Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
3 tarinaa yhdenvertaisuudesta: Kuuro insinööri, kehitysvammainen reggaeartisti ja punkpappi
Kirjoittaja: Maarit Seeling
Kuvaaja: Iiro Immonen, Pekka Elomaa, Juuso Haarala
Ahtaat ihmiskuvat johtavat työelämässä pahimmillaan syrjintään, nokitteluun ja kiusaamiseen. Parhaimmillaan erilaisuus voi laajentaa näkökulmia ja rikastuttaa koko työyhteisöä.
Kuuron sähkö- ja automaatiotekniikan insinöörin Tomas Vaaralan valmistuminen oli pari vuotta sitten tyssätä loppumetreillä siihen, ettei hän pakollista harjoittelupaikkaa hakiessaan päässyt edes työhaastatteluun.
Viittomakielellä kommunikoiva Vaarala ehti lähettää yli 60 hakemusta eri työnantajille, kunnes lopulta tärppäsi ja hän pääsi opintojaan tukevaan työhön sähköalan palveluita tarjoavaan Valkeus Oy:hyn. Työ sujui niin hyvin, että työsuhde jatkui valmistumisen jälkeen.
– Olen työyhteisössäni täysin tasavertainen. Kommunikoimme kirjoittamalla, osoittamalla ja elehtimällä. Työtoverini ovat oppineet muutamia viittomia, ja kokouksiin tilaan viittomakielen tulkin, Vaarala selvittää.
Erilaisuuden kohtaaminen voi opettaa jotain myös itsestä.
Sähkötöissä on turvallisuuden kannalta tärkeää, että sovitut asiat ymmärretään täsmälleen samoin. Vaarala on suorittanut myös Työturvallisuuskortin.
Vaarala tunnustaa, että oli kova paikka, kun hän ei yrityksistä huolimatta ollut kuuroutensa vuoksi aluksi päästä valmistumista edellyttävän loppuharjoitteluun.
– Jokaisella meistä on varmasti annettavaa työelämässä. Erilaisuuden väistelyllä on yhteiskunnan toiminnan kannalta onnettomia seurauksia: työttömyyttä, syrjäytymistä, päihdeongelmia. Kyse on ihmisistä, jotka kykenevät työhön. Kannustan rohkeutta erilaisuuden kohtaamiseen. Se voi opettaa jotain myös itsestä. Erilaisuus voi olla voimavara koko työyhteisölle.
– Minut on hyväksytty sellaisena kuin olen. Molemmin puolin pitää kyllä olla sosiaalinen ja rohkea, sekä vammaisena että kohtaajana, kertoo Kari Aalto.
Jamaikalaisen elämänmenon kiehtomana reggaeartistiksi heittäytynyt muusikko Kari Aalto tuli kertaheitolla tutuksi, kun kehitysvammaisista koostuva punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät valittiin edustamaan Suomea vuoden 2015 Euroviisuihin. Hän toimi Helsingissä kehitysvammaisille palveluja tarjoavan Lyhty-yhdistyksen musiikkityöpajalla vuonna 2009 alkunsa saaneen bändin sanoittajalaulajana sen vuonna 2016 tapahtuneeseen hajoamiseen asti.
– Tiesin jo pienenä, että haluan isona muusikoksi. Ensimmäinen soittimeni oli rummut. Osaan soittaa bassoa ja kosketinsoittimiakin, Aalto kertoo.
Molemmin puolin pitää olla sosiaalinen ja rohkea, sekä vammaisena että kohtaajana.
Esiintymiset, keikat ja harjoittelu ovat tuoneet päiviin sisältöä ja päämääriä. Aalto opiskeli soittamista peräti kymmenen vuoden ajan Helsinki Mission musiikkikoulu Resonaarissa. Hänen sanoituksensa kertovat usein suomalaisten peruskismityksistä eli politiikasta, viranomaisista ja poliisista. Kari Aalto & Rastakarain täyspitkä reggaealbumi tulee kauppoihin kesäkuussa.
Ennakkoluulottomat muusikkopiirit ovat ottaneet erilaiset alan edustajat hyvin vastaan.
– Minut on hyväksytty sellaisena kuin olen. Molemmin puolin pitää kyllä olla sosiaalinen ja rohkea, sekä vammaisena että kohtaajana. Aina kannattaa lähestyä, vaikkei ihan tietäisikään mitä sanoa, kun näkee kehitysvammaisen, Aalto kannustaa.
Tunteiden ilmaiseminen voimakkaasti on joillekin liikaa, arvelee Nuusa Niskala.
Punkia laulava tatuoitu pappi säväyttää, joitakin hiukan liikaa. Loppuvuodesta Ylellä esitetty dokumentti Pappi. Punkkari. Anarkisti. paljasti henkilöön ja ulkonäköön menevän arvostelun, jonka kohteeksi Haukiputaan seurakunnan pastori Nuusa Niskala on joutunut harrastuksensa vuoksi.
– Ehkä punkin kapinahenki kauhistuttaa. Jotkut voivat kokea ”näkyvän haasteen” hankalaksi, Niskala pohtii.
Hän arvelee, että kysymys voi olla sukupuolesta ja vallasta. Joidenkin on vaikea sulattaa, että pappina toimii nainen eikä mies. Pohjois-Suomessa ollaan paikoin edelleen vanhoillisia. Palautetta on tullut myös siitä, voiko punklaulaja kastaa lapsen hengellisellä herkkyydellä.
Maailmassa on paljon epäkohtia, joista ei voi vaieta.
– En sovi kokonaispakettiin. Bändimme musiikki on energistä ja saattaa vaikuttaa jopa aggressiiviselta sisällöltään, vaikka se ei sitä ole. Tunteiden ilmaiseminen voimakkaasti on joillekin liikaa. Henkilöön menevät kommentit ovat vallankäytön väline.
Niskala myöntää kokeneensa epätoivon hetkiä, jolloin on ajatellut, että helpommallakin voisi päästä.
– Maailmassa on paljon epäkohtia, joista ei voi vaieta. Ajattelen, että uskon erilaiset ilmenemistavat voivat auttaa kirkkoa uudistumaan ja sitä kautta tavoittamaan uusia seurakuntalaisia.
Kiitos Tomas, Kari ja Nuusa!
Tärkeää, että tallaiset asiat ovat esillä aidosti ja oikeasta elämästä.
2020-luvun Suomessa meidän pitäisi olla jo pidemmällä sekä tasavertaisuuteen että oikeudenmukaisuuteen liittyvissä asioissa.
Jaksamista tämän työn jatkamiselle!
Työelämäpuhe kaipaa päivitystä: yli viisikymppiset työnhakijat nähdään yhä liian usein riskinä, vaikka tutkimukset osoittavat heidän olevan terveempiä, motivoituneempia ja kokeneempia kuin koskaan, sanoo Ira Hammermann. Sosiaalisessa mediassa on käyty jo pitkään kipakkaa keskustelua siitä, miksi yli viisikymppiset kokevat ajautuneensa marginaaliin työnhakijoina. Tilastotkin tukevat tätä väitettä: maamme noin 330 000 työttömästä liki joka kolmas kuuluu ikäryhmään
Juha Saurama on valmentaja ja lastensuojelutyön kehittäjä, joka uskoo urheilun voimaan kovia kokeneiden nuorten kasvun ja kuntoutumisen tukena. ”Parisen kymmentä vuotta sitten makasin Viron Tallinnassa hotellihuoneessa Karl Leman -nyrkkeilyturnauksessa odottamassa kehään pääsyä. Sain ajatuksen, että aktiiviurani päätyttyä perustan kamppailulajiseuran ja ryhdyn valmentajaksi. Seuran nimeä en silloin vielä tiennyt, mutta sen tiesin, että seuran toiminnassa pitää
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
Tunna Milonoff sairastui työuupumukseen intohimotyössään. Nyt hän puhuu asiasta, josta ei hänen mielestään voi enää vaieta. Luovuus on taas palannut televisio-ohjaaja Tuomas ”Tunna” Milonoffin elämään. – Luova prosessi on ihaninta työssäni, hän sanoo. Milonoff on viime aikoina antanut kasvot työuupumukselle – hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Liekki ja kertonut julkisesti siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun
Kommentit (1)
Kiitos Tomas, Kari ja Nuusa!
Tärkeää, että tallaiset asiat ovat esillä aidosti ja oikeasta elämästä.
2020-luvun Suomessa meidän pitäisi olla jo pidemmällä sekä tasavertaisuuteen että oikeudenmukaisuuteen liittyvissä asioissa.
Jaksamista tämän työn jatkamiselle!