Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Julkisessa keskustelussa on synkistelty nuorten tulevaisuutta: pätkätyöt murustelevat leivän pieniksi palasiksi, epävarmuus kasvaa, syrjäytymisen vaara vaanii. Onko tilanne todellakin tämä?
Totta toinen puoli siinä mielessä, että nuorten asema on suhdanneherkin, etenkin alle 25-vuotiaiden, matalasti koulutettujen miesten, vastaa kysymykseen tutkijatohtori Satu Ojala. Se toinen puoli onkin kysymysmerkki, sillä tutkimustulokset eivät tue yleistä heikkenemistä tai sirpaloitumisen trendiä.
– Pikemmin päinvastoin. Työikäisenä kiinnitytään työvoimaan vahvemmin kuin edeltäneinä vuosikymmeninä. Korkeasti koulutetut vaihtavat työpaikasta toiseen, tuloilla ja vakaudella mitaten heidän työuransa ovat jopa parantuneet.
Ojala vetää nyt Tampereen yliopistossa Työsuojelurahaston rahoittamaa Pirstoutuvatko työurat? -hanketta. Työmarkkinaliikkuvuutta, työllisyyttä ja tuloja tarkastellaan vuodet 1988–2015 kattavalla Tilastokeskuksen FOLK-rekisteriaineistolla.
Ojala ja yliopistolehtori Pasi Pyöriä selvittivät aiemmin alle 30-vuotiaiden työmarkkina-asemaa: urat muuttuivat työssäolokuukausilla mitattuna vakaammiksi 1980-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Kaikenikäisistä palkansaajista yhä useampi työskenteli keskeytyksettä ansiotyössä kolmen vuoden seurannassa.
Epävarmuutta työuran alussa
Työelämään hyppäämisen alkumetreille on maailman sivu liittynyt annos epävarmuutta. Nuorilla on keskimääräistä enemmän epätyypillisiä työsuhteita, ja opiskelijat tekevät eniten osa-aikatöitä vapaaehtoisesti.
– Muun muassa palvelualat käyttävät paljon nuoria, jotka yhdistävät opiskelua ja työtä. Moni nuori aloittaa näistä, ja opintojen edetessä siirtyy hiljakseen oman alansa tehtäviin.
Puolet alkavista työsuhteista on määräaikaisia. Nousu- ja laskukaudet heijastuvat työttömyyslukuihin. Kun suhdanne alkaa parantua, ensimmäisenä työllistetään yleensä määräaikaisia.
Pieni väestönosa ei pääse lainkaan kiinni leivän syrjään tai putoaa syystä tai toisesta työmarkkinoilta. Perusasteen jälkeisen tutkinnon puuttuminen heikentää selvästi asemaa. Matalimmin koulutetuilla on muita enemmän vastentahtoista liikkuvuutta, kuten siirtymiä työstä työttömyyteen.
– Tosin vastaavaa on ollut ennenkin. Uutta sen sijaan ovat tavat teettää työtä toimeksiantoina itsensä työllistäjillä ja nollatuntisopimuksilla.
Myllerrys työn sisällössä
Aiemmassa tutkimuksessa Ojalan ja Pyöriän kohderyhmänä oli koko yksityissektorin palkansaajaväestö, nyt he syventyvät jatkuvaa muutosvalmiutta vaativiin vientialoihin teknologia-, metsä-, metalli- ja kemianteollisuudessa.
– Ison datan ja rekisterinumerojen lisäksi pääsemme oikeasti miettimään, mitä työurille tapahtuu hyvin suhdanneherkillä aloilla, jotka toisaalta ovat nopeita ja ketteriä liikkeissään. Viime aikoina on paljon puhuttu, kuinka teknologisoituminen vie työpaikat. On hurjan kiinnostavaa selvittää, mitä muutos työssä tarkoittaa aloilla, joilla koneistuminen tapahtui jo kauan sitten. Nyt on käynnissä digivaihe.
