Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Yhteisöllisessä työtilassa tehdään bisnestä, tsempataan muita ja puhutaan asiat selviksi.
Kadun kulman kahdesta näyteikkunasta on suora näkymä työtilaan. Vastakkain työnnettyjen työpöytien ympärillä työskentelee kuusi ihmistä intensiivisesti. Tuolinjalkojen välistä kurkistaa toimistokoira Böna, joka ottaa sisääntulijat rehvakkaana vastaan ja hyppää sitten viereiselle sohvaryhmälle pureskelemaan leluaan. Keittiöstä leviää tuoreen kahvin tuoksu.
Kulmahuoneen toimistokoira Böna.
Kalliolainen Kulmahuone on yksi kimppatyötiloista, joita Helsinkiinkin on viime vuosina ilmestynyt kuin sieniä sateella. Se oli myös yksi yhteisöllisistä työtiloista, joita esiteltiin Pia Hounin ja Heli Ansion Duunia kimpassa – Yhteisölliset työtilat Helsingissä -tutkimuksessa.
– Samaan aikaan, kun negatiivinen puhe työstä ja työhyvinvoinnista valtaa alaa, kaiken keskellä näyttäisi löytyvän yhteisöllisten työtilojen saareke, jossa ihmiset nauttivat omasta työstään ja löytävät uusia mahdollisuuksia, Houni kuvailee tutkimusaluettaan.
Tutkijat löysivät näistä työyhteisöistä mahdollisen skenaarion tulevaisuuden työstä, jossa työskentely on itseilmaisun muoto ja omien arvojen ilmentäjä.
– Olemmekin nyt tilanteessa, jossa työn konseptia pitäisi rohkeasti katsoa uusiksi. Perinteiset organisaatiomallit tai työn hierarkkisuus eivät ehkä ole enää tulevaisuutta.
Pia Houni tutki yhdessä Heli Ansion kanssa yhteisöllisiä työtiloja Helsingissä.
Yhteisöllisiä työtiloja yhdistävänä tekijänä tutkijat havaitsivat vahvan kohtaamisen kulttuurin: kun innokkaat ihmiset työskentelevät samassa tilassa, syntyy väistämättä tuoreita ajatuksia.
– Puhutaan kohtaamistaloudesta, jossa kohtaaminen muuttuu sosiaaliseksi pääomaksi ja sitä kautta työtilaisuuksiksi. Se on tämän ajan kiinnostava, iso asia varsinkin, kun itsensä työllistäminen näyttäisi koko ajan lisääntyvän, Houni selittää.
Kulmahuone perustettiin neljä vuotta sitten, kun yhteiskunnallisen markkinoinnin ja viestinnän suunnittelija Arto Sivonen löysi Måndag-yritykselleen mainion mutta liian suuren toimitilan.
– Halusin etsiä paikkaan samanhenkisiä ihmisiä jakamaan paitsi vuokraa myös ideoita. Måndag alivuokraa tilaa muille ja on vastuussa tilasta sen omistajalle, Sivonen selvittää.
Työhuoneella työskentelee nykyisin 15 yrittäjää ja freelanceria monelta eri alalta: muun muassa web-designer, kirjailija-bloggari, elokuvaohjaaja ja tasa-arvoasiantuntija. Toimiston pöytäryhmässä käydään vapaata keskustelua milloin mistäkin erityisalueesta ja -aiheesta.
Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, yrittäjä Johan Karrento pakertaa juuri nyt erillään muista kahvihuoneen pöydän ääressä. Karrento mainitsee olleensa melkoisen introvertti, kun tuli yhteisöön mukaan kolmisen vuotta sitten.
– Työskentelin aiemmin kotona, mutta koin olevani siellä eristyksessä. Vasta täällä tajusin, kuinka sosiaalinen oikeasti olen.
Karrento ei etsinyt yhteistyökuvioita muiden yrittäjien kanssa, mutta sellaisia kuitenkin syntyi.
– Saan täällä enemmän kuin osasin odottaakaan. Mielestäni myös ne tunnit, kun jauhamme yhdessä tyhjänpäiväisiä asioita, maksavat itsensä takaisin.
Toimistokoira Bönan emäntä Iida Hietala kuvailee Kulmahuoneella työskenteleviä tiiviiksi porukaksi, jonka jäsenet tsemppaavat toisiaan. Johan Karennon mielestä yhteisöllinen työtila on tuonut työpäivään ryhtiä.
– Halusin työhuoneen myös siksi, että tarvitsin työpäivään ryhtiä. Minulla kun ei ole pomoa määräämässä, Johan Karrento nauraa. Mies ei ole ajatuksineen yksin. Tutkimuksen mukaan yhteisöllisiin työtiloihin hakeutuvat ihmiset kaipasivat työtilayhteisöltä sosiaalisuuden lisäksi tehokkuutta työn tekemiseen.
