Harri Gustafsberg: Mielen suorituskykyä voi treenata
Kuvateksti: ”Valmistautuminen ei ole pirujen maalaamista seinille, tulevien huolien huokailua eikä ongelmien rakentamista tyhjästä. Valmistautuminen on kääntymistä suoraan kohti sitä, mitä pieni mieli haluaisi paeta,” toteaa Harri Gustavsberg.
Poliisina Harri Gustafsberg joutui monesti hengenvaaraan. Tutkijana hän on todistanut, että huolellinen valmistautuminen helpottaa selviytymistä tiukassa tilanteessa.
Mielen suorituskykyä pystyy harjoittelemalla kasvattamaan, sanoo Harri Gustafsberg.
Entinen karhuryhmäläinen, nykyinen ammattivalmentaja elää kuten muita opettaa. Hänen mielestään hyviä kohtaamisia kannattaa vaalia, koska hankalia tulee vastaan joka työssä. Artikkelin kuvatekstit ovat lainauksia Harri Gustafsbergin ja Heidi Holmavuon kirjasta Karhuryhmä (Otava 2019).
Filosofian tohtori, turvallisuusjohtamisen maisteri Harri Gustafsberg työskenteli yli 20 vuotta poliisin valtakunnallisessa valmiusyksikkö Karhussa, pitkään myös ryhmän kouluttajana ja operatiivisena johtajana. Nykyään hän on tutkija, tietokirjailija, valmentaja, yrittäjä, konsultti. Onko jokin rooli toista mieluisampi?
– Ei, koska ne ovat vuosien saatossa rakentuneet niin, että kaikki mitä teen, tukee minuuttani. Saan operoida juuri niillä aloilla, jotka kiinnostavat, ja joilla koen voivani oikeasti auttaa ja olla hyödyksi.
Opittua ja tutkittua käytäntöön
Poliisin erikoisyksikössä arki on kuormittavaa, mutta pelolle ei saa antaa valtaa. Kovan paineen alla kysytään tilannetajua.
– Nopeasti täytyy muodostaa kokonaiskuva, mitä tapahtuu, ja on tehtävä päätöksiä, joista joutuu vastaamaan oikeudessa kenties vuosia.
Miten tätä työtä voisi tehdä paremmin? Kysymys rupesi jyskyttämään Gustafsbergin päässä.
Yhtäkkiä huomattiin, että menetelmään, jota olin kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt, saatiin myös tieteellinen näyttö.
– Jossain vaiheessa tiedostin, etten tajua asiasta niin paljon kuin pitäisi. Se oli sytyke: haluan ymmärtää enemmän! Mitä kehossani ja mielessäni tapahtuu? Miten ohjaan itseäni? Miten kehityn ihmisenä? Silloin emme löytäneet Suomesta ketään tarpeeksi uskottavaa valmentajaa, joten aloin itse perehtyä aiheeseen.
Euroopan poliisin psykologien seminaarista vuonna 2013 muodostui käännekohta. Harri Gustafsbergia pyydettiin puhumaan, miten vaativiin operaatioihin voi mielen tasolla valmistautua. Esityksen jälkeen Toronton yliopiston professori Judith Andersen marssi juttusille ja pyysi suomalaispoliisia mukaan omaan tutkimushankkeeseensa.
– Andersenia kiinnosti resilienssi, mutta hänelle olivat vieraita interventiot, eli miten valmennusta tehdään. Ilmoitin osaavani sen, vaikken tietenkään vielä tiennyt, toimiiko tieteellisessä kontekstissa sama kuin reaalimaailmassa.
– Aloitimme tutkimukset poliisiammattikorkeakoulussa. Yhtäkkiä huomattiin, että menetelmään, jota olin kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt, saatiin myös tieteellinen näyttö. Että se on toimiva systeemi. Nykyään se kuuluu poliisien peruskoulutukseen.
Stressimekanismi toimii aina samoin
Pian uudenlainen tekeminen vei Gustafsbergia niin, että hän jätti poliisityön.
