Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Millainen on eläinkonservaattorin tavallinen työpäivä?
Kirjoittaja: Jussi Eskola
Kuvaaja: Jussi Eskola
Netta Lempiäinen tuijottaa keskittyneesti täytettävää eläintä silmästä silmään. Ne ovat kuitenkin akryyliä, ja kuollut eläin on otettu työstettäväksi pakastimesta. Yksityiskohdat ovat silti aidon näköiset. En tee eläinten täyttöä liukuhihnalta, sillä jokainen eläin on minulle yksilö, eläinkonservaattori kertoo.
Miten päädyit tähän työhön?
Opiskelin yliopistossa biologian maisteriksi. Valmistuttuani kuulin, että Luonnontieteellinen museo haki eläinkonservaattoreja oppisopimuksella. Työ oli alussa vaikeaa. Kesti vuosikausia päästä mielestäni järkevälle tasolle.
Millainen on tavallinen työpäiväsi?
Projektini ovat vaihtelevia. Tavallisena työpäivänä teen jonkun täyttötyön. Yritystoiminnassani käsittelen tyypillisesti riistaeläimiä. Teen esimerkiksi hirvien hartiatäyttöjä, fyysisesti raskaita töitä. Suurin täyttämäni kokonainen eläin taitaa olla susi ja pienin päästäinen. Keskikokoiset linnut ovat minulle mieluisimpia töitä.
Millainen on epätavallinen työpäiväsi?
Museoprojekteissa täytettävä eläin voi olla mitä tahansa. Ruokaviraston kautta minulle tuli kuollut saimaannorppa täytettäväksi. Olen myös täyttänyt verkosta löytyneen saimaannorpan kuutin museokäyttöön. Kun kyseessä on eläin, jolle ei ole helposti saatavilla korvaavaa, tekee kaikkensa, jotta työ onnistuisi mahdollisimman hyvin.
Millaisia projekteja sinulla on pakastimessa odottamassa?
Vuodenkierto menee töissäni niin, että kun metsästyskausi alkaa, projekteja alkaa tulla. En ehdi tehdä kaikkea heti, joten tässä syksyllä olen tehnyt paljon viime keväänä tulleita töitä. Minulla on säilytyksessä kymmeniä kylmiä eläimiä. Joskus tulee täytettäväksi joku juuri kuollut eläin, joka on vielä lämmin. Se tuntuu jotenkin liian elävältä, joten laitan sen jääkaappiin kylmettymään.
Mikä on haastavinta työssäsi?
On vaikeaa saada täytetty eläin näyttämään oikeanlaiselta. Yksityiskohtia on paljon. Kaikki eläimet ovat erilaisia. Täytyy tuntea, miten eri eläimet käyttäytyvät, jotta osaa tehdä ne luonnollisiin asentoihin. Jos nahan laittaa väärin tekovartalon päälle, se näyttää ihan pöljältä. On tiedettävä, miten lintujen sulat menevät, kun niitä siirtelee yksitellen järjestyksessä. Jos akryylista valmistetut silmät näyttävät huonoilta, se pilaa koko työn. Jos suu on auki, käytetään tekohampaita ja tekokieltä.
Onko sinulla eläintä, jonka vielä haluaisit täyttää?
Haluaisin tehdä manulin, joka on siperialainen kissalaji, oikein ynseän näköinen. Ei minulla ole haaveita vaikkapa isojen kissapetojen täyttämisestä. Sakaali on ehkä erikoisin työni. Työskentelen myös Tanskassa. Tein siellä juuri saksanhirven. Ensi vuoden kisaprojektiin olisi kiva tehdä valkohäntäpeura. Voi kuulostaa oudolta, mutta meillä on eläintentäytön SM-, EM- ja MM-kilpailuja. Olen EM-tasolla voittanut joitain palkintoja, mutta en kuitenkaan mestaruuksia.
Millaisia turvallisuusasioita työssäsi on huomioitava?
Työvälineitä ja koneita täytyy osata käyttää turvallisesti. Joitain pieniä työtapaturmia on sattunut, lähinnä haavoja. Suojavälineitä täytyy käyttää ohjeiden mukaan, muuten sattuu heti jotain. Kemikaalitkin pitää osata hyvin. Eläinten tautiriskit on huomioitava. Kerran sain rusakon käsittelystä jänisruton ja toipuminen kesti kauan.
Onko sinulla kotieläimiä?
Kolme kissaa. Pidän paljon myös elävistä eläimistä.
Sairaanhoitaja Markku Keski-Rahkonen on hoitanut uniapneapotilaita vuosikymmeniä. Oma diagnoosi uniapneasta auttaa asettumaan potilaan rinnalle ja luomaan luottamusta. ”Yhä harvempi on ollut samassa työssä koko työuransa ajan, mutta minä olen. Aloitin sairaanhoitajana Kokkolan keskussairaalassa vuonna 1989, samoihin aikoihin, kun uusi sairaus nimeltä uniapnea alkoi tulla terveydenhoidon ammattilaisten tietoon. Parin vuoden päästä pääsin hoitamaan uniapneaa. Noihin aikoihin
Koneen outoon ääneen puututaan nopeasti. Ihmisen viesti liiasta kuormituksesta ansaitsee saman huomion, sanoo Varman johtaja Pauli Forma. Mitä tapahtuu, kun työntekijä kertoo, ettei enää selviä työmäärästään? Kehottaako esihenkilö sinnittelemään kesälomaan asti vai ryhdytäänkö töitä järjestämään uudelleen? Tällaisessa tilanteessa paljastuu, miten tärkeänä työkykyä pidetään. – Työkyky on kuin kuminauha. Sitä voi venyttää paljonkin, mutta jossain vaiheessa
Työkyvyn heikkeneminen voi tuntua väistämättömältä fyysisesti kuormittavalla alalla. Ramirentissä ajatellaan toisin, ja se näkyy henkilöstön hyvinvoinnissa, työkyvyssä ja turvallisuudessa, kertoo henkilöstöjohtaja Anne Luodonpää. Kone- ja laitevuokrausyritys Ramirentissä työkykyjohtaminen kuuluu sekä strategiaan että jokapäiväiseen arkeen. Kun henkilöstö voi hyvin ja työ sujuu turvallisesti, vaikutus ulottuu aina asiakkaiden palvelukokemukseen asti. – Turvallisuus tarkoittaa meille sekä fyysistä että
Eläintenhoitaja Laura Pulli ihastui Korkeasaareen jo pikkulapsena. Samalla retkellä hän on tavallaan vieläkin, sillä eläimistä tuli elämäntapa ja elinkeino. Kutsumusammatissa työlle annetaan joskus jopa enemmän kuin työnantaja vaatii. Aavikkokulkusirkat sirittävät, kyläkutojalinnut livertävät ja mangustit ääntelehtivät kuin viimeistä päivää. Aavikon äänimaisemaa kuitenkin rikkovat ilmanvaihdon humina ja englanninkielisen päiväkotiryhmän iloiset kiljahdukset. – Se on valtava! Eräs lapsista