Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Automaattinen tietojenkäsittely mullisti konttoritekniikan sotien jälkeen. Reikäkortteja lävistettiin kilpaa 1950-luvun digihuumassa.
Automatisointi aiheuttaa yhteiskunnassa merkittäviä muutoksia”, ennustettiin E-liikkeen henkilökuntalehdessä vuonna 1956. Konttoriautomaatio oli alkanut. Suomen ensimmäiset reikäkorttikoneet tulivat Tilastolliseen Päätoimistoon jo vuonna 1933, mutta sotien jälkeen ne alkoivat tehostaa liike- ja teollisuusyritystenkin konttorityötä.
Varhaisten tietokoneiden ongelmana oli tiedon syöttäminen tietokoneen ymmärtämään muotoon. Ratkaisuksi löytyi reikäkortti. Niitä oli käytetty kutomakoneissa jo 1700-luvulla. Amerikkalaiset rautatieyhtiöt olivat puolestaan keksineet junalipun, johon konduktööri rei’itti matkustajan tuntomerkit estääkseen kaverin lipulla matkustamisen.
Reikäkorttien lävistäminen oli mekaanista ja tarkkuutta vaativaa työtä, jota yleensä tekivät naiset. Osuustukkukaupan reikäkorttien lävistäjiä vuonna 1955.
Junalippuun koodatut tuntomerkit inspiroivat väestönlaskentavirastossa työskentelevää Herman Hollerithia. Yhdysvaltain vuoden 1880 väestönlaskenta oli kestänyt kokonaista kahdeksan vuotta. Hollerith kehittikin reikäkortteja lukevan laitteen, jonka avulla vuoden 1890 huomattavasti runsaslukuisempi väestö saatiin laskettua kuudessa vuodessa. Hollerithin perustamasta yhtiöstä versoi sittemmin tietotekniikkajätti IBM.
Vuonna 1957 Suomessa oli 89 reikäkorttilaitteistoa, joista suurin osa oli liikeyrityksissä. Reikäkorttijärjestelmään kuului erilaisia koneita. Lävistyskoneella kortit lävistettiin, lajittelukoneilla lajiteltiin ja tabulaattorilla kirjoitettiin lopulliset listat ja yhteenvedot. Tietokoneet, reikäkortit ja reikänauhat kuuluivat konttoreiden arkeen aina 1970-luvun puoliväliin saakka.
Reikäkorttien upouusi lajittelukone Osuustukkukaupan pääkonttorissa vuonna 1955.
Tietokoneohjelmat ja käsiteltävät tiedot piti saada reikäkorteille. Tämä tehtiin työasemalla, jossa oli kirjoituskonenäppäimistö sekä enemmän tai vähemmän automaattinen korttien syöttöyksikkö. Ohjelmointi oli työlästä, virheelliset kortit piti kirjoittaa kokonaan uudestaan ja tulokset sai usein ulos vasta seuraavana päivänä, kun koko korttipakka oli käynyt koneella.
Reikäkortit olivat suhteellisen halpoja, ja tallennettu data pysyi silmin nähden tallessa. Kortit vaativat kuitenkin paljon tilaa, menivät sekaisin, takertuivat laitteeseen tai kostuivat pilalle. Sähköiset tallennuslaitteet, kuten magneettinauhat ja tallennuslevyt, syrjäyttivätkin reikäkorttipakat. Digihuuma jatkui koneiden ja tallennusvälineiden pienentyessä kiihtyvään tahtiin.
Tunna Milonoff sairastui työuupumukseen intohimotyössään. Nyt hän puhuu asiasta, josta ei hänen mielestään voi enää vaieta. Luovuus on taas palannut televisio-ohjaaja Tuomas ”Tunna” Milonoffin elämään. – Luova prosessi on ihaninta työssäni, hän sanoo. Milonoff on viime aikoina antanut kasvot työuupumukselle – hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Liekki ja kertonut julkisesti siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun
Sosiaalinen resilienssi syntyy arjen pienistä teoista: huomenta-sanasta, kiitoksesta ja siitä, että kukaan ei jää työyhteisössä yksin. Sosiaalinen resilienssi tarkoittaa kykyä selvitä hankalissakin tilanteissa yhdessä, keksiä ratkaisuja porukalla ja rakentaa työyhteisöä, jossa jokainen kokee olevansa osa jotain, kertoo työnohjaaja Krisse Lipponen. Resilienssi näkyy siinä, miten hyvin selviydymme arjen haasteista. Se pohjaa siihen, miten kohtelemme toisiamme ja
Sodankylässä henkilöstö voi hyvin eikä uuvu työssään. Meidän on pystyttävä muokkaamaan tehtäviä ihmisten mukaan, ei toisinpäin, sanoo kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen. ”Kun työpaikalla on hyvä henki, kaikki jaksavat paremmin eivätkä kärsi työuupumuksesta. Se on aivan perustavaa laatua oleva asia. Siksi olen erityisen iloinen, että Sodankylä sai tämän vuoden työhyvinvointikyselystä ennätyksellisen myönteiset tulokset työilmapiiristä. Työntekijät ovat kuntamme
Työuupumusta ei ratkaista yksittäisillä tempuilla, vaan pitkäjänteisellä johtamisella, avoimella keskustelukulttuurilla ja sillä, että jokainen kantaa oman vastuunsa, sanoo ISS:n työhyvinvointijohtaja Sari Vainikkala. ISS Palvelut on noin 7 400 työntekijän yritys, joka tarjoaa eri toimialoille palveluita siivouksesta kiinteistönhuoltoon ja ravintolapalveluista turvallisuuteen. – Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat meidän henkilöstöllämme yleisimpiä sairauspoissaolojen aiheuttajia, mutta siitä huolimatta olemme tarttuneet
