Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
”Kukaan ei halua olla heikoin lenkki” – Tunna Milonoffin rehellinen tarina työuupumuksesta
Kirjoittaja: Susanna Cygnel
Kuvaaja: Antti Vettenranta
Tunna Milonoff sairastui työuupumukseen intohimotyössään. Nyt hän puhuu asiasta, josta ei hänen mielestään voi enää vaieta.
Luovuus on taas palannut televisio-ohjaaja Tuomas ”Tunna” Milonoffin elämään.
– Luova prosessi on ihaninta työssäni, hän sanoo.
Milonoff on viime aikoina antanut kasvot työuupumukselle – hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Liekki ja kertonut julkisesti siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun kuormitus käy ylitsepääsemättömäksi. Hän haluaa puhua työuupumuksesta, koska siitä ei voi hänen mielestään enää vaieta.
Nykyään Milonoff ajattelee, että heikkouden näyttäminen on itse asiassa vahvuutta eikä ihmisen pitäisi joutua esittämään jaksavansa aina vain.
– Työuupumukseen liittyvä häpeä on murskaavaa, koska ihmisen pitäisi olla tehokas ja pystyvä. Kukaan ei halua olla heikoin lenkki, mutta niin vain minustakin tuli sellainen, Milonoff sanoo.
Yksin Milonoff ei ole. Vuonna 2019 työuupumuksesta kärsi 6 prosenttia suomalaisista työntekijöistä, mutta nyt luku on noussut 10 prosenttiin. Olisi siis tärkeää, että pandemian jälkeen alkanut kehitys saataisiin pysähtymään heti alkuunsa.
– Olen aina huolehtinut kehostani ja mielestäni. Olen joogannut, meditoinut, käynyt terapiassa ja opiskellut itämaista filosofiaa. En voinut kuvitellakaan, että juuri minä sairastuisin.
Nykyään Milonoff ajattelee, että heikkouden näyttäminen on itse asiassa vahvuutta eikä ihmisen pitäisi joutua esittämään jaksavansa aina vain. Hän ei tunnistanut työuupumuksen merkkejä itsessään, vaikka näin jälkikäteen oireet olivat hyvin selkeitä.
Minullako muka työuupumus!
Vuonna 2012 Milonoffin keho varoitteli ensimmäisiä kertoja sydämen eteisvärinäkohtauksella, mutta töitä oli valtavasti eikä edes nukkumiseen riittänyt aikaa. Seuraavat oireet olivat kognitiivisia: muisti alkoi temppuilla ja päätöksenteko vaikeutui.
– Ajattelin, että ainahan sitä ihmistä vähän väsyttää, kun on ruuhkavuosia ja hulinaa töissä. Välillä meni paremmin ja välillä huonommin.
Sitten katosi luovuus, ja Milonoff alkoi pelätä muistisairautta. Ennen hän oli yhdistellyt ideoita mielessään kuin palapelin paloja, mutta enää ei ollut paloja, joita yhdistellä – oli pelkkää tyhjää. Tässä vaiheessa oli kulunut kymmenen vuotta ensioireista.
Milonoff ei käsittänyt, mikä häntä vaivasi tai ainakaan sitä, että kyse oli työperäisestä sairaudesta, työuupumuksesta – tekihän hän intohimotyötään kiehtovien projektien parissa.
– Seurasin muiden tekemistä töissä ikään kuin ulkopuolisena ja teeskentelin pysyväni menossa mukana. Kyynistyin. Sitten romahdin totaalisesti. En pystynyt edes kaupassa päättämään, mitä pitää ostaa, vaan palasin kotiin tyhjin käsin.
Milonoff ei käsittänyt, mikä häntä vaivasi tai ainakaan sitä, että kyse oli työperäisestä sairaudesta, työuupumuksesta – tekihän hän intohimotyötään kiehtovien projektien parissa.
– Työnohjaaja lopulta kertoi, että kärsin työuupumuksesta. Menin työterveyshuoltoon ja jäin sairauslomalle.
Milonoffin oireet olivat tyypillisiä työuupumukselle. Niitä ovat esimerkiksi krooninen väsymys, oppimisvaikeudet sekä muistin, tarkkaavaisuuden ja ongelmanratkaisukyvyn heikkeneminen. Myös etääntyminen työstä ja työnilon menettäminen kuuluvat moninaisten oireiden kirjoon.
Monet voivat hyvin – miksi toiset sairastuvat?
Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksesta selviää, että noin 75 prosenttia työntekijöistä ei kärsi mistään työuupumuksen oireista tai edes kuulu riskiryhmään. Suurella osalla siis menee ihan hyvin.
