Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Nainen parhaassa iässä – onko se ongelma työnhaussa?
Kirjoittaja: Susanna Cygnel
Naisen ikä tuntuu aiheuttavan jatkuvasti syrjintää rekrytoinnissa – oli nainen sitten nuori tai keski-ikäinen. Laki vaatii tasa-arvoisuutta, mutta se ei aina toteudu.
Heidi Lehtovaara tutkii yritