Viittomakielellä kommunikoiva sähköinsinööri Tomas Vaarala ehti lähettää yli 60 hakemusta eri työnantajille, kunnes lopulta tärppäsi.

Työhyvinvointi

• 14.05.2020

3 tarinaa yhdenvertaisuudesta: Kuuro insinööri, kehitysvammainen reggaeartisti ja punkpappi

Ahtaat ihmiskuvat johtavat työelämässä pahimmillaan syrjintään, nokitteluun ja kiusaamiseen. Parhaimmillaan erilaisuus voi laajentaa näkökulmia ja rikastuttaa koko työyhteisöä.

Kuuron sähkö- ja automaatiotekniikan insinöörin Tomas Vaaralan valmistuminen oli pari vuotta sitten tyssätä loppumetreillä siihen, ettei hän pakollista harjoittelupaikkaa hakiessaan päässyt edes työhaastatteluun.

Viittomakielellä kommunikoiva Vaarala ehti lähettää yli 60 hakemusta eri työnantajille, kunnes lopulta tärppäsi ja hän pääsi opintojaan tukevaan työhön sähköalan palveluita tarjoavaan Valkeus Oy:hyn. Työ sujui niin hyvin, että työsuhde jatkui valmistumisen jälkeen.

– Olen työyhteisössäni täysin tasavertainen. Kommunikoimme kirjoittamalla, osoittamalla ja elehtimällä. Työtoverini ovat oppineet muutamia viittomia, ja kokouksiin tilaan viittomakielen tulkin, Vaarala selvittää.

Erilaisuuden kohtaaminen voi opettaa jotain myös itsestä.

Sähkötöissä on turvallisuuden kannalta tärkeää, että sovitut asiat ymmärretään täsmälleen samoin. Vaarala on suorittanut myös Työturvallisuuskortin.

Vaarala tunnustaa, että oli kova paikka, kun hän ei yrityksistä huolimatta ollut kuuroutensa vuoksi aluksi päästä valmistumista edellyttävän loppuharjoitteluun.

– Jokaisella meistä on varmasti annettavaa työelämässä. Erilaisuuden väistelyllä on yhteiskunnan toiminnan kannalta onnettomia seurauksia: työttömyyttä, syrjäytymistä, päihdeongelmia. Kyse on ihmisistä, jotka kykenevät työhön. Kannustan rohkeutta erilaisuuden kohtaamiseen. Se voi opettaa jotain myös itsestä. Erilaisuus voi olla voimavara koko työyhteisölle.

Kari Aalto

– Minut on hyväksytty sellaisena kuin olen. Molemmin puolin pitää kyllä olla sosiaalinen ja rohkea, sekä vammaisena että kohtaajana, kertoo Kari Aalto.

Jamaikalaisen elämänmenon kiehtomana reggaeartistiksi heittäytynyt muusikko Kari Aalto tuli kertaheitolla tutuksi, kun kehitysvammaisista koostuva punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät valittiin edustamaan Suomea vuoden 2015 Euroviisuihin. Hän toimi Helsingissä kehitysvammaisille palveluja tarjoavan Lyhty-yhdistyksen musiikkityöpajalla vuonna 2009 alkunsa saaneen bändin sanoittajalaulajana sen vuonna 2016 tapahtuneeseen hajoamiseen asti.

– Tiesin jo pienenä, että haluan isona muusikoksi. Ensimmäinen soittimeni oli rummut. Osaan soittaa bassoa ja kosketinsoittimiakin, Aalto kertoo.

Molemmin puolin pitää olla sosiaalinen ja rohkea, sekä vammaisena että kohtaajana.

Esiintymiset, keikat ja harjoittelu ovat tuoneet päiviin sisältöä ja päämääriä. Aalto opiskeli soittamista peräti kymmenen vuoden ajan Helsinki Mission musiikkikoulu Resonaarissa. Hänen sanoituksensa kertovat usein suomalaisten peruskismityksistä eli politiikasta, viranomaisista ja poliisista. Kari Aalto & Rastakarain täyspitkä reggaealbumi tulee kauppoihin kesäkuussa.

Ennakkoluulottomat muusikkopiirit ovat ottaneet erilaiset alan edustajat hyvin vastaan.

– Minut on hyväksytty sellaisena kuin olen. Molemmin puolin pitää kyllä olla sosiaalinen ja rohkea, sekä vammaisena että kohtaajana. Aina kannattaa lähestyä, vaikkei ihan tietäisikään mitä sanoa, kun näkee kehitysvammaisen, Aalto kannustaa.

Nuusa Niskala

Tunteiden ilmaiseminen voimakkaasti on joillekin liikaa, arvelee Nuusa Niskala.

Punkia laulava tatuoitu pappi säväyttää, joitakin hiukan liikaa. Loppuvuodesta Ylellä esitetty dokumentti Pappi. Punkkari. Anarkisti. paljasti henkilöön ja ulkonäköön menevän arvostelun, jonka kohteeksi Haukiputaan seurakunnan pastori Nuusa Niskala on joutunut harrastuksensa vuoksi.

– Ehkä punkin kapinahenki kauhistuttaa. Jotkut voivat kokea ”näkyvän haasteen” hankalaksi, Niskala pohtii.

Hän arvelee, että kysymys voi olla sukupuolesta ja vallasta. Joidenkin on vaikea sulattaa, että pappina toimii nainen eikä mies. Pohjois-Suomessa ollaan paikoin edelleen vanhoillisia. Palautetta on tullut myös siitä, voiko punklaulaja kastaa lapsen hengellisellä herkkyydellä.

Maailmassa on paljon epäkohtia, joista ei voi vaieta.

– En sovi kokonaispakettiin. Bändimme musiikki on energistä ja saattaa vaikuttaa jopa aggressiiviselta sisällöltään, vaikka se ei sitä ole. Tunteiden ilmaiseminen voimakkaasti on joillekin liikaa. Henkilöön menevät kommentit ovat vallankäytön väline.

Niskala myöntää kokeneensa epätoivon hetkiä, jolloin on ajatellut, että helpommallakin voisi päästä.

– Maailmassa on paljon epäkohtia, joista ei voi vaieta. Ajattelen, että uskon erilaiset ilmenemistavat voivat auttaa kirkkoa uudistumaan ja sitä kautta tavoittamaan uusia seurakuntalaisia.

Yksi vastaus artikkeliin “3 tarinaa yhdenvertaisuudesta: Kuuro insinööri, kehitysvammainen reggaeartisti ja punkpappi”

  1. Merja Paavola sanoo:

    Kiitos Tomas, Kari ja Nuusa!
    Tärkeää, että tallaiset asiat ovat esillä aidosti ja oikeasta elämästä.
    2020-luvun Suomessa meidän pitäisi olla jo pidemmällä sekä tasavertaisuuteen että oikeudenmukaisuuteen liittyvissä asioissa.
    Jaksamista tämän työn jatkamiselle!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.