Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Monet merkittävät päätökset tehtiin lounailla ja illanvietoissa alkoholin humalluttamina. Hiljalleen tavasta on luovuttu.
Kosteat lounaat olivat suomalaisen työelämän tapa, joka kukoisti 1980-luvulle saakka. Monet tärkeät neuvottelut etenkin liike-elämässä käytiin joko pitkillä lounailla tai edustusillallisilla. Kokoukset saattoivat alkaa päivällä lounaalla, jatkua siitä baariin tai vaikkapa hotellin saunatilaan ja venähtää illallisen kautta yökerhoon saakka. Kun seuraavana päivänä töihin toikkaroitiin krapulassa, neuvottelujen tulokset olivat saattaneet joko unohtua tai jäädä saavuttamatta, jolloin sama kuvio toistettiin uudelleen.
Alkoholipitoinen neuvottelukulttuuri kukoisti erityisesti bisnespiireissä, mutta myös virkamiehet ja erilaisissa edustustehtävissä työskentelevät saivat siitä osansa. Ravintoloitsijat arvioivat 1960-luvulla, että erilaisten edustustilaisuuksien osuus anniskeluravintoloiden liikevaihdosta oli 22 prosenttia, korkeamman tason ravintoloissa jopa yli puolet.
Asukasosakeyhtiön harjannostajaiset Mäntässä vuonna 1969.
Alkoholilla onkin pitkät perinteet jännitystä lievittävänä neuvotteluiden voitelijana ja symbolisena vaihdon välineenä. Kaupantekijäisiin juominen kuului ennen vanhaan erottamattomana osana: maksettiinhan verojakin aikoinaan oluena. Oli kohteliasta tarjota, eikä tarjotusta puolestaan sopinut kieltäytyä tai jättää antamatta vastapalvelusta.
Kansanperinteessä lahjojen vaihtamista kutsuttiin suikimiseksi. Se tarkoitti lahjan antamista toiselle henkilölle vastalahjan saamisen toivossa. Tähän saamisen ja antamisen perinteeseen myös alkoholin liukastamat liikeneuvottelut nojasivat. Jos neuvottelut eivät tuottaneet toivottua tulosta, saattoi kokenut toimitusjohtaja kysäistä: ”Oletteko yrittäneet konjakilla?”
Kokouksen ruokatauko 1970-luvulla.
Kosteiden neuvotteluiden seuraukset toki huomattiin. Alkoholikomitean mietinnössä vuonna 1978 todettiin, että edustustilaisuuksissa oli monia alkoholipoliittisia ongelmia puhumattakaan paineista, joita edustusjuominen tietyille ammattiryhmille aiheutti. Alkon johto pohdiskeli 1980-luvun alussa ravintoloille jopa lounasajan jälkeistä muutaman tunnin anniskelukieltoa. Anniskelu olisi ehdotuksen mukaan kielletty 2–3 tunniksi lounaan jälkeen, jotta edustus- ja virkalounaat eivät pääsisi venähtämään illanvietoiksi saakka.
Juuret ehdotukselle löytyivät historiasta – vuosina 1942–1949 oli voimassa lauantain keskipäivän anniskelukielto. Sen tavoitteena oli, että työmies ennättäisi viedä tilipussinsa kotiin ennen kapakkaan lähtemistä. Nykypäivänä lounaalla tai työmaalla alkoholia juovaa katsottaisiin kummeksuen – pitkistä, kosteista lounaista on luovuttu.
Tunna Milonoff sairastui työuupumukseen intohimotyössään. Nyt hän puhuu asiasta, josta ei hänen mielestään voi enää vaieta. Luovuus on taas palannut televisio-ohjaaja Tuomas ”Tunna” Milonoffin elämään. – Luova prosessi on ihaninta työssäni, hän sanoo. Milonoff on viime aikoina antanut kasvot työuupumukselle – hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Liekki ja kertonut julkisesti siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun
Sosiaalinen resilienssi syntyy arjen pienistä teoista: huomenta-sanasta, kiitoksesta ja siitä, että kukaan ei jää työyhteisössä yksin. Sosiaalinen resilienssi tarkoittaa kykyä selvitä hankalissakin tilanteissa yhdessä, keksiä ratkaisuja porukalla ja rakentaa työyhteisöä, jossa jokainen kokee olevansa osa jotain, kertoo työnohjaaja Krisse Lipponen. Resilienssi näkyy siinä, miten hyvin selviydymme arjen haasteista. Se pohjaa siihen, miten kohtelemme toisiamme ja
Sodankylässä henkilöstö voi hyvin eikä uuvu työssään. Meidän on pystyttävä muokkaamaan tehtäviä ihmisten mukaan, ei toisinpäin, sanoo kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen. ”Kun työpaikalla on hyvä henki, kaikki jaksavat paremmin eivätkä kärsi työuupumuksesta. Se on aivan perustavaa laatua oleva asia. Siksi olen erityisen iloinen, että Sodankylä sai tämän vuoden työhyvinvointikyselystä ennätyksellisen myönteiset tulokset työilmapiiristä. Työntekijät ovat kuntamme
Työuupumusta ei ratkaista yksittäisillä tempuilla, vaan pitkäjänteisellä johtamisella, avoimella keskustelukulttuurilla ja sillä, että jokainen kantaa oman vastuunsa, sanoo ISS:n työhyvinvointijohtaja Sari Vainikkala. ISS Palvelut on noin 7 400 työntekijän yritys, joka tarjoaa eri toimialoille palveluita siivouksesta kiinteistönhuoltoon ja ravintolapalveluista turvallisuuteen. – Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat meidän henkilöstöllämme yleisimpiä sairauspoissaolojen aiheuttajia, mutta siitä huolimatta olemme tarttuneet
