Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Tristan Williams on kotoisin Walesista, mutta työskentelee tällä hetkellä Vaisalassa markkinoinnin tiimissä. Uusi työ alkoi pahimpaan korona-aikaan, joten perehdytys tapahtui etänä.
”Aloitin työni markkinointipäällikkönä Vaisalan Sää- ja ympäristöliiketoiminta-alueella kaksi vuotta sitten. Olin asunut Suomessa jo vuosia ja etsinyt täältä työpaikkaa globaalisti toimivasta yrityksestä, jossa ollaan tekemisissä ilmastonmuutoksen, kestävän kehityksen ja modernin teknologian parissa.
Pääsin haastatteluihin, joista toisen teki tuleva esihenkilöni juuri ennen korona-aikaa kasvotusten Vantaalla ja toisen Yhdysvalloissa oleva markkinointijohtaja etäyhteydellä. Minulle tuli saman tien sellainen olo, että haluaisin kovasti tämän paikan, joten ilahduin valtavasti, kun minut valittiin.
Esihenkilöni esitteli minut Teams-palavereissa tiimin jäsenille.
Aloittaessani työt vuoden 2020 huhtikuussa Vaisalassa tehtiin etätöitä koronan takia, joten myös minä aloitin etänä. Sain kuitenkin käydä toimistolla hakemassa tietokoneen ja muut tarpeelliset työvälineet.
Esihenkilöni esitteli minut Teams-palavereissa tiimin jäsenille ja muillekin henkilöille, joiden kanssa työskentelisin Vaisalassa. Sain yhteystietoja ja buukkasin etätapaamisia. Kollegat olivat erittäin avuliaita, ja pääsin tutustumaan heihin aivan luontevasti, vaikka emme kasvokkain heti kohdanneetkaan.
Ensimmäisen kerran tapasin tiimini ulkopiknikillä, joka oli erittäin mukava tapahtuma. Siellä huomasin tuntevani kaikki jo melko hyvin, vaikka en ollutkaan tavannut heitä kasvotusten aiemmin kuin etänä. Meillä oli myös vapaamuotoisempia perjantaitapaamisia Teamsissä, ja siellä tutustuimme vielä paremmin.
Koin tärkeäksi myös sen, että esihenkilö oli jatkuvasti yhteydessä minuun.
Sisällöltään etäperehdytys oli samanlaista kuin lähiperehdytys. Verkossa pidettiin myös kaksipäiväinen organisaation perehdytys, jossa muun muassa toimitusjohtaja ja liiketoiminta-alueiden vetäjät esittelivät yritystä. Tärkeimmäksi koin kuitenkin sen, että pääsin heti saman tien tutustumaan kollegoihin ja talon muuhun väkeen; työkalujen lisäksi olennaisinta uudessa työpaikassa ovat kontaktit muihin ihmisiin.
Koin tärkeäksi myös sen, että esihenkilö oli jatkuvasti yhteydessä minuun ja tarkisti, miten minulla menee ja miten olen päässyt eteenpäin työtehtävissä. Myös kaikki työkaverit olivat auttavaisia, enkä suoraan sanottuna ole kokenut sellaista huolenpitoa työurallani aiemmin. Sain aivan kaiken tarvitsemani.
Työkieleni on edelleen englanti, mutta kuuntelen sujuvasti suomea palavereissa.
Huomasin, että suomalaiset ovat puheissaan suoria brittiläisiin verrattuna, mikä vaati totuttelua. Nyt ajattelen, että suoruus on hyvä asia. Pidän myös matalasta hierarkiasta, eli että tavallinen työntekijä voi käydä lounaalla vaikkapa toimitusjohtajan kanssa. Isossa-Britanniassa se ei olisi oikein luontevaa.
Siitä huolimatta, että perehdytys tapahtui etänä, se onnistui yllättävän hyvin. Kansainvälisessä Vaisalassa on totuttu nopeisiin muutoksiin ja nykyteknologiaan myös yhteydenpidossa, joten etätyöskentelyyn siirryttiin ongelmitta ja kaikki olivat siihen nopeasti valmiita. Varmasti siksi myös etäperehdytys lähti alusta asti vaivattomasti käyntiin.
Työni on vastannut juuri sitä kuvaa ja niitä lupauksia, joita työpaikkailmoituksessa ja työhaastattelussa annettiin. Olen päässyt tekemään markkinointia modernilla tavalla kansainvälisessä ympäristössä ja innostavassa ilmapiirissä. Työkieleni on edelleen englanti, mutta kuuntelen sujuvasti suomea palavereissa.”
Emma Tamankag on sairaanhoitaja, opettaja ja tutkija, joka on perustanut Heed Finland -järjestön edistämään maahanmuuttajien ja pakolaisten terveyttä, koulutusta sekä kotoutumista. Sairaanhoitaja Emma Tamankagin vastaanotolla vaihdetaan aluksi kuulumiset ja käydään läpi asiakkaan huolet. – Haluan, että ihminen tuntee olevansa tervetullut. Vasta kun hän luottaa minuun, voimme puhua avoimesti terveydestä, Tamankag sanoo. En tarvitse asiakkaan nimeä
Sukututkija on historian salapoliisi, jonka työkaluina ovat arkistot, rautainen keskittymiskyky ja muisti sekä ripaus onnea. Juha Vuorelan tavallinen työpäivä on täynnä arvoituksia, ja parhaina hetkinä menneisyys herää eloon yllättävällä tavalla. Millainen on sukututkijan tavallinen työpäivä? Siihen kuuluu etsintää erilaisissa arkistoissa, mahdollisesti tutustumista kohteisiin elävässä maailmassa sekä viestien lähettämistä ja vastaanottamista. Työhön kuuluu olennaisesti myös fundeeraaminen
McDonald’s-yrittäjä Miia Makkonen painottaa, että matala kynnys asioiden puheeksi ottamiseen ja ennakoivat investoinnit takaavat turvallisen arjen jokaiselle. Kuvassa Tuupakan McDonald’s-ravintolan apulaisravintolapäällikkö sekä Miian tiimin työturvallisuusvaltuutettu Hermanni Lindberg ja Porvoon McDonald’s-ravintolan ravintolapäällikkö Jutta Vuorela tekemässä ravintolakierrosta. 1. Ravintolakierros – Turvallisuus alkaa aistihavainnoista ja rutiineista Aistien käyttö, jatkuva havainnointi ja ennakointi pitävät vaaranpaikat loitolla ennen kuin mitään
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
