Ensimmäisenä huomion kiinnittävät valkoiset papin liperit, sitten pastellinväriset lenkkarit.

Hyvät kengät ovat yksi Hanna Similän tärkeimmistä työvälineistä. Suomen ensimmäinen lentoasemapappi ottaa työpäivänsä aikana keskimäärin 20 000 askelta.

– Työni on suurimmaksi osaksi ihmisten parissa liikkumista, Similä kertoo.

Täällä työskentelee noin 20 000 henkeä, joten uusia kasvoja riittää vielä pitkään.

Lentoaseman käytävää pitkin kävellessä vastaan tulee lattiansiivouskoneen puikoissa istuva mies. Hän tervehtii Similää ja hymyilee leveästi. Moni lentoaseman työntekijöistä on tullut Similälle tutuksi, vaikka hän on toiminut pestissään vasta muutamia kuukausia.

– Täällä työskentelee noin 20 000 henkeä, joten uusia kasvoja riittää vielä pitkään. Yritän tavata mahdollisimman paljon henkilöstöä, jotta ihmiset osaisivat hyödyntää palveluitani.

Maailmalla lentoasemapappeja on ollut jo vuosikymmeniä. Suomessa hanke lentoasematyön käynnistämiseksi alkoi vuonna 2021, ja Similä palkattiin tekemään selvitystyötä.

Tarjolla myös pitkäjänteistä työnohjausta

Vajaat kaksi vuotta kestäneessä selvityksessä kävi ilmi, että tarvetta lentoasemapapille oli. Papilta toivottiin kiireetöntä läsnäoloa poikkeustilanteissa.

– Yleensä murhe on juuri sillä hetkellä mielen päällä oleva arkinen asia, joka nousee työympäristöstä tai ihmisen omasta elämästä. Olen ikään kuin kannattelija, joka kuuntelee ja keventää taakkaa.

En lähde avaamaan kovin isoja ovia lyhyiden juttuhetkien aikana.

Similä kiertelee lentoasemalla suuren osan työpäivästään, jolloin häntä voi tulla nykäisemään hihasta. Similä pyrkii siihen, että kynnys tulla juttelemaan hänelle olisi mahdollisimman matala.

Toki Similälle voi myös soittaa ja varata erikseen ajan kahdenkeskeiselle keskustelulle. Lisäksi tarjolla on pitkäjänteisempää työnohjausta, purkukeskusteluja ja koulutuksia erikseen sovittaessa.

– En lähde avaamaan kovin isoja ovia lyhyiden juttuhetkien aikana. Ohjaan ihmisen herkästi työterveyshuollon piiriin tai varaamaan minulle ajan, jos huomaan, että on tarvetta esimerkiksi pidemmälle keskustelulle.

Lentoaseman henkinen opas

Similän työhön kuuluu jonkin verran myös perinteisiä papin töitä. Hän on saanut vihkiä lentoasemalla jo yhden pariskunnan. Henkilöstön jäsenet voivat halutessaan pyytää häntä esimerkiksi kastamaan lapsensa tai siunaamaan menehtyneen läheisen.

Matkustajille Similä tarjoaa kiireetöntä läsnäoloa. Ihmiset kokevat lentoasemilla hänen mukaansa monenlaisia suuria tunteita. Kaikki eivät suinkaan ole lähdössä iloiselle lomamatkalle.

– Voi olla huolia ja murheita, jotka jäävät kotiin tai odottavat kohteessa. Täällä näkyy koko elämän kirjo.

Olen matkustajille vähän kuin henkinen opas.

Joskus tukea tarvitseva tulee itse nykäisemään Similää hihasta huomatessaan tämän liperit tai vihreässä liivissä lukevan, pappia merkitsevän chaplain-tittelin. Usein Similä saa puhelun kollegaltaan, joka on huomannut matkustajan avuntarpeen.

– Olen matkustajille vähän kuin henkinen opas. Jotkut tarvitsevat fyysistä apua siirtyäkseen portilta toiselle, toiset henkistä tukea.

Kaikki lähtee rauhoittumisesta

Lentoasemapapin tärkeimmät ominaisuudet ovat Similän mukaan yhteisölähtöisyys ja vankka kriisityönosaaminen. Myös rohkeus, avoimuus ja avarakatseisuus ovat ehdottomia vaatimuksia.

– Olen täällä kaikkien katsomuksien edustajia varten. Uskontodialogi ja toisen vakaumuksen kunnioittaminen ovat minulle itsestäänselvyyksiä.

Rauhallisen läsnäolon merkitys korostuu kohtaamisissa, joissa ei ole yhteistä kieltä.

– Kaikki lähtee hengityksen ankkuroimisesta. Ihmisten hermostot peilaavat toisiaan: jos yksi on rauhallisesti läsnä, toisenkin hermosto rauhoittuu automaattisesti.

Kannan rankkoja tarinoita kropassani, joten purkukeinojenkin täytyy olla kehollisia.

Kosketus on tehokas keino rauhoittamiseen. Similä odottaa aina ensin signaalia toiselta osapuolelta, sillä kaikissa kulttuureissa koskettaminen ei ole soveliasta.

– Kansainvälisten matkustajien kanssa on paljon sitä, että he tulevat ottamaan käsistä kiinni ja pyytävät halausta.

Similä huolehtii omasta työkyvystään käymällä säännöllisesti työnohjauksessa. Stressiä hän purkaa tärinää hyödyntävässä TRE-ohjauksessa, joogassa ja luonnossa liikkumalla.

– Kannan rankkoja tarinoita kropassani, joten purkukeinojenkin täytyy olla kehollisia.

Ihaninta työssä ovat ihmiset. Rankinta puolestaan se, ettei koko maailmaa voi pelastaa.

– Joskus tuntuu, että haluaisin pystyä tekemään enemmän niiden ihmisten eteen, joiden kotimaassa on erittäin vaikea tilanne.

 

Lentoasemapapin työpäivä

Papin työ on työajatonta. Työtunneista pidetään huolta itse.

9–10 Työnohjausta Tikkurilan kirkolla seurakunnan työntekijöille.

10–11 Sähköpostien purkua kannettavalla tietokoneella. Lentoasemapapilla ei ole omaa toimistoa, sillä työ on luonteeltaan liikkuvaa.

11–12 Lounaaksi bagel vuohenjuustolla ja tomaatilla seurakunnan kahvihuoneessa. Similä syö yleensä lounaansa lentoaseman ravintoloissa tai kahvihuoneissa, sillä hänelle on tärkeää aistia työyhteisön tunnelmaa ja tavata samalla aseman työntekijöitä.

12–14 Siirtyminen lentoasemalle ja verkostotapaaminen Myyrmäen moskeijan imaamin kanssa. Keskustelua yhteistyöstä ja siitä, miten Similä pystyy tukemaan omassa työssään kaikkien katsomusten edustajia.

14–17 Jalkautuminen matkustajien pariin. Kohtaamisia kasvokkain matkustajien ja lentoaseman työntekijöiden kanssa.