– Keskimäärin työelämässä koetaan selkeästi enemmän työtä tukevia kuin kuormittavia tekijöitä, pohtii työkyvyn ja työurien tutkija Sampo Suutala Työterveyslaitokselta.
Mistä työuupumuksessa sitten on kyse? Tutkijoiden mukaan työuupumus on tila, joka liittyy työhön – työympäristöön ja työn sisältöön.
Teimme organisaatiomuutoksen, joka sekoitti pakkaa. Alkoi tulla kollegojen välisiä epäselvyyksiä ja monenlaista kitkaa.
– Sitä ei pidä sekoittaa elämäntilanteiden aiheuttamaan uupumiseen tai yleiseen väsymykseen, korostaa työuupumuksen juurisyitä tutkinut professori Anne Mäkikangas Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksesta.
Milonoff luuli alussa, että hänen työuupumuksensa oli seurausta liiallisesta työmäärästä. Jossain vaiheessa toipumista hän alkoi ymmärtää, että kyse olikin jostain aivan muusta.
– Työssä oli jotain pielessä. Pandemian aikaan jäimme etätöihin, jolloin kohtaamiset työpaikalla loppuivat ja yhteydet työkavereihin katosivat. Teimme organisaatiomuutoksen, joka sekoitti pakkaa. Alkoi tulla kollegojen välisiä epäselvyyksiä ja monenlaista kitkaa, Milonoff kuvailee.
Henkilökohtaiset piirteet, kuten perfektionismi tai työholismi, voivat lisätä ihmisen riskiä sairastua työuupumukseen, mutta eivät yksin aiheuta sitä.
Tutkimukset kertovat, että työuupumuksen riskitekijöitä on monia, kuten epäselvät työroolit, huono johtaminen, aikapaineet, työn sirpaleisuus, resurssien puute ja jatkuva muutos. Henkilökohtaiset piirteet, kuten perfektionismi tai työholismi, voivat lisätä ihmisen riskiä sairastua työuupumukseen, mutta eivät yksin aiheuta sitä.
Yhä useammin uupumuksen taustalta nousee Mäkikankaan mukaan esiin kokemus niin sanotuista työn turhakkeista eli tehtävistä, jotka eivät tunnu kuuluvan omaan työrooliin tai edes vaikuta oleellisilta.
– Opettajan työhön on esimerkiksi siirtynyt paljon muuta työtä, joka vie aikaa varsinaiselta opetustyöltä. Wilma-järjestelmä on tästä yksi esimerkki, Mäkikangas esittää.
Kunnollinen perehdytys suojaa nuorta aikuista
Nuorten työntekijöiden ja esihenkilöiden työhyvinvointiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota, sillä heillä työuupumusoireet ovat lisääntyneet erityisesti viime vuosien aikana.
– Esihenkilöiden tehtäviin on saattanut tullut paljon byrokratiaa ja prosessinhallintaa, mikä voi lisätä kokemusta siitä, että aidoille kohtaamisille ja ihmislähtöiselle johtamistyylille jää entistä vähemmän aikaa, Suutala pohtii.
Esihenkilöillä riskiä lisäävät siis Mäkikankaan mainitsemat työn turhakkeet.
Esihenkilön merkitys on suuri, mutta vastuuttaisin perehdytykseen muutkin tiimin jäsenet ja läheiset kollegat.
Nuorten työuupumusriskiä kasvattavat muun muassa epäselvät työroolit, puutteellinen perehdytys ja riittämätön tuki työuran alussa. Nuoret myös kokevat vähemmän työn imua ja enemmän tylsistymistä kuin vanhemmat kollegat.
– Nuoria työntekijöitä kannattaa kannustaa käyttämään kykyjään. Heistä tulisi pitää huolta esimerkiksi mentoroimalla ja perehdyttämällä niin, että he pääsevät mahdollisimman sujuvasti työelämään mukaan, Suutala neuvoo.
Mäkikangas neuvoo, että perehdytyksen tulee olla huolellista ja pitkäjänteistä toimintaa, joka jatkuu myös ensimmäisten työviikkojen jälkeen ja johon osallistuvat kaikki.
– Esihenkilön merkitys on suuri, mutta vastuuttaisin perehdytykseen muutkin tiimin jäsenet ja läheiset kollegat. Uuden tulijan ei pidä jäädä yksin, vaan hänen tulee tuntea kuuluvansa joukkoon, Mäkikangas neuvoo.
