Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Sotkamon Jymyn pesäpalloilija Lauri Rönkön keho alkoi oireilla kummallisesti viime vuonna. Kun vyyhti lopulta purkautui, uupumus oli jo ehtinyt pitkälle.
”Viime vuoden keväänä olin jo pitkään elänyt arkeani siten, että sivuutin väsymyksen tunteen. Nukuin aivan liian lyhyitä yöunia. Lisäksi urheilumaailmassa kiire ei ole mitenkään ennenkuulumaton asia. Kuvittelin, että kyllä minä jaksan, kun kerran olen ennenkin jaksanut.
Sitten alkoi tulla oikeasti säikäyttäviä oireita. Nukkumaan mennessä sydämeni tykytti ja alkoi tulla kummallista huimauksen tunnetta, aivan kuin päässä heittäisi. Aluksi tunne tuli pesäpallotreeneissä, mutta sitten myös vapaa-ajalla.
Käänteentekevä tapaus sattui, kun olimme hävinneet Superpesiksen välieräsarjan ja ajautuneet pronssipeliin. Siitä muutaman päivän päästä olivat tyttöystäväni synttärit. Kävimme hänen vanhempiensa kanssa syömässä, ja ruokailun aikana alkoi heittää päässä.
Tunnetta on vaikea selittää. Tuntui siltä kuin katse laahaisi perässä, kun käänsi päätään. Tai kun kohdistaa katseensa johonkin, niin katse heiluu jonkin aikaa.
Tilanne sai minut hakeutumaan mahdollisimman nopeasti joukkueemme lääkärin vastaanotolle. Hän suositteli neurologin tutkimuksia, joissa ei selvinnyt paljoa. Sydänkäyrässä tosin oli jotakin häikkää, ja lääkäri arveli sen johtuvan ylirasituksesta. Muistan, että taisin kommentoida, ettei se siitä voi johtua. Olinhan ollut fyysisesti hyvässä kunnossa. Silloin ei vielä tullut mieleen, että voisi olla kyse stressistä ja henkisestä ylirasituksesta.
Muitakin oireita seurasi. Hengitysvaikeuksien ja rytmihäiriöiden lisäksi minulla oli vatsavaivoja, rintakipuja, yläselkäkipuja ja tuntopuutoksia raajoissa. Kävin useammalla eri lääkärillä. Lopulta selvisi, että osa oireista johtuu luultavasti refluksitaudista. Diagnoosin jälkeen kuitenkin tiesin jo, että on tässä muutakin.
Epätietoisuus ja jatkuva selvittäminen oli rankkaa. Mietin lääkärikäyntien aikana, että jos joskus selviää, mitä tämä fyysisesti on, käyn juttelemassa myös mielenterveyden ammattilaisen kanssa.
Psykiatrin kyselyn perusteella selvisikin, että minulla on voimakasta ahdistusta ja jonkinasteista masennusta. Niiden oireet olivat lähteneet pahenemaan, koska uupumusta ei ollut huomannut ajoissa. Oireet ovat kuin lumipallo, joka lähtee vyörymään: mukaan tarttuu kaikki mahdollinen.
Kävin vielä pari kertaa psykiatrilla, ja sitten siirryin juttelemaan Sotkamon kunnan psykologin kanssa.
Lopulta olin neljä kuukautta sairauslomalla. Menin välillä vanhempieni luo, lepäsin paljon ja vietin aikaa läheisteni kanssa. Vaikka palaudun parhaiten ollessani yksin, ei kuitenkaan ollut hyvä olla liikaa yksin, koska silloin uppoutui liikaa omien ajatustensa kierteeseen. Aloin myös asettaa hyvät unet etusijalle.
Sairausloman jälkeen aloin tähdätä siihen, että pääsisin vielä pelaamaan Superpesistä. Teimme valmentajien kanssa päätöksen, että menisin aluksi alempaan sarjaan hakemaan pelituntumaa. Vaikka pelaaminen olisi mitä tahansa, ainakin se olisi kivaa tekemistä. Tästä lähti liikkeelle hyvä kierre, jonka seurauksena olin Sotkamon Jymyn pelaavassa kokoonpanossa tämän vuoden loppukesällä.
Hyvä olo on elämän mittainen projekti. On hyvä tietää, että pääsen tarvittaessa juttelemaan psykologilleni uudestaan.
Omien tarpeideni kuunteleminen, kiireen välttäminen ja hyvät unet ovat nyt elämässäni keskiössä.”
Kun Kinuskikissan eli Sini Visan leivontablogi alkoi kasvattaa suosiotaan, hän oli valinnan äärellä: jatkaako työtä koodarina vai tehdäkö blogista kokopäivätyö? Sydän tuntui olevan blogin puolella.
Hyvin johdettu ja terve työyhteisö voi hyötyä monipaikkaisuudesta monin tavoin, toteaa tutkija Juha Eskelinen.
Pesäpuu on kehittänyt lastensuojelussa kokemusasiantuntijuuden malleja yli vuosikymmenen ajan. Järjestön toiminnanjohtaja Jari Ketola korostaa, että lasten ja nuorten kokemusten kuuleminen on keskeistä lastensuojelun kehittämisessä. Kokemusasiantuntijat tuovat arvokasta tietoa palveluiden parantamiseksi, ja heidän ääntään kuullaan nyt entistä laajemmin – aina alle kaksivuotiaista täysi-ikäisiin.
Sairaanhoitaja Sami Kinnunen muutti kymmenen vuotta sitten Norjaan paremman palkan perässä, mutta sai paljon muutakin. Nykyään hän nauttii myös huolettomasta arjesta Tromssan kauniissa vuoristomaisemissa. Suomessa eläminen on vaihtunut reissuihin, ravintolailtoihin ja säästöjen kartuttamiseen.
