Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Automaattinen tietojenkäsittely mullisti konttoritekniikan sotien jälkeen. Reikäkortteja lävistettiin kilpaa 1950-luvun digihuumassa.
Automatisointi aiheuttaa yhteiskunnassa merkittäviä muutoksia”, ennustettiin E-liikkeen henkilökuntalehdessä vuonna 1956. Konttoriautomaatio oli alkanut. Suomen ensimmäiset reikäkorttikoneet tulivat Tilastolliseen Päätoimistoon jo vuonna 1933, mutta sotien jälkeen ne alkoivat tehostaa liike- ja teollisuusyritystenkin konttorityötä.
Varhaisten tietokoneiden ongelmana oli tiedon syöttäminen tietokoneen ymmärtämään muotoon. Ratkaisuksi löytyi reikäkortti. Niitä oli käytetty kutomakoneissa jo 1700-luvulla. Amerikkalaiset rautatieyhtiöt olivat puolestaan keksineet junalipun, johon konduktööri rei’itti matkustajan tuntomerkit estääkseen kaverin lipulla matkustamisen.
Reikäkorttien lävistäminen oli mekaanista ja tarkkuutta vaativaa työtä, jota yleensä tekivät naiset. Osuustukkukaupan reikäkorttien lävistäjiä vuonna 1955.
Junalippuun koodatut tuntomerkit inspiroivat väestönlaskentavirastossa työskentelevää Herman Hollerithia. Yhdysvaltain vuoden 1880 väestönlaskenta oli kestänyt kokonaista kahdeksan vuotta. Hollerith kehittikin reikäkortteja lukevan laitteen, jonka avulla vuoden 1890 huomattavasti runsaslukuisempi väestö saatiin laskettua kuudessa vuodessa. Hollerithin perustamasta yhtiöstä versoi sittemmin tietotekniikkajätti IBM.
Vuonna 1957 Suomessa oli 89 reikäkorttilaitteistoa, joista suurin osa oli liikeyrityksissä. Reikäkorttijärjestelmään kuului erilaisia koneita. Lävistyskoneella kortit lävistettiin, lajittelukoneilla lajiteltiin ja tabulaattorilla kirjoitettiin lopulliset listat ja yhteenvedot. Tietokoneet, reikäkortit ja reikänauhat kuuluivat konttoreiden arkeen aina 1970-luvun puoliväliin saakka.
Reikäkorttien upouusi lajittelukone Osuustukkukaupan pääkonttorissa vuonna 1955.
Tietokoneohjelmat ja käsiteltävät tiedot piti saada reikäkorteille. Tämä tehtiin työasemalla, jossa oli kirjoituskonenäppäimistö sekä enemmän tai vähemmän automaattinen korttien syöttöyksikkö. Ohjelmointi oli työlästä, virheelliset kortit piti kirjoittaa kokonaan uudestaan ja tulokset sai usein ulos vasta seuraavana päivänä, kun koko korttipakka oli käynyt koneella.
Reikäkortit olivat suhteellisen halpoja, ja tallennettu data pysyi silmin nähden tallessa. Kortit vaativat kuitenkin paljon tilaa, menivät sekaisin, takertuivat laitteeseen tai kostuivat pilalle. Sähköiset tallennuslaitteet, kuten magneettinauhat ja tallennuslevyt, syrjäyttivätkin reikäkorttipakat. Digihuuma jatkui koneiden ja tallennusvälineiden pienentyessä kiihtyvään tahtiin.
Alustatyö tarkoittaa digitaalisen alustan kautta välitettäviä töitä, joiden tekijä voi toimia joko työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Alustatyötä tehdään hyvin erilaisissa tehtävissä aina verkkokaupassa tavaroiden myymisestä sisällöntuotantoon, ruokalähettipalveluihin, siivoukseen, lastenhoitoon ja erilaisiin asiantuntijapalveluihin. – Sitä tehdään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Monille kyse on sivutyöstä tai tavasta täydentää tuloja. Sitä saatetaan tehdä esimerkiksi palkkatyön tai opintojen rinnalla tai
Ravintola Backaksen kilometribonus innosti Minka Jaakkolan lenkkipolulle. Alun epäilysten jälkeen sitkeys palkittiin puolimaratonilla ja paremmalla jaksamisella. Koin aina, että juokseminen on raskasta ja vaikeaa. Olin kokeillut sitä joskus, mutta se ei tuntunut minun jutultani. Työni tarjoilijana ja tapahtumavastaavana vaati paljon liikkumista, ja pyöräilin usein työmatkat. Ajattelin, että fyysisen työn jälkeen en todellakaan enää jaksa liikkua.
Pelkkä erilaisten ihmisten kokoaminen samaan tiimiin ei vielä takaa menestystä. Aito yhdenvertaisuus parantaa päätöksentekoa, vahvistaa työturvallisuutta ja näkyy lopulta myös yrityksen viivan alla. Mitä ajattelet, kun näet työpaikallasi pyörätuolia käyttävän kollegan, maahanmuuttajataustaisen työntekijän, ikääntyvän asiantuntijan tai nuoren harjoittelijan? Pidämme itseämme ennakkoluulottomina, mutta samalla teemme tiedostamattamme oletuksia ihmisistä heidän ikänsä, sukupuolensa, taustansa tai toimintakykynsä perusteella. Oletukset
Työelämässä puhutaan paljon osaajapulasta, mutta samalla suuri joukko taitavia ammattilaisia kohtaa ennakkoluuloja työnhaussa ja työpaikoilla. Osatyökykyiset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset työnhakijat jäävät rekrytoinneissa liian usein sivuun, vaikka heidän osaamisensa, kokemuksensa ja motivaationsa voisivat olla merkittävä voimavara työyhteisöille. Psykologi, uraohjaaja ja tietokirjailija Päivi Montgomeryn mukaan yksi suurimmista esteistä on edelleen kapea käsitys siitä, millainen on niin sanottu