Monitieteellinen väitöskirja Do people get shot because some cops panic? (Ammutaanko ihmisiä, koska jotkut poliisit panikoivat?), Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu, 2018, yhdistää psykologiaa, kasvatustieteitä, johtamistieteitä, filosofiaa, fysiologiaa.
Empiirisessä osuudessa koehenkilöille simuloitiin haastavia tilanteita, joihin piti äkkiä reagoida. Tutkijat mittasivat, mitä poliisien fysiologiassa tapahtui, ja muutosten suhdetta tehtyihin päätöksiin. Osa joukosta oli saanut valmennusta, osa ei. Kun kahta ryhmää verrattiin keskenään, ero oli merkittävä hyvin valmistautuneiden eduksi.
Uhkaavalla, pelottavalla ja stressaavalla hetkellä koko kroppa reagoi.
– Tapahtuu valtavasti muutoksia: syke, sykeväli, verenpaine, adrenaliini, kortisoli, hienomotoriikka, sensoriset toiminnat, aivojen toiminta, kognitiiviset muutokset, muisti. Ärsykkeellä tai ammatilla on varsin vähän merkitystä. Jotakin epämiellyttävää ja vaikeaa tuntevan keho ja mieli käy aina läpi samankaltaisen prosessin.

”Ihmisten kyky käsitellä epämiellyttäviä asioita on henkilökohtaista, mutta kun stressimekanismi käynnistyy, se etenee kaikilla samalla tavoin ja toimii ympäristöstä riippumatta, oletpa sitten taksiautoilija, opettaja, sairaanhoitaja tai toimistotyöläinen. ”
Stressi voi johtaa huonoon päätökseen
Aivotoiminnan merkittävät muutokset johtavat pahimmillaan vääriin havaintoihin, ja sen seurauksena virheratkaisuihin.
– Joskus ihmisen on vaikea ymmärtää, että stressireaktion takia tein päätöksen, jonka tein.
Jos mielen suorituskykyä on mahdollista kasvattaa äärimmäisen vaarallisessa poliisityössä, se onnistuu muuallakin. Niksikirjakonstit ”tee näin, jos tulee tuota” saat unohtaa, muutosprosessiin täytyy vapaaehtoisesti ja tosissaan sitoutua.
– Kun haluat kohottaa fyysistä kuntoasi, joudut tekemään paljon sen eteen. Mentaalisen fitneksen, henkisen voimavaran, kehittäminen on samanlaista progressiivista tekemistä. Se on fysiologiaan vaikuttamista eri keinoin, harjoittelemalla, hengittämällä. Se on ajatteluprosessi: alat ajatella, mitä ajattelet. Se on tunteisiin vaikuttamista, tietoisuusharjoittelua ja kaikkien näiden yhdistämistä.
Negatiivisten kohtaamisten jälkipurku tärkeää
– On eri asia hankkia taito ja kestää kuormaa. Viisautta on ymmärtää, millaiseen kuormitukseen täytyy työssään tottua. Miksi teen tätä? Jos laittaa itsensä täysillä likoon, siihen kuuluu voimakas ”miksi”, merkityksen ymmärtäminen. Työnohjaus ja jälkipuinti ovat tärkeitä. Jos on työtehtävissään kokenut rankkoja asioita, kuvio pitää käydä myöhemmin läpi.
– Valmennusmetodeihimme sisältyy aina harjoitustilanteen jälkianalyysi. Mitä olen tehnyt, miltä minusta on tuntunut? Siihen kuuluu myös uudelleen tekeminen niin, että viimeisenä mieleen ja hermostoon jää onnistunut suoritus. Se nopeuttaa oppimista.
Negatiiviset kohtaamiset ovat yhä useamman arkea, ne ovat tuttuja kunnan virkamiehelle, lääkärille ja hoitajalle, sosiaalityöntekijälle, vartijalle, opettajalle. Kimpaantunut asiakas purkaa vihaansa kaupan kassaan tai myyjään. Listaa olisi helppo jatkaa.
