Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Yleinen oppivelvollisuus tuli voimaan vuonna 1921. Se ei kuitenkaan taannut kaikille pitkää koulupolkua. Monen tie vei pakollisen kuusivuotisen kansakoulun jälkeen työelämään. Kiertävät matkapuhujat toivat sivistystä myös syrjäseuduille ja vähävaraisille.
Työväenliikkeen piirissä katsottiin, että kansan sivistäminen ja valistaminen oli paras keino taata vakaa yhteiskunta sisällissodan kauhujen jälkeen. Koulutusta järjestettiin esimerkiksi vuonna 1919 perustetun Työväen Sivistysliitto TSL:n kursseilla ja opintokerhoissa. Kirjekursseja oli mahdollista suorittaa etäopintoina syrjäseuduillakin.
Uransa edistysmielisen osuusliikkeen valistustyön parissa tehnyt Viola Järvinen opastaa naisia ompeluneuvontapisteellä Tampereella 1956.
TSL:n siirtokirjastojen avulla oppia vietiin jopa tiettömien taivalten taakse metsäkämpille. Myös edistysmielinen osuustoimintaliike järjesti paljon valistustoimintaa. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto pyrki levittämään osuustoiminta-aatetta ja sivistämään osuusliikkeiden jäsenistöä.
Kotitalouskonsulentti Viola Järvinen esittelemässä jälkiruokia Tampereella 1957 Naiset Mukaan -toiminnan 30-vuotisjuhlanäyttelyssä.
Tietoja ja taitoja pyrittiin tarjoamaan myös sujuvasanaisten matkapuhujien välityksellä. Sekä sivistys- että osuuskauppaliikkeen matkapuhujat ja opintoneuvojat kulkivat ympäri Suomea luennoimassa. Kursseja pidettiin esimerkiksi kunnallisista, osuustoiminnallisista, taloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä.
Matkapuhujat vierailivat myös paikallisissa juhlissa sekä kokouksissa. Puhujat pyrkivät valistamaan ja innostamaan kansaa mukaan toimintaan. Monesti oma, paikallinen opintokerho saikin tuulta purjeisiinsa juuri matkapuhujan kannustamana.
Matkapuhuja Yrjö Kallinen käyttämässä elokuvakonetta 1930-luvulla. Varjo- ja elokuvakoneet olivat valistusosaston työntekijöiden käytössä osuustoiminnallisissa valistusjuhlissa 1920–1950-luvuilla.
1920-luvulla neuvontatoimintaa alettiin kohdistaa erityisesti naisille. Osuuskauppaliikkeen piirissä havaittiin, että juuri naiset käyttivät perheiden todellista rahavaltaa vastatessaan päivittäisistä ostoksista. Naiset mukaan -toiminta halusi valistaa naisia kotitalousasioissa ja taloudenpidossa.
Parhaiten osuusliikkeen Naiset Mukaan -toiminnan tilaisuudet menestyivät, kun niissä oli naispuhuja. Kotitalouskonsulentit kiersivätkin ahkerasti ympäri maata. Osuustoiminnan uranuurtajanaiset kannustivat naisia myös tarttumaan rohkeasti luottamustehtäviin.
Matkapuhujat hyödynsivät työssään myös uusinta tekniikkaa, kuten radiota, varjokuvia ja elokuvaa. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kuvasarja ”Kraafillisia varjokuvia edistysmielisestä osuuskauppaliikkeestä” vuodelta 1927–1928.
Matkapuhujien ja koko sivistystoiminnan päämääränä oli työläisten etu. Ajateltiin, että hieman oppia saamalla myös köyhistä oloista ponnistavien oli mahdollista päästä mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
TSL:n opintoneuvojana 1940-luvulla toiminut Anni Vallanti tiivisti matkapuhujien toimintaan kannustavan merkityksen oivallisesti:
– Minä olen jopa Muoniossa pitänyt kurssit ja silloin kun me mentiin sinne, siellä oli 27 jäsentä työväenyhdistyksessä ja kun lähdettiin pois, niin siellä oli pikkuista vaille 100 jäsentä.•
Työelämäpuhe kaipaa päivitystä: yli viisikymppiset työnhakijat nähdään yhä liian usein riskinä, vaikka tutkimukset osoittavat heidän olevan terveempiä, motivoituneempia ja kokeneempia kuin koskaan, sanoo Ira Hammermann. Sosiaalisessa mediassa on käyty jo pitkään kipakkaa keskustelua siitä, miksi yli viisikymppiset kokevat ajautuneensa marginaaliin työnhakijoina. Tilastotkin tukevat tätä väitettä: maamme noin 330 000 työttömästä liki joka kolmas kuuluu ikäryhmään
Juha Saurama on valmentaja ja lastensuojelutyön kehittäjä, joka uskoo urheilun voimaan kovia kokeneiden nuorten kasvun ja kuntoutumisen tukena. ”Parisen kymmentä vuotta sitten makasin Viron Tallinnassa hotellihuoneessa Karl Leman -nyrkkeilyturnauksessa odottamassa kehään pääsyä. Sain ajatuksen, että aktiiviurani päätyttyä perustan kamppailulajiseuran ja ryhdyn valmentajaksi. Seuran nimeä en silloin vielä tiennyt, mutta sen tiesin, että seuran toiminnassa pitää
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
Tunna Milonoff sairastui työuupumukseen intohimotyössään. Nyt hän puhuu asiasta, josta ei hänen mielestään voi enää vaieta. Luovuus on taas palannut televisio-ohjaaja Tuomas ”Tunna” Milonoffin elämään. – Luova prosessi on ihaninta työssäni, hän sanoo. Milonoff on viime aikoina antanut kasvot työuupumukselle – hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Liekki ja kertonut julkisesti siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun
