Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Generatiivinen tekoäly on tuonut mukanaan vallankumouksellisia työkaluja, jotka pystyvät tekemään asioita, joihin on aiemmin tarvittu ihmisiä – kuten ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä tai ehdottamaan lääkitystä. Vaikka tekoäly voi vaikuttaa lupaavalta kumppanilta työelämässä, se ei ymmärrä käsittelemiään asioita. Onko tekoäly sittenkään työkaveri vai pelkkä tehokas apuväline?
“Tekoäly kirjoitti matematiikasta ja ranskasta laudaturin.”
“Tekoäly löytää potilaalle täsmälääkityksen.”
Tekoälyohjelmat osaavat asioita, joihin on aiemmin tarvittu asiantuntija. Saammeko tekoälystä uuden työkaverin?
Generatiivinen tekoäly – kielimallit sekä esimerkiksi kuvia, videota, puhetta tai musiikkia tuottavat tietokoneohjelmat – perustuu koneoppimiseen eli matkimiseen. Ne koulutetaan valtavilla opetusaineistoilla, joista löytyneitä tilastollisia säännönmukaisuuksia hyödyntämällä ne pyrkivät tuottamaan opetusaineistoa muistuttavaa sisältöä.
Koneoppimiseen perustuvilla tekoälyohjelmilla on muutama keskeinen heikkous. Ensinnäkin koneoppimiseen sisältyy uusia virhelähteitä: opetusaineiston virheet ja vinoumat sekä säännönmukaisuuksien löytämisen ja hyödyntämisen puutteet. Jos ohjelman on tarkoitus oppia ehdottamaan, miten potilasta hoidetaan, mutta nuoret potilaat ovat opetusaineistossa aliedustettuja, ohjelma käsittelee nuoria kuin ikäihmisiä.
Merkittävämpi periaatteellinen ongelma on se, että nykyinen generatiivinen tekoäly ei ymmärrä käsittelemiään asioita. Kielimalli ei tunne itse tuottamiensa tekstien merkityksiä, se vain generoi sanoja tilastollisten säännönmukaisuuksien perusteella. Tekoälyohjelma voi ehdottaa oireiden perusteella raskaustestiä – myös miehille.
Tekoälyohjelma, joka ei ymmärrä mitä se itse tekee, ei voi olla työkaveri. Kaveruudesta puhuminen on harhaanjohtava metafora, joka viittaa sellaisiin ominaisuuksiin, joita tekoälyohjelmilla ei ole: ymmärrys, ajattelu, tavoitteellisuus, tietoisuus – tunteista ja empatiasta puhumattakaan.
Työkalu on tekoälylle parempi metafora. Silloin roolit ovat selvät: ihminen päättää mihin ja miten työkalua käytetään. Ihminen kantaa vastuun sen käytöstä ja vaikutuksista. Ihmisen tehtävänä on ennakoida mahdollisia virheitä ja korjata niitä.
Työpaikalla käytettävistä työkaluista päättää organisaatiossa usein joku muu kuin työntekijä itse. Tekoälyn tapauksessa on luontevaa edetä myös ruohonjuuritasolta ylöspäin, sillä kielimallit ovat helposti saatavilla. Asiantuntija voi kokeilla niitä ketterästi sillä välin, kun organisaation johto vasta laatii tekoälystrategiaa.
Työntekijöinä voimme itse kukin pohtia, miten omaa työtämme tai oman organisaatiomme toimintaa voisi kehittää tekoälyn avulla – ei itsetarkoituksena vaan oman työn merkityksellisyyden parantajana. Millaiset tekoälytyökalut auttaisivat meitä tekemään entistä paremmin niitä asioita, jotka oikeasti ovat tärkeitä?
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
Digitaalinen maailma tarjoaa loputtomia houkutuksia, mutta niiden hallinta on mahdollista. Kun työpaikoilla luodaan selkeät pelisäännöt ja työntekijä ottaa käyttöönsä arjen pieniä rutiineja, keskittymiskyky vahvistuu ja todellisuuspakoisuus someen vähenee. Istahdat työpisteelle ja avaat läppärin. Edessäsi on uusi tehtävä, joka vaatisi keskittymistä ja pientä ajatustyötä. Mutta ennen kuin ehdit kunnolla aloittaa, kätesi liukuu puhelimelle. Lähetät viestin perheryhmään,
Onnelliset ihmiset näyttäisivät hallitsevan sosiaalisen median käyttöään ilman, että siitä tulee elämää hallitseva ongelma. Kuplautuminen samanmielisen kanssa taas voi aiheuttaa riippuvuutta. Hyvinvoiva ihminen pystyy usein huomaamaan, milloin oma somen ja digilaitteiden käyttö alkaa hallita arkea. Hän kykenee rajoittamaan käyttöään luontevasti. – Onnellinen ihminen ei joudu hakemaan mielihyvää tai merkityksellisyyttä verkosta, koska elämä sen ulkopuolella tarjoaa
Kaupungeissa kulutettiin 1800-luvun lopulla yhä enemmän uusia nautintoaineita. Kahvin juominen ja tupakan polttaminen herättivät huolen työntekijöiden taloudesta ja moraalista. Sekä kahvi että tupakka tulivat 1800-luvun lopulla tavallisen kansan ulottuville. Eurooppalaiset valtasivat siirtomaita, höyrylaivat kuljettivat eksoottisia tuotteita ympäri maailman ja suomalaistenkin ostovoima parani vuosi vuodelta. Kahvi muuttui herrojen herkusta koko kansan piristeeksi, ja uusissa tupakkatehtaissa valmistettiin
Jokainen viestiääni katkaisee ajattelun – ja lisää levottomuuttamme, toteaa Johanna Pulkkinen. Elämme dopamiinin aikakautta, jossa janoamme nopeaa palkintoa, myös työssä. Tämä ilmiö heikentää kykyä keskittyä ja palautua. Jokainen viestiääni tai värähdys katkaisee ajattelun. Vastaamatta jättäminen, saati sitten saapuneen viestin katsomatta jättäminen, lisää levottomuuttamme. Yksi meistä on TikTokin loppuunselaaja ja toinen aina valmiudessa oleva vanhempi. Somen
