Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Itsenäistyneen Suomen työpaikoilla pidettiin virkistyspäiviä ja koottiin omia urheilujoukkueita. Taustalla vaikutti huoli työläisten huonoista elämäntavoista.
Työpaikkojen virkistystoiminnalla on pitkät perinteet. Isännät olivat aina koonneet talonväkensä viettämään yhdessä vuotuisjuhlia. Samassa hengessä tehtaiden työntekijöitä kutsuttiin niin vakaviin hartaustilaisuuksiin kuin yhteisille aterioille.
Yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtaja, vapaaherra Sebastian Gripenberg on kutsunut henkilökuntansa huvilalleen Herttoniemeen nauttimaan virkistyspäivästä keväällä 1904.
Suuret työnantajat järjestivät jo 1800-luvulla työläisilleen asuntoja, kirjastoja, kouluja, sairaanhoitoa, erilaisia avustuskassoja ja kansanjuhlia. Pienemmillä ruukkipaikkakunnilla työnantaja osallistui yhteisön elämään likimain kehdosta hautaan. Hengellinen ja patriarkaalinen yhdessäolo ei kuitenkaan riittänyt, kun yhteiskunta alkoi maallistua ja tasa-arvoistua.
Vastakkainasettelu koventui 1900-luvun alussa. Lakot ja luokkataisteluopit huolestuttivat työnantajia. Työmarkkinoilla oltiin toki valmiita käyttämään keppiä, mutta samaan aikaan työpaikoilla haluttiin parantaa ilmapiiriä. Alaisten työkyvystäkin piti huolehtia eri tavalla kuin ennen.
Yksilöiden terveellisten valintojen katsottiin johtavan ahkeruuteen ja menestykseen koko yhteiskunnassa.
Itsestään huolehtiminen kiinnosti vuosisadan vaihtuessa yhä useampia. Terveiden elämäntapojen, liikunnan, raittiuden ja puhtauden uskottiin muuttavan maailmaa. Yksilöiden terveellisten valintojen katsottiin johtavan ahkeruuteen ja menestykseen koko yhteiskunnassa.
Terveysaatteet tarjosivat ratkaisua työväenkysymykseen. Kurjat asuinolot, juopottelu ja huono ruoka haluttiin voittaa kurinalaisilla elintavoilla. Terveempi työntekijä jaksaisi paremmin työssä ja pysyisi kunnon kansalaisena.
Osuustukkukaupan naisvoimistelijat harjoittelivat viikoittain näytöstä varten keväällä 1939.
Suhtautuminen alkoholin käyttöön muuttui yhä kielteisemmäksi. Tehtaat edistivät terveellisempiä ruokailutottumuksia perustamalla työmaaruokaloita, ja urheilun avulla kannustettiin liikkumaan. Työpaikoilla alettiin järjestää virkistäviä kävelyretkiä, hiihtokilpailuja ja voimistelunäytöksiä.
Tehtaiden omia joukkueita nousi kansallisen kilpaurheilun huipulle saakka.
Joukkueurheilun suosio kasvoi sotienvälisen ajan kaupungeissa ja työpaikkojen joukkueet sopivat ystävyysotteluita. Helsingissä perustettiin vuonna 1925 erityinen UPI-yhdistys (Urheilu–Propaganda–Idrott), joka järjesti kilpailuja ja puulaakisarjoja. Työpaikat pelasivat keskenään varsinkin jalkapalloa ja pesäpalloa.
Osa työnantajista otti urheilun todella vakavasti ja antoi isoimpien tähtien harjoitella työajalla. Tehtaiden omia joukkueita nousi kansallisen kilpaurheilun huipulle saakka. Esimerkiksi Valkeakosken Haka syntyi Yhtyneiden Paperitehtaiden siipien suojissa vuonna 1932. Seuran ensimmäinen sihteeri Juuso Walden nousi sittemmin paperiyhtiön johtoon ja piti huolen Hakan voimavaroista.
