Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Yleinen oppivelvollisuus tuli voimaan vuonna 1921. Se ei kuitenkaan taannut kaikille pitkää koulupolkua. Monen tie vei pakollisen kuusivuotisen kansakoulun jälkeen työelämään. Kiertävät matkapuhujat toivat sivistystä myös syrjäseuduille ja vähävaraisille.
Työväenliikkeen piirissä katsottiin, että kansan sivistäminen ja valistaminen oli paras keino taata vakaa yhteiskunta sisällissodan kauhujen jälkeen. Koulutusta järjestettiin esimerkiksi vuonna 1919 perustetun Työväen Sivistysliitto TSL:n kursseilla ja opintokerhoissa. Kirjekursseja oli mahdollista suorittaa etäopintoina syrjäseuduillakin.
Uransa edistysmielisen osuusliikkeen valistustyön parissa tehnyt Viola Järvinen opastaa naisia ompeluneuvontapisteellä Tampereella 1956.
TSL:n siirtokirjastojen avulla oppia vietiin jopa tiettömien taivalten taakse metsäkämpille. Myös edistysmielinen osuustoimintaliike järjesti paljon valistustoimintaa. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto pyrki levittämään osuustoiminta-aatetta ja sivistämään osuusliikkeiden jäsenistöä.
Kotitalouskonsulentti Viola Järvinen esittelemässä jälkiruokia Tampereella 1957 Naiset Mukaan -toiminnan 30-vuotisjuhlanäyttelyssä.
Tietoja ja taitoja pyrittiin tarjoamaan myös sujuvasanaisten matkapuhujien välityksellä. Sekä sivistys- että osuuskauppaliikkeen matkapuhujat ja opintoneuvojat kulkivat ympäri Suomea luennoimassa. Kursseja pidettiin esimerkiksi kunnallisista, osuustoiminnallisista, taloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä.
Matkapuhujat vierailivat myös paikallisissa juhlissa sekä kokouksissa. Puhujat pyrkivät valistamaan ja innostamaan kansaa mukaan toimintaan. Monesti oma, paikallinen opintokerho saikin tuulta purjeisiinsa juuri matkapuhujan kannustamana.
Matkapuhuja Yrjö Kallinen käyttämässä elokuvakonetta 1930-luvulla. Varjo- ja elokuvakoneet olivat valistusosaston työntekijöiden käytössä osuustoiminnallisissa valistusjuhlissa 1920–1950-luvuilla.
1920-luvulla neuvontatoimintaa alettiin kohdistaa erityisesti naisille. Osuuskauppaliikkeen piirissä havaittiin, että juuri naiset käyttivät perheiden todellista rahavaltaa vastatessaan päivittäisistä ostoksista. Naiset mukaan -toiminta halusi valistaa naisia kotitalousasioissa ja taloudenpidossa.
Parhaiten osuusliikkeen Naiset Mukaan -toiminnan tilaisuudet menestyivät, kun niissä oli naispuhuja. Kotitalouskonsulentit kiersivätkin ahkerasti ympäri maata. Osuustoiminnan uranuurtajanaiset kannustivat naisia myös tarttumaan rohkeasti luottamustehtäviin.
Matkapuhujat hyödynsivät työssään myös uusinta tekniikkaa, kuten radiota, varjokuvia ja elokuvaa. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kuvasarja ”Kraafillisia varjokuvia edistysmielisestä osuuskauppaliikkeestä” vuodelta 1927–1928.
Matkapuhujien ja koko sivistystoiminnan päämääränä oli työläisten etu. Ajateltiin, että hieman oppia saamalla myös köyhistä oloista ponnistavien oli mahdollista päästä mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
TSL:n opintoneuvojana 1940-luvulla toiminut Anni Vallanti tiivisti matkapuhujien toimintaan kannustavan merkityksen oivallisesti:
– Minä olen jopa Muoniossa pitänyt kurssit ja silloin kun me mentiin sinne, siellä oli 27 jäsentä työväenyhdistyksessä ja kun lähdettiin pois, niin siellä oli pikkuista vaille 100 jäsentä.•
Kun Kinuskikissan eli Sini Visan leivontablogi alkoi kasvattaa suosiotaan, hän oli valinnan äärellä: jatkaako työtä koodarina vai tehdäkö blogista kokopäivätyö? Sydän tuntui olevan blogin puolella.
Hyvin johdettu ja terve työyhteisö voi hyötyä monipaikkaisuudesta monin tavoin, toteaa tutkija Juha Eskelinen.
Pesäpuu on kehittänyt lastensuojelussa kokemusasiantuntijuuden malleja yli vuosikymmenen ajan. Järjestön toiminnanjohtaja Jari Ketola korostaa, että lasten ja nuorten kokemusten kuuleminen on keskeistä lastensuojelun kehittämisessä. Kokemusasiantuntijat tuovat arvokasta tietoa palveluiden parantamiseksi, ja heidän ääntään kuullaan nyt entistä laajemmin – aina alle kaksivuotiaista täysi-ikäisiin.
Sairaanhoitaja Sami Kinnunen muutti kymmenen vuotta sitten Norjaan paremman palkan perässä, mutta sai paljon muutakin. Nykyään hän nauttii myös huolettomasta arjesta Tromssan kauniissa vuoristomaisemissa. Suomessa eläminen on vaihtunut reissuihin, ravintolailtoihin ja säästöjen kartuttamiseen.