Pomoja yhteisöllisissä työtiloissa harvemmin on, mutta se ei ole ongelma. Hounin ja Ansion tutkimuksessa mainitaan, kuinka nuorempi sukupolvi kaipaa pikemminkin epäjohtamista, joka tukee yhteisöllisyyttä, inspiroi luovuutta, eikä kyttää.
– Ja kun ei ole johtajaa, joudumme tiedostamattomastikin tekemään päätökset ryhmänä. Siitä tulee tunne, että meillä kaikilla on oikeus vaikuttaa asioihin. Se myös tekee meistä ryhmään sitoutuneita, Karrento kertoo.
Vaikka pomoa ei yhteispaikoissa kaivata, ilman pelisääntöjä ei Pia Hounin mukaan pärjätä.
– Yleensä tilassa on joku henkilö, joka on vastuussa tilan pyörittämisestä. On myös melko tärkeää nimetä henkilö, joka vastaa yhteisten sääntöjen laatimisesta, Houni sanoo.
– Arto tavallaan johtaa Kulmahuonetta, mutta hän ei ole johtaja, toimistokoira Bönan emäntä Iida Hietala kertoo neuvotteluhuoneessa ja jatkaa:
– Hoidamme käytännön asiat yhdessä. Vielä ei ole tullut ongelmia, koska pystymme keskustelemaan vapaasti kaikesta, myös ”ikävistä” asioista.
Hietala aloitti Kulmahuoneella pari vuotta sitten valmistuttuaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta ja Helsingin yliopistosta. Nyt hän on perustamassa taiteen markkinoinnin yritystä.
Kulmahuoneella työskentelee 15 yrittäjää ja freelanceria. Etualalla Ronja Salmi, taustalla Annukka Jamisto ja Malin Gustafsson.
Kulmahuoneella on omanlaisensa brändi. Näin on tutkimuksen mukaan leimallisesti muillakin yhteisötyöhuoneilla. Iida Hietala kiinnostui alun perin juuri Kulmahuoneen eettisestä vireestä.
– Tämä porukka on yhteiskunnallisesti aktiivinen. Koen sen itselleni tärkeäksi. Olen myös saanut näiden ihmisten kautta valtavan määrän kontakteja, ideoita ja tukea yritystoiminnan aloittamiseen.
Oven takana, yhteisen työtilan puolella räjähtää yhtäkkiä valtaisa naurunremakka.
– Täällä puhutaan paljon ja soitetaan musiikkia, joten hiljaisuutta kaipaavalle paikka ei sovi, Hietala nauraa.
Kulmahuoneelle ei ole varsinaisia pääsyvaatimuksia, ja Hietalan mukaan muutama ihminen onkin lähtenyt, kun ei ole pärjännyt joukossa.
– No, näin porukka on tiivistynyt entisestään. Olemme keskenämme itse asiassa enemmän kuin työkavereita. Olemme ystäviä ja tsemppaamme toisiamme kaikissa asioissa.
Duunia kimpassa – Yhteisölliset työtilat Helsingissä -tutkimus on mukana Jyväskylän yliopiston, Tampereen yliopiston, Työterveyslaitoksen ja Åbo Akademin yhteisessä HYVE 2020: Työ, yhteisö ja kestävä talous -tutkimushankkeessa. Siinä tarkastellaan uudenlaista yhteisöllisyyttä uuden työn käsitteen, työn uusien tilojen, läsnäolon ja johtajuuden näkökulmista.
Kun Kinuskikissan eli Sini Visan leivontablogi alkoi kasvattaa suosiotaan, hän oli valinnan äärellä: jatkaako työtä koodarina vai tehdäkö blogista kokopäivätyö? Sydän tuntui olevan blogin puolella.
Hyvin johdettu ja terve työyhteisö voi hyötyä monipaikkaisuudesta monin tavoin, toteaa tutkija Juha Eskelinen.
Pesäpuu on kehittänyt lastensuojelussa kokemusasiantuntijuuden malleja yli vuosikymmenen ajan. Järjestön toiminnanjohtaja Jari Ketola korostaa, että lasten ja nuorten kokemusten kuuleminen on keskeistä lastensuojelun kehittämisessä. Kokemusasiantuntijat tuovat arvokasta tietoa palveluiden parantamiseksi, ja heidän ääntään kuullaan nyt entistä laajemmin – aina alle kaksivuotiaista täysi-ikäisiin.
Sairaanhoitaja Sami Kinnunen muutti kymmenen vuotta sitten Norjaan paremman palkan perässä, mutta sai paljon muutakin. Nykyään hän nauttii myös huolettomasta arjesta Tromssan kauniissa vuoristomaisemissa. Suomessa eläminen on vaihtunut reissuihin, ravintolailtoihin ja säästöjen kartuttamiseen.
