Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
”On upea nähdä, kun oppilaat lähtevät iloisin ilmein työnsä kanssa kotia kohti ihmetellen, että ovat tehneet jotain niin hienoa ihan itse. Se riittää minulle kiitokseksi työstäni – oppilaat ovat meidän opettajien palkinto.
Teknisen työn opetus on ollut valtavassa murroksessa viime vuosina, sillä käsityön käytännön toteutustapaa uudistettiin vuoden 2014 opetussuunnitelmassa todella paljon. Teknisen työn ja tekstiilityön työtavat jakavat nykyään yhdessä käsityön opetusmäärää ja niistä annetaan oppilaalle yhteinen arvosana.
Emme ole Oulun Normaalikoulussa kuitenkaan väkisin luoneet niin sanottua monimateriaalista opetusta, vaan pyrimme enemmänkin löytämään luonnollisia asiayhteyksiä käsityön eri työtapojen välillä. Teknisen työn tunnilla voi siis meidän koulussamme edelleen tehdä puukon, vaikka siihen nahkaa ommellaankin.
(…kuva)
Muutos työnkuvassa aiheuttaa psykologista turvallisuutta heikentävää painetta ja epävarmuutta. Monet käsityön opettajat kokevat, että eivät enää tahdo tunnistaa nykyistä työtään siksi työksi, johon ovat aikoinaan ryhtyneet.
Seitsemännen luokan jälkeen käsityöstä tulee valinnainen aine, ja valinnaisaineryhmien muodostumisella on iso merkitys omaan työllistymiseeni. Valtakunnallisella tasolla sekä teknisen työn että tekstiilityön suosio on romahtanut. Epävarmuus töiden jatkumisesta tai tulevaisuuden työnkuvasta kuormittaa mieltä.
Näistä haasteista huolimatta työpaikkani on kuitenkin psykologisesti turvallinen ympäristö, sillä koen saavani esimiehiltäni, eli koulun rehtoreilta, tukea työssäni ja ymmärrystä myös ongelmatilanteissa. Käymme vuosittain kehityskeskusteluja avoimessa hengessä ja minua kannustetaan työssäni sekä sen kehittämisessä.
Voin myös tuoda työn haasteita esille turvallisin mielin, mutta edellä kuvatuille ulkoapäin tuleville vaatimuksille on monesti koulun tasolla hyvin vähän tehtävissä. Useissa kouluja koskevissa päätöksissä olen huomannut menettelytavan, jossa pedagogien näkökulma sivuutetaan liian helposti.
Opettajan työ on itsenäistä ja siinä mielessä vapaata, että esimerkiksi esimies ei määrää opetuksen sisältöä, vaan opettajilla on paljon vapautta oman työnsä suunnittelemisessa ja kehittämisessä. Eniten meitä opettajia sitoo työssämme opetussuunnitelma, joka on juridinen asiakirja. Suomessa opetussuunnitelman toteuttamiseen on onneksi monia erilaisia tapoja ja useista asioista opettajat ja opetuksen järjestäjät voivat päättää paikallisesti ja koulukohtaisesti.
Välillä tuntuu, että nykykäsitys opettajasta on sellainen, että olemme persoonattomia virkamiehiä. Huulenheitosta voi syntyä väärinkäsityksiä, ja olenkin joskus oikonut oppilaan ja vanhempien kanssa jotain asioita jälkikäteen.
Tilanne on saatu keskusteltua aina hyvässä hengessä sitten, kun olen saanut huoltajan puhelimen päähän. Koen, että minulla on hyvät välit sekä oppilaisiin että vanhempiin, joille voin huoletta soittaa matalalla kynnyksellä tarpeen mukaan.”
Lue lisää psykologisesta turvallisuudesta:
Rajavartiolaitos: ”Pandemia haastoi psykologisen turvallisuuden”
Rakennusala: ”Asenteet ovat muuttuneet tosi paljon”
TV director Tuomas Milonoff had a burnout although he was doing what he loved. According to Milonoff, the signs of one’s own burnout are difficult to recognise. Therefore, the work community can play an important role in the first steps of recovery. Creativity has returned to the life of TV director Tuomas “Tunna” Milonoff. “The
Tv-regissören Tuomas Milonoff blev utbränd trots att han älskade sitt arbete. Han säger att det är svårt att själv känna igen tecknen på utmattning. Därför kan arbetsgemenskapen spela en avgörande roll för att börja återhämtningen. Kreativiteten har återvänt till tv-regissören Tuomas ”Tunna” Milonoffs liv. – Den kreativa processen är det finaste med mitt jobb, säger
”Social resilience means the ability to cope with difficult situations together, finding solutions together and building a work community in which everyone feels part of something bigger,” says Krisse Lipponen, Work Advisor. Resilience is reflected in how well we cope with everyday challenges. It is based on how we treat each other and how meaningful
Social resiliens innebär förmågan att klara av även svåra situationer tillsammans, hitta lösningar tillsammans och bygga upp en arbetsgemenskap där alla känner att de är en del av något, berättar arbetshandledare Krisse Lipponen. Resiliensen syns i hur väl vi klarar av utmaningar i vardagen. Den baserar sig på hur vi behandlar varandra och hur meningsfullt
