Oma suku on ylpeä Nymanin akateemisesta koulutuksesta ja työstä. Hänen isänsä muistutti kuitenkin, että tyttären työ on työ muiden joukossa. Tytär kasvatettiin kunnioittamaan kaikkea työtä.

Työhyvinvointi

• 14.05.2020

Romani ja erityisopettaja Hanna Nyman on sama tyyppi kotona ja koulussa

Erityisopettaja Hanna Nyman työskentelee koulussa, jonka työilmapiirissä jokainen saa olla oma itsensä. Koulussa hän on erkkaope Hanna ja kotona romaniperheen äiti, mutta aina sama ihminen olipa päällä työvaatteet tai romaniasu.

Tässä koulussa rasismi on vierasta, sillä tilaa riittää monikulttuurisuudelle – eri uskontojen ja sukupuolivähemmistöjenkin edustajille.

Kuvaa vahvistaa riihimäkeläisen yläasteen aula, jossa riittää koulun päättymisen hetkellä ääntä ja iloisia kasvoja.

– Arvaa mitä sain siitä enkun kokeesta? hihkaisee iloinen ääni Hanna Nymanille.

Opettaja veikkaa seiskaa.

– Sain kasin ja pääsen risteilylle, vastaa oppilas silmät säihkyen.

Tämä on Nymanin mukaan parasta erityisopettajan työssä. Kun saa oppilaan oivaltamaan ja selviytymään vaikeuksia tuottaneesta aineesta. Tai kun saa oppilaan nostamaan matikasta uhkaavan nelosen vitoseksi.

Nymania tapaamaan tulee usein ammattikoulussa tai lukiossa opiskelevia entisiä oppilaita. Nyman kertoo tuntevansa kiitollisuutta siitä, että on saanut kulkea matkan heidän kanssaan.

Nymania tapaamaan tulee usein ammattikoulussa tai lukiossa opiskelevia entisiä oppilaita. Niissä kohtaamisissa Nyman kertoo tuntevansa kiitollisuutta siitä, että on saanut kulkea matkan heidän kanssaan.

Salamarakkaus kouluun

Lappeenrantalaisen Hannan vanhemmat edellyttivät, että lapset hankkivat ammatin, mutta akateemiselle uralle ei osattu kannustaa. Tyttölapsen ammatiksi sopisi keittiöala tai lastenhoito.

Tyttö kävi talouskoulun ja meni keittiöhommiin, mutta pian löytyi elämän rakkaus, joka vei Riihimäelle. Parin perheonnea täydensivät aikanaan kaksi lasta.

Nuori nainen alkoi miettiä omaa kouluttautumistaan. Hän pääsi työllistämistuella koulunkäyntiavustajaksi ja rakastui koulumaailmaan saman tien.

– Erityisesti erityisopettajan työ kolahti heti.

Hän kirjoitti iltalukiossa äidinkielen ja psykologian ja suoritti tutkinnon ammatillisessa koulutuksessa. Kasvatustieteen ja erityispedagogiikan perusopinnot hän selvitti kansalaisopistossa.

Kasvatustieteellisen tiedekunnan pääsykokeet uudistuivat sopivasti, ja muutos toi kaikki hakijat samalle viivalle.

– Luin pääsykoekirjan, nimeltään sattumalta Samalla viivalla. Uskoin, että menen läpi, jos vain pääsen haastatteluun.

Nyman ei työskentele romanivaatteissa, mutta pukeutuu niihin kouluajan ulkopuolella.

Nyman ei työskentele romanivaatteissa, mutta pukeutuu niihin kouluajan ulkopuolella.

Miehelle vetovastuu kotona

Kun opiskelupaikka varmistui, Nyman joutui punnitsemaan, mitä tehdä, sillä erityisopettajan sijaisuuksia oli riittänyt jo useamman vuoden.

– Mietin, haluanko oikeasti niin paljon opiskella, että olen valmis luopumaan töistä. Olisiko perhe valmis tähän?

– Mietin, haluanko oikeasti niin paljon opiskella, että olen valmis luopumaan töistä. Olisiko perhe valmis tähän?

Vanhempi poika oli jo ammattikoulussa ja nuorempi yläasteella.

Nymanit päättivät, että aviomies jää kotiin ja pitää huolen poikien koulusta ja harrastuksista. Vaimo panosti täysillä opiskeluun ja valmistui kasvatustieteen maisteriksi vajaassa kolmessa vuodessa. Myöhemmin hän opiskeli vielä erityisluokanopettajaksi.

– Todennäköisesti olisin saanut jatkaa epäpätevänä sijaisuuksien tekijänä. Mutta nyt voin tehdä työtä täysin pätevänä, mikä tuo ammatillisen turvan.

Uupumus uhkasi

Työtyytyväisyys on aina kannatellut unelma-ammattiinsa valmistunutta. Kuluva lukuvuosi on kuitenkin koetellut jaksamista.

