasta tulleita.

Kaikki me olimme vailla tekemistä, ja tekemättömyyden puute näkyi arjessa. Olisimme ehkä halunneet pelata jalkapalloa tai taiteilla jotakin. Sen sijaan hilluimme kadulla ja aiheutimme tekemisillämme häiriötä alueella. Se oli energian purkamista huonolla tavalla.

Päätimme kuitenkin mennä tutustumaan, ja voi sitä lasten elämäniloa, kun he leikkivät niin viattomasti.

Jouduin negatiivisen palautteen kehään. Lokaa tuli kaikkialta, koulusta ja muualta. En tuntenut kuuluvani mihinkään enkä tiennyt, mitä haluaisin elämältäni. Omalla käyttäytymiselläni vielä pahensin tilannetta.

Eräänä päivänä kaksi kaveriani ja minä olimme taas lähiössämme hillumassa iltakymmenen aikoihin. Paikallinen nuoriso-ohjaaja oli kävelemässä kotiinsa mutta sattui huomaamaan meidät siellä jossain nurkassa. Hän kysyi, haluaisimmeko pientä työtä lasten iltapäiväkerhossa.

Vastasimme, että emmehän me sellaisten pienten kanssa osaisi varmaan olla. Päätimme kuitenkin mennä tutustumaan, ja voi sitä lasten elämäniloa, kun he leikkivätniin viattomasti. Osa tarrasi jalkaan tai tuli halaamaan. Sinä päivänä löysin merkityksen elämälleni. Halusin tehdä työtä lasten ja nuorten parissa.

Siirryin iltapäiväkerhosta nuorisotyön puolelle. Siellä opin vanhemmilta ohjaajilta paljon, ja he myös kertoivat omia kokemuksiaan nuoruudesta. Heilläkin oli ollut vaikeaa, ja kuulemani pisti minut nöyräksi. Lopulta etenin töihin sijaishuoltoon.

Ehdotin alueen nuorisotyöyksikölle, että järjestäisimme yhteistyössä nuorille mielekästä vapaa-ajan tekemistä loma-ajaksi.

Kolme vuotta sitten olin käymässä vanhempieni luona Pikku-Huopalahdessa. Ennaltaehkäisevää työtä tekevä poliisi, joka tunsi minut nuorisotyön kautta, tuli juttelemaan kanssani. Hän kertoi, että alueen nuorilla on kesä- ja heinäkuussa tilojen ja tekemisen puutetta. Se aiheutti häiriötä – nuoret esimerkiksi pelasivat jalkapalloa kadulla, mistä asukkaat hermostuvat.

Ehdotin alueen nuorisotyöyksikölle, että järjestäisimme yhteistyössä nuorille mielekästä vapaa-ajan tekemistä loma-ajaksi. Tämä sopi yksikölle, ja he tarjosivat meille sekä tilat että budjetin toiminnan toteuttamiseen.

Menimme palloa potkivien nuorten luokse ja kysyimme, haluaisivatko he suunnitella tekemistä kavereilleen ja itselleen. Siitä suunnittelusta saisitte itsellenne kesäduunin. Kun aloitimme toiminnan, sana kiiri nuorten keskuudessa. Nimi Movement ry tuli nuorten liikkeestä.

Kokoonnuimme nuorisotalolle ja sen takapihalle. Grillasimme, pelasimme futista, kokkailimme ja pelasimme korttipelejä ja pleikkaa. Oli täysi hulina päällä. Osallistuimme myös kaupungin järjestämiin toimintoihin, kuten jalkapalloturnauksiin.

Perustimme vertaisohjaajat, eli nuoret pääsevät itse ohjaamaan toisia nuoria.

Toiminta laajeni ympärivuotiseksi. Ymmärsimme pian, että nuorten täytyy saada itse jatkaa toiminnan suunnittelua. Silloin pystyisimme tarjoamaan kilpailevaa tekemistä sille, mitä digitalisoitunut nykymaailma opettaa nuoria haluamaan: adrenaliinia, mainetta ja valtaa. Perustimme vertaisohjaajat, eli nuoret pääsevät itse ohjaamaan toisia nuoria. Vertaisohjaajat tienaavat rahaa ja oppivat vastuunottoa työelämää varten.

Nyt olemme aloitelleet yhteistyötä koulujen kanssa, ja jatkossa olisi tarkoitus tutustua muiden maiden nuorisotyöhön. Uskon, että tärkeintä työssämme on kohdata nuori.

Olen tehnyt niin kuin minulle aikanaan tehtiin, eli luokseni tultiin ja ehdotettiin toisenlaista tekemistä. Olen aina kiitollinen sille nuoriso-ohjaajalle, joka tuli juttelemaan minulle.

Yaxyen vinkit nuorten auttamiseen

1. Pieni kohtaaminen tuntemattomankin aikuisen kanssa voi olla merkityksellinen. Sano jotain mukavaa tai heitä joku kehu, kuten että olisipa minullakin noin hieno fillari.
2. Voit lähteä mukaan nuorisotoimintaan. Monet tahot tarvitsevat vapaaehtoisia.
3. Jos sinulla on teini-ikäinen lapsi, on tärkeä tietää, mitä hänelle kuuluu, ja olla kiinnostunut tietämään, mitkä asiat häntä kiinnostavat.
4. Nuoret tarvitsevat myös omaa tilaa, eikä vanhemman tarvitse tietää aivan kaikkea.
5. Säilytä usko nuoriin. Usko siihen, että vaikeatkin tilanteet voi selvittää ja että nuori voi todella oppia niistä jotakin.

Lue uusin digi-lehti

Tilaa uutiskirje

Jätä palautetta

Osoitemuutos