Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Hoivakriisi uhkaa merkityksellisyyden kokemusta hoitotyössä
Kirjoittaja: Emma Lamberg
Kuvaaja: Getty Images
Lähihoitajaopiskelijat kokevat hoitotyön merkityksellisenä, mutta ovat huolissaan työn kuormittavuudesta. Hoitoalan työvoimapulaan vastaaminen ja osaavan työvoiman pitäminen alalla on kuitenkin vaikeaa, jos hoivan julkista arvoa ei tunnisteta.
Siinä [hoitotyössä] pystyy antamaan itsestään positiivista energiaa. On hienoa huomata, että potilas ilahtuu huomatessaan, että olen töissä, ja saan pienillä jutuilla tehtyä hänen päivästään paremman.
Lähihoitajaksi opiskeleva Oona (nimi muutettu) kuvaa hoitotyötä intohimokseen, jopa kutsumukseksi. Samalla hän pohtii, joutuuko hän valmistuttuaan työpaikkaan, jossa aikaa potilaille ja heidän inhimilliselle kohtaamiselleen ei olekaan.
– Että tiedät millaiset vaivat ja haavat huoneessa on, hoidat haavat vaan samalla rutiinilla kuin aina, ja lähdet pois. Että siitä tulee tavallaan liukuhihnatyötä.
Monia kuitenkin arvelutti jaksaminen perushoitotyössä, jos se on järjestetty liukuhihnamaisesti.
Oonan ajatukset kuvaavat osuvasti väitöstutkimustani varten haastattelemieni lähihoitajaopiskelijoiden huolia ja toiveita. Hoitoalan työvoimapula oli heidän tiedossaan, eivätkä he olleet huolissaan työllistymisestään sinänsä. Monia kuitenkin arvelutti jaksaminen perushoitotyössä, jos se on järjestetty liukuhihnamaisesti. Opiskelijat olivat työssäoppimisten ja kesätöiden aikana havainneet, että etenkin vanhusten laitos- ja kotihoidon työtahti ei useinkaan mahdollistanut kaikkiin hoidettavien tarpeisiin vastaamista.
Nämä kokemukset nakersivat merkityksellisyyden tunnetta, joka oli saanut monet hakeutumaan alalle. Jo opintojen aikana useampi opiskelija pohti, haluaako jäädä lähihoitajaksi.
Tulokseni auttavat hahmottamaan, ettei hoivakriisiä kannata lähteä ratkomaan hoitajien työtahtia kiristämällä ja työkuormaa lisäämällä.
Toimia, jossa nykyhetken säästöjä etsitään pitkän aikavälin kustannuksia lisäävillä tavoilla, voisi kutsua virheelliseksi säästeliäisyydeksi. Ajatus on aina ajankohtainen, kun yhteiskunnassamme käydään neuvottelua julkisen talouden sopeutuksesta, sopeutuksen keinoista ja sen mittaluokasta.
Väestön ikääntyessä yhteiskuntamme hoivatarpeet ovat kasvussa, ja sote-alalla on jo nyt pulaa lähi- ja sairaanhoitajista. Tulokseni auttavat hahmottamaan, ettei hoivakriisiä kannata lähteä ratkomaan hoitajien työtahtia kiristämällä ja työkuormaa lisäämällä. Pikemminkin tällainen tehostaminen voi johtaa hoitajien voimavarojen ehtymiseen ja pahentaa työvoimapulaa, mikä syventää hoivakriisiä.
Samalla on hyvä pitää mielessä, ettei hoiva ole vain kuluerä, vaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan edellytys. Sotealan riittävä resursointi mahdollistaa merkityksellisen hoitotyön ja on siten avainasemassa myös työvoiman saamiseksi alalle.
Teksti pohjautuu Emma Lambergin väitöstutkimukseen Becoming Workers: How Young Women Negotiate Their Imagined Futures in the Finnish Work Society. Väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa tammikuussa 2023 ja se on julkaistu verkossa elektronisena.
Alustatyö tarkoittaa digitaalisen alustan kautta välitettäviä töitä, joiden tekijä voi toimia joko työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Alustatyötä tehdään hyvin erilaisissa tehtävissä aina verkkokaupassa tavaroiden myymisestä sisällöntuotantoon, ruokalähettipalveluihin, siivoukseen, lastenhoitoon ja erilaisiin asiantuntijapalveluihin. – Sitä tehdään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Monille kyse on sivutyöstä tai tavasta täydentää tuloja. Sitä saatetaan tehdä esimerkiksi palkkatyön tai opintojen rinnalla tai
Ravintola Backaksen kilometribonus innosti Minka Jaakkolan lenkkipolulle. Alun epäilysten jälkeen sitkeys palkittiin puolimaratonilla ja paremmalla jaksamisella. Koin aina, että juokseminen on raskasta ja vaikeaa. Olin kokeillut sitä joskus, mutta se ei tuntunut minun jutultani. Työni tarjoilijana ja tapahtumavastaavana vaati paljon liikkumista, ja pyöräilin usein työmatkat. Ajattelin, että fyysisen työn jälkeen en todellakaan enää jaksa liikkua.
Pelkkä erilaisten ihmisten kokoaminen samaan tiimiin ei vielä takaa menestystä. Aito yhdenvertaisuus parantaa päätöksentekoa, vahvistaa työturvallisuutta ja näkyy lopulta myös yrityksen viivan alla. Mitä ajattelet, kun näet työpaikallasi pyörätuolia käyttävän kollegan, maahanmuuttajataustaisen työntekijän, ikääntyvän asiantuntijan tai nuoren harjoittelijan? Pidämme itseämme ennakkoluulottomina, mutta samalla teemme tiedostamattamme oletuksia ihmisistä heidän ikänsä, sukupuolensa, taustansa tai toimintakykynsä perusteella. Oletukset
Työelämässä puhutaan paljon osaajapulasta, mutta samalla suuri joukko taitavia ammattilaisia kohtaa ennakkoluuloja työnhaussa ja työpaikoilla. Osatyökykyiset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset työnhakijat jäävät rekrytoinneissa liian usein sivuun, vaikka heidän osaamisensa, kokemuksensa ja motivaationsa voisivat olla merkittävä voimavara työyhteisöille. Psykologi, uraohjaaja ja tietokirjailija Päivi Montgomeryn mukaan yksi suurimmista esteistä on edelleen kapea käsitys siitä, millainen on niin sanottu