Ojala muistuttaa, että teknologia on kuitenkin väline.
– Se muuttaa ja myllertää ennen muuta työn sisältöjä. Samalla syntyy uutta ja uudenlaista työtä sekä ammattien sisään uudenlaisia tehtäviä. Tutkimme myös, miten yritysten laiteinvestoinnit, digi-investoinnit ja investoinnit aineettomaan pääomaan eli henkilöstön osaamiseen näkyvät ja vaikuttavat työuriin.
Sukupuolten ero näkyy
Vientiteollisuusaloilla kolmekymppisenä työskennelleitä seurataan 15 vuoden ajan, 30–44-vuotiaina. Kun 1950–1960-luvulla syntyneitä kohortteja on katsottu tuon ikäisinä, havaitaan vakautta työhön kiinnittymisessä, vaan ei työurien heikkenemistä.
Viidennes ryhmän työllisistä on naisia.
Kun työuria tarkastellaan ansiotulokehityksen kannalta, korkeasti koulutetuilla tekniikan aloilla sukupuolten välillä on selkeä ero. Rekisterissä olevilla ansiotuloilla ei kuitenkaan voi huomioida esimerkiksi osa-aikaisuutta tai ylitöitä. Pikkulapsiperheissä isät tekevät yleensä enemmän ylitöitä, äidit osa-aikatöitä. Tiedetään myös, että lapsen hoitaja on tyypillisesti äiti.
– Mukana on vapaata valintaa, mutta toisaalta tiedetään, että tekniikan aloilla naisilla on enemmän määräaikaisia työsuhteita. Korkeasti koulutetut naiset jäävät jopa tuhansia euroja vuodessa miehistä jälkeen saman ikäisenä samalla koulutustasolla. Se on paljon, kieltämättä odotin hiukan tasa-arvoisempaa tilannetta.
”Nuoret, hankkikaa tutkinto!”
Millaisia terveisiä työelämätutkija lähettäisi niille, jotka vasta kuluttavat koulunpenkkiä ja miettivät ammatinvalintaansa?
– Työmarkkinoilla kaivataan monenlaisia työntekijöitä. Mutta hankkikaa se koulutus, vähintään toisen asteen tutkinto!•
Teemu Turunen: Nuorten palkansaajien työorientaatiot Suomessa – tutkimus 18–29-vuotiaiden suomalaisten palkansaajien työkeskeisyyttä lisäävistä yksilöllisistä taustatekijöistä. Helsingin yliopisto 2009. helda.helsinki.fi
Työelämäpuhe kaipaa päivitystä: yli viisikymppiset työnhakijat nähdään yhä liian usein riskinä, vaikka tutkimukset osoittavat heidän olevan terveempiä, motivoituneempia ja kokeneempia kuin koskaan, sanoo Ira Hammermann. Sosiaalisessa mediassa on käyty jo pitkään kipakkaa keskustelua siitä, miksi yli viisikymppiset kokevat ajautuneensa marginaaliin työnhakijoina. Tilastotkin tukevat tätä väitettä: maamme noin 330 000 työttömästä liki joka kolmas kuuluu ikäryhmään
In too many work communities, silence is still probably the most common way to solve problems. People remain silent about difficult matters because they do not want to insult or burden others or show their own incompetence. It seems like Finns have taken the old saying “speech is silver, silence is golden” a little too
Juha Saurama on valmentaja ja lastensuojelutyön kehittäjä, joka uskoo urheilun voimaan kovia kokeneiden nuorten kasvun ja kuntoutumisen tukena. ”Parisen kymmentä vuotta sitten makasin Viron Tallinnassa hotellihuoneessa Karl Leman -nyrkkeilyturnauksessa odottamassa kehään pääsyä. Sain ajatuksen, että aktiiviurani päätyttyä perustan kamppailulajiseuran ja ryhdyn valmentajaksi. Seuran nimeä en silloin vielä tiennyt, mutta sen tiesin, että seuran toiminnassa pitää
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