Jos joku rupeaa riehumaan aseen kanssa julkisessa tilassa, paniikki leviää herkästi. Voiko tällaisiin hetkiin varautua?
– Jos yllättäen tapahtuu jotakin pahaa, jokainen paikalla olija toimii niillä resursseilla, joita hänellä juuri sillä hetkellä on. Jos taas oma työ on luonteeltaan sellaista, että stressaavia tilanteita on odotettavissa, silloin täytyy valmistautua.

”Sosiaalinen yhteys on merkittävässä roolissa stressin käsittelyssä ja kuormittavien tapahtumien seurausten lieventämisessä. Kuormittavaa työtä kestää, kun ympärillä on ihmisiä, joihin voi luottaa.”
Resilienssin parantaminen ja läheiset auttavat
Resilienssi on rautaa, kun yhtäkkiä olet kasvotusten hankalan, jopa väkivaltaisen henkilön kanssa. Gustafsbergin missiona on saada ihmiset selviämään paineen alla.
– Jos teet mitä tahansa vaikuttamistyötä, olkoon se myyntiä, johtamista tai asiakaspalvelua, ota selvää, miten tilanteisiin valmistaudutaan kaikilla tasoilla, mentaalisesti, fyysisesti, neuvottelutaidoilla. Miten voit omaa juttuasi parantaa? Vaikeissa kohtaamisissa on aivan keskeistä, miten hallitset itsesi ja mielesi. Jos sen osaat, sanoja kyllä löydät aina, ja pystyt pyörittelemään ja pelaamaan aikaa.
Myös hyvät kohtaamiset ovat arvokkaita. Luottamuksellisia vuorovaikutussuhteita kannattaa tietoisesti luoda ja vaalia.
– Hae elämääsi kannustajia, jotka vahvistavat sinua ja uskoa itseesi. He muistuttavat, että sinulla on enemmän voimavaroja ja viisautta kuin suostut arjessa käsittämään.
Yleisesti tiedetään ja ymmärretään, että esimerkiksi urheilijan menestyminen on usein psyykestä kiinni.
Gustafsbergilla on useita mentoreita.
– Yksi heistä on mentoroinut minua jo yli 30 vuotta, ja vastikään kävimme taas pitkän sparrauskeskustelun. Jokainen tarvitsee sekä työssä että yksityiselämässä kohtaamisia, joiden jälkeen on enemmän energiaa kuin tapaamiseen tullessa. Sillä on valtava vaikutus, millaisten ihmisten kanssa olemme tekemisissä, ja miten omaa elinpiiriämme ja työyhteisöämme rakennamme.
Vuorovaikutus tarkoittaa paljon enemmän kuin sanoja tai lauseita.
– Siinä on tunteita, siinä on aivoista ja kehosta välittyvää energiaa, jota toisen keho ottaa vastaan. Yhteiset asiat joko onnistuvat tai kaatuvat vuorovaikutuksen välityksellä, mutta niin, mitä mukana olevat ihmiset heijastavat tilanteeseen.
Huippu-urheilun opit omaan käyttöön
Yleisesti tiedetään ja ymmärretään, että esimerkiksi urheilijan menestyminen on usein psyykestä kiinni.
– Vaikeampaa on käsittää, että sama pätee, kun puhutaan minusta, elämästäni tai työstäni. Tietämisestä on vielä matkaa osaamiseen, siinä on pitkälti kyse tulkinnan taidosta. Kun tulkintaa kehitetään, silloin elämästä voi nauttia ja iloita. Silloin pärjää vaativassakin työssä niin, että se kääntyy flown kaltaiseksi tekemiseksi.
Gustafsbergille on käynyt juuri näin.
– Nautin suunnattomasti siitä, mitä nykyään teen, vaikka pidin kyllä aiemmastakin työstäni. Uskon evoluutioon ihmisyydessä, siihen että meidän kuuluu kasvaa ja kehittyä.