Työyhteisön tuki auttaa toipumisessa
Milonoff suunnitteli tekevänsä sairauslomalla rästihommia, kun vihdoin olisi aikaa. Täydellinen loppuun palaminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että ihmisen akussa ei ole enää yhtään virtaa, joten todellisuudessa hän nukkui viikkokausia lähes yhtä soittoa. Työuupumus ei kuitenkaan parane pelkällä levolla.
– Jouduin rakentamaan identiteettini uudestaan, kun en voinut enää sitoa sitä työhön. Kärsin arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteista ja ammatillinen itsetuntoni romahti. Kaikkia näitä tuntemuksia piti työstää. Kirjan kirjoittaminen oli minulle yksi tapa jäsentää tapahtunutta, Milonoff kertoo.
Milonoff kokee olevansa toipunut työuupumuksesta työkykyiseksi ja tunnistaa nykyään selkeämmin omat rajansa ja työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Hän haluaa korostaa, että uupumuksesta toipunut voi olla entistäkin vahvempi työntekijä, vaikka aihetta usein ympäröi perusteeton stigma.
Työyhteisön tuki olisi Milonoffin kokemuksen mukaan toipujalle tärkeää, ettei ihminen jää yksin.
Vaikka työuupumus on hyvin henkilökohtainen ja vaikea asia, se on myös koko työyhteisön asia.
– Työuupumukselle pitäisi olla nollatoleranssi. Jos yksikin henkilö työpaikalla alkaa osoittaa uupumuksen merkkejä, muiden pitää tehdä interventio eli puuttua asiaan nopeasti, Milonoff painottaa.
Parhaimmillaan haastava tilanne voi toimia koko työyhteisön herätyksenä tarkastella arjen käytäntöjä ja tehdä niistä reilumpia, selkeämpiä ja sujuvampia.
Työyhteisön tuki olisi Milonoffin kokemuksen mukaan toipujalle tärkeää, ettei ihminen jää yksin. Hän kannustaakin työpaikkaa kutsumaan työuupumukseen sairastuneen pian takaisin työyhteisöön, vaikka työskentely ei vielä täysillä onnistuisikaan.
– Häneltä kannattaisi myös kysyä, mitä organisaatiossa tulisi muuttaa, että ihmiset voisivat paremmin.
Sosiaalinen resilienssi syntyy arjen pienistä teoista: huomenta-sanasta, kiitoksesta ja siitä, että kukaan ei jää työyhteisössä yksin. tarkoitus on houkutella lukija jatkamaan artikkelin lukemista. Pidä teksti tiiviinä mutta informatiivisena. Sosiaalinen resilienssi tarkoittaa kykyä selvitä hankalissakin tilanteissa yhdessä, keksiä ratkaisuja porukalla ja rakentaa työyhteisöä, jossa jokainen kokee olevansa osa jotain, kertoo työnohjaaja Krisse Lipponen. Resilienssi näkyy siinä,
Sodankylässä henkilöstö voi hyvin eikä uuvu työssään. Meidän on pystyttävä muokkaamaan tehtäviä ihmisten mukaan, ei toisinpäin, sanoo kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen. ”Kun työpaikalla on hyvä henki, kaikki jaksavat paremmin eivätkä kärsi työuupumuksesta. Se on aivan perustavaa laatua oleva asia. Siksi olen erityisen iloinen, että Sodankylä sai tämän vuoden työhyvinvointikyselystä ennätyksellisen myönteiset tulokset työilmapiiristä. Työntekijät ovat kuntamme
Työuupumusta ei ratkaista yksittäisillä tempuilla, vaan pitkäjänteisellä johtamisella, avoimella keskustelukulttuurilla ja sillä, että jokainen kantaa oman vastuunsa, sanoo ISS:n työhyvinvointijohtaja Sari Vainikkala. ISS Palvelut on noin 7 400 työntekijän yritys, joka tarjoaa eri toimialoille palveluita siivouksesta kiinteistönhuoltoon ja ravintolapalveluista turvallisuuteen. – Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat meidän henkilöstöllämme yleisimpiä sairauspoissaolojen aiheuttajia, mutta siitä huolimatta olemme tarttuneet
Ohjelmistoalan konsultointiyritys VALA Groupissa on sata enimmäkseen etätöitä tekevää työntekijää. Ada Ikäheimosen työ HR-johtajana edellyttää uudenlaisia työelämätaitoja. Loppukesä on VALA Group oy:lle kiireistä aikaa, mutta toimistolla Helsingin Erottajalla on rauhallista. Jos vuosikymmenten päästä tehdään Mad Men -tyylinen tv-sarja 2020-luvun työelämästä, toimisto saattaisi näyttää juuri tällaiselta: Suurehko avotila. Seinällä yrityksen nimi, toki kaksitavuinen ja iskevä isoilla