Työpaikkaliikunnan suosio nojasi kansalliseen urheiluherätykseen. Vuoden 1912 olympialaisissa Hannes Kolehmaisen sanottiin juosseen Suomen maailmankartalle ja urheiluseuroja nousi kuin sieniä sateella. Menestys kilpaurheilussa ruokki isänmaallisuutta ja kansakouluissa opittiin urheilemaan pienestä pitäen.
Ikääntyvien työkyvystä huolehtiminen pääsi kuitenkin 1930-luvun urheiluhurmoksessa koko lailla unohtumaan.
Sisällissodan jälkeen suojeluskunnat vahvistivat urheiluinnostusta. Monilla paikkakunnilla samat johtohahmot edistivät urheilua sekä suojeluskunnassa että omilla työpaikoillaan. Työväenliikkeellä oli vielä omat seuransa, jotka eivät mahtuneet samoille kilpakentille valkoisen urheiluväen kanssa.
Omat joukkueet ja leikkimieliset kilpailut varmasti vahvistivat työpaikkojen yhteishenkeä. Ymmärrys terveistä elintavoista kenties yleistyi ja urheilusankareilla oli toki oma arvonsa liikunnan esikuvina. Ikääntyvien työkyvystä huolehtiminen pääsi kuitenkin 1930-luvun urheiluhurmoksessa koko lailla unohtumaan.
Alustatyö tarkoittaa digitaalisen alustan kautta välitettäviä töitä, joiden tekijä voi toimia joko työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Alustatyötä tehdään hyvin erilaisissa tehtävissä aina verkkokaupassa tavaroiden myymisestä sisällöntuotantoon, ruokalähettipalveluihin, siivoukseen, lastenhoitoon ja erilaisiin asiantuntijapalveluihin. – Sitä tehdään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Monille kyse on sivutyöstä tai tavasta täydentää tuloja. Sitä saatetaan tehdä esimerkiksi palkkatyön tai opintojen rinnalla tai
Ravintola Backaksen kilometribonus innosti Minka Jaakkolan lenkkipolulle. Alun epäilysten jälkeen sitkeys palkittiin puolimaratonilla ja paremmalla jaksamisella. Koin aina, että juokseminen on raskasta ja vaikeaa. Olin kokeillut sitä joskus, mutta se ei tuntunut minun jutultani. Työni tarjoilijana ja tapahtumavastaavana vaati paljon liikkumista, ja pyöräilin usein työmatkat. Ajattelin, että fyysisen työn jälkeen en todellakaan enää jaksa liikkua.
Pelkkä erilaisten ihmisten kokoaminen samaan tiimiin ei vielä takaa menestystä. Aito yhdenvertaisuus parantaa päätöksentekoa, vahvistaa työturvallisuutta ja näkyy lopulta myös yrityksen viivan alla. Mitä ajattelet, kun näet työpaikallasi pyörätuolia käyttävän kollegan, maahanmuuttajataustaisen työntekijän, ikääntyvän asiantuntijan tai nuoren harjoittelijan? Pidämme itseämme ennakkoluulottomina, mutta samalla teemme tiedostamattamme oletuksia ihmisistä heidän ikänsä, sukupuolensa, taustansa tai toimintakykynsä perusteella. Oletukset
Työelämässä puhutaan paljon osaajapulasta, mutta samalla suuri joukko taitavia ammattilaisia kohtaa ennakkoluuloja työnhaussa ja työpaikoilla. Osatyökykyiset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset työnhakijat jäävät rekrytoinneissa liian usein sivuun, vaikka heidän osaamisensa, kokemuksensa ja motivaationsa voisivat olla merkittävä voimavara työyhteisöille. Psykologi, uraohjaaja ja tietokirjailija Päivi Montgomeryn mukaan yksi suurimmista esteistä on edelleen kapea käsitys siitä, millainen on niin sanottu