Omasta työhyvinvoinnistaan ammattivalmentaja pitää esimerkillisesti huolta, arjen rutiinit ovat tarkat.
– Aamuisin käyn yleensä lenkillä ja järvessä. Hengittämiseen ja keskittymiseen liittyviä harjoituksia teen pitkin päivää. Sitten minulla on hyvin paalutettuna, miksi teen, mitä teen, ja mikä on minulle tärkeää. Joka päivä tietoisesti priorisoin asioita.
Menneisyys ei silti määrittele edessä olevaa, ja tästä täytyy olla tietoinen.
Jos Harri Gustafsberg katsoo itseään nyt ja vertaa näkemäänsä karhu-Harriin, mitä eroa hän miehissä huomaa?
– Olen kokonaan eri persoona. Paljon on muuttunut, ammatti ja työ, tapa kommunikoida, ymmärryksen taso. Persoonallisuushan on sitä, mitä ajattelemme, tunnemme ja käyttäydymme.
– Totta kai jotain samaakin on. Jos näen, että joku on hädässä, menen siihen, olen poliisi tai en. Tämä on enemmän arvomaailmakysymys kuin ammattikysymys. Olen myös oppinut tarkkailemaan tiettyjä asioita. Kun tulen esimerkiksi johonkin tilaan, skannaan läpi, millaisia ihmisiä siellä on. Se on ja pysyy osana minua.
Eroon menneisyyden haamuista
Ilman poliisitaustaa ja karhuvuosien kokemuksia Gustafsberg tuskin olisi väitellyt tohtoriksi ja päätynyt työelämää parantamaan.
– Elämä on aina aikaisempien päätösten ja valintojen tulosta. Menneisyys ei silti määrittele edessä olevaa, ja tästä täytyy olla tietoinen. Aivot ovat eräänlainen aikakone, ne heijastavat tietoa aiemmin tapahtuneesta tulevaisuuteen. Olemme kuitenkin surkeita muistamaan menneisyyttä, muistamme sen pääsääntöisesti väärin. Pahimmillaan käy niin, että elämme jatkuvasti menneessä. Nykyhetkessä voi rakentaa tulevaa ja vaikuttaa siihen.
Epäonnistumisen jälkeen on inhimillistä jännittää ja pelätä, että myöhemmin sama toistuu. Gustafsberg vakuuttaa, että menneisyyden haamuista pystyy mielikuvaharjoitteilla pyristelemään eroon. Toronton yliopiston tutkimusryhmän kanssa hän on ollut työstämässä verkkoon kansainvälistä, 8–10 viikon mittaista valmennusohjelmaa.
– Se etenee progressiivisesti ja soveltuu lähes ammattiin kuin ammattiin. Osallistuja voi treenata omaan tahtiinsa. Ensi vuonna aiomme järjestää muun muassa yleisiä seminaareja. Tiede tuottaa tutkimustuloksia, mutta sen tehtävä on myös auttaa. Löytöjä pitää tuoda ihmisten kuuluville ja näkyville ymmärrettävässä muodossa.
Harri Gustafsberg on myös tuottelias tietokirjailija. Tänä syksynä ilmestynyt Karhuryhmä (Otava 2019) raottaa verhoa salaperäisen erikoisyksikön toimintaan.
– Kirjassa on 40–50 kertomusta valmennusyksikköajoilta. Pohdin poliisin työtehtäviä ihmisen mielen kautta. Miksi on tehty tietty päätös, miksi en ampunut siinä tilanteessa, miksi pelko ohjasi niin voimakkaasti – ja ennen muuta, mitä kaikista näistä voi oppia.
Seuraava on jo työn alla, englanniksi. Mitä se käsittelee?
– No mieltä tietenkin! Siinä kerrotaan supervoimista eli mennään vielä askelta pidemmälle. •
Anna palautetta jutusta