Nyman kertoo viime vuoden olleen hänen elämänsä vaikein. Isä kuoli ja äiti sairastui heti sen jälkeen. Työssä eteen tuli vaikeita tapauksia, jotka veivät voimia.

Silti Nyman teki työtään täysillä, tuki oppilaitaan ja neuvoi kollegoitaan heidän haasteissaan.

Joulun lähetessä tuli seinä vastaan – ensimmäisen kerran elämässä.

Tilanne alkoi kirkastua vasta, kun Nyman tunnusti rehtorille väsymyksensä. Hän sai ymmärrystä ja kehotuksen lepoon. Kun oli lupa jäädä sairauslomalle ja myöntää uupuneensa, alkoi tervehtyminen.

– Tunsin olevani työkuntoinen jo joulun jälkeen. Talviloman alkaessa olin ihmeissäni, että olin jaksanut joulusta talvilomaan asti niin hyvin. Jaksaminen on myös jatkunut kevättä kohti mentäessä, hän hymyilee.

Nymanin mukaan romaninuoret hakeutuvat korkeakouluihin, mutta heidän on valtaväestöön kuuluvia vaikeampaa saada opiskeluun liittyviä harjoittelupaikkoja ja töitä.

Nymanin mukaan romaninuoret hakeutuvat korkeakouluihin, mutta heidän on valtaväestöön kuuluvia vaikeampaa saada opiskeluun liittyviä harjoittelupaikkoja ja töitä.

Perheiltä puuttuvat tukiverkot

Yhteiskunnan rakenteiden murtuminen huolestuttaa ja heijastuu erityisopettajan työhön. Perheet ovat yksin vailla tukiverkkoja eikä mikään enää tunnu riittävän.

Yhteiskunnan rakenteiden murtuminen huolestuttaa ja heijastuu erityisopettajan työhön. Perheet ovat yksin vailla tukiverkkoja eikä mikään enää tunnu riittävän.

– Käymme töissä, lenkillä ja kuntosalilla, opiskelemme, harrastamme, ja lapsillakin on kymmenet eri harrastukset. Siinä jää jotakin väkisin hoitamatta – usein koti ja perhe-elämä.

Yhtälö ei Nymanin mielestä toimi teoriassakaan.

– Lapset jäävät vieraiksi vanhemmilleen, ja perheen korvaavat kaverit. Kun vanhempien ote lapsista hiipuu, emme mekään saa sitä täällä.

Avunsaanti lapsille ja nuorille haastavaa

Nyman painottaa, että avunsaanti pahoinvoivalle lapselle tai nuorelle on nykyisin haastavinta hänen työssään.

– Käytössä ovat kuntouttava luokka, psykiatrian akuutti osasto ja lastenkodit, mutta ne ovat kaikki täynnä. Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin selviäminen normaalisti koulussa, vaikka lapsi ei ole koulukuntoinen. Miten tällaisessa tilanteessa takaan muiden lasten opetuksen, jopa turvallisuuden?

Erityisopettaja korostaa, että perheitä tulee auttaa ajoissa eikä herätä vasta, kun lapsi joudutaan sijoittamaan muualle.

– Onneksi nämä ongelmat koskevat vain pientä prosenttia perheistä, mutta erityisopettajan työssä tämä näkyy niin selvästi, hän muistuttaa.

Kahden kulttuurin tuntemus auttaa Hanna Nymania ymmärtämään erilaisuutta. Hän kertoo lisäaististaan, joka auttaa tajuamaan ja tulkitsemaan toista ihmistä muita paremmin. Se paljastaa myös piilokiusaamisen ja piikittelyn. Kiusaamiselle on koulussa nollatoleranssi.

Kasvattaja, tunnista ennakkoluulosi

Nymanin romanius ei tule esille koulumaailmassa.

– Lapset tietävät, että käytän romanivaatteita kouluajan ulkopuolella. Se on heistä luonnollinen asia.

Ennakkoluulot elävät usein piilossa. Nyman kehottaa jokaista opettajaa ja kasvattajaa tunnistamaan omat ennakkoasenteensa.

Ennakkoluulot elävät usein piilossa. Nyman kehottaa jokaista opettajaa ja kasvattajaa tunnistamaan omat ennakkoasenteensa.

– Se on äärimmäisen tärkeää kasvattajan työssä. On oma asiasi, jos vihaat mamuja, mustalaisia tai homoja. Mutta et saa työssäsi siirtää näitä asenteita eteenpäin.

Romaninuoret hakeutuvat korkeakouluihin, mutta heidän on valtaväestöön kuuluvia vaikeampaa saada opiskeluun liittyviä harjoittelupaikkoja ja töitä.

– Jos tulee vastaan epäonnistumisia tai syrjimisiä, älä anna periksi. Ole rohkea, älä hyväksy epäoikeudenmukaista kohtelua. Jokaiselle löytyy pomo, jolle valittaa. Jos et puutu, mikään ei muutu, Nyman kannustaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.