Tehdasyhdyskunnista ostoskeskuksiin: Yhteiset työpaikat ennen ja nyt
Useita työnantajia yhdistävät työpaikat olivat entisaikaan harvinaisia. Yhtiöt tapasivat teettää kaiken omalla väellä.
”On upea nähdä, kun oppilaat lähtevät iloisin ilmein työnsä kanssa kotia kohti ihmetellen, että ovat tehneet jotain niin hienoa ihan itse. Se riittää minulle kiitokseksi työstäni – oppilaat ovat meidän opettajien palkinto.
Teknisen työn opetus on ollut valtavassa murroksessa viime vuosina, sillä käsityön käytännön toteutustapaa uudistettiin vuoden 2014 opetussuunnitelmassa todella paljon. Teknisen työn ja tekstiilityön työtavat jakavat nykyään yhdessä käsityön opetusmäärää ja niistä annetaan oppilaalle yhteinen arvosana.
Emme luo väkisin monimateriaalista opetusta.
Emme ole Oulun Normaalikoulussa kuitenkaan väkisin luoneet niin sanottua monimateriaalista opetusta, vaan pyrimme enemmänkin löytämään luonnollisia asiayhteyksiä käsityön eri työtapojen välillä. Teknisen työn tunnilla voi siis meidän koulussamme edelleen tehdä puukon, vaikka siihen nahkaa ommellaankin.
(…kuva)
Muutos työnkuvassa aiheuttaa psykologista turvallisuutta heikentävää painetta ja epävarmuutta. Monet käsityön opettajat kokevat, että eivät enää tahdo tunnistaa nykyistä työtään siksi työksi, johon ovat aikoinaan ryhtyneet.
Seitsemännen luokan jälkeen käsityöstä tulee valinnainen aine, ja valinnaisaineryhmien muodostumisella on iso merkitys omaan työllistymiseeni. Valtakunnallisella tasolla sekä teknisen työn että tekstiilityön suosio on romahtanut. Epävarmuus töiden jatkumisesta tai tulevaisuuden työnkuvasta kuormittaa mieltä.
Näistä haasteista huolimatta työpaikkani on kuitenkin psykologisesti turvallinen ympäristö, sillä koen saavani esimiehiltäni, eli koulun rehtoreilta, tukea työssäni ja ymmärrystä myös ongelmatilanteissa. Käymme vuosittain kehityskeskusteluja avoimessa hengessä ja minua kannustetaan työssäni sekä sen kehittämisessä.
Opettajilla on vapaus työnsä suunnittelemiseen.
Voin myös tuoda työn haasteita esille turvallisin mielin, mutta edellä kuvatuille ulkoapäin tuleville vaatimuksille on monesti koulun tasolla hyvin vähän tehtävissä. Useissa kouluja koskevissa päätöksissä olen huomannut menettelytavan, jossa pedagogien näkökulma sivuutetaan liian helposti.
Opettajan työ on itsenäistä ja siinä mielessä vapaata, että esimerkiksi esimies ei määrää opetuksen sisältöä, vaan opettajilla on paljon vapautta oman työnsä suunnittelemisessa ja kehittämisessä. Eniten meitä opettajia sitoo työssämme opetussuunnitelma, joka on juridinen asiakirja. Suomessa opetussuunnitelman toteuttamiseen on onneksi monia erilaisia tapoja ja useista asioista opettajat ja opetuksen järjestäjät voivat päättää paikallisesti ja koulukohtaisesti.
Opettajat eivät ole persoonattomia virkamiehiä.
Välillä tuntuu, että nykykäsitys opettajasta on sellainen, että olemme persoonattomia virkamiehiä. Huulenheitosta voi syntyä väärinkäsityksiä, ja olenkin joskus oikonut oppilaan ja vanhempien kanssa jotain asioita jälkikäteen.
Tilanne on saatu keskusteltua aina hyvässä hengessä sitten, kun olen saanut huoltajan puhelimen päähän. Koen, että minulla on hyvät välit sekä oppilaisiin että vanhempiin, joille voin huoletta soittaa matalalla kynnyksellä tarpeen mukaan.”
Lue lisää psykologisesta turvallisuudesta:
Rajavartiolaitos: ”Pandemia haastoi psykologisen turvallisuuden”
Rakennusala: ”Asenteet ovat muuttuneet tosi paljon”
Lisää luettava
-
-
Kaduilta kohti unelmia – Yaxye Mohamudin matka nuorisotyöntekijäksi
Yaxye Mohamud löysi elämänsä tarkoituksen nuorisotyöstä. Nyt hän auttaa muita löytämään omansa Movement ry:n kautta.
-
![]()
Yhteisöllisyys yhteisissä työpaikoissa – avain hyvinvointiin ja menestykseen
Työpaikat, joissa on työntekijöitä useilta työnantajilta, ovat yhteisöllisyyden kannalta rikkaita mutta niissä voidaan kokea myös haasteita, toteaa erikoistutkija Janne Kaltiainen.
-
![]()
4 kysymystä kirjasta
Ulrika Björkstam: Kehitä resilienssiä - Opas muutoskykysi vahvistamiseen (Tuuma, 2025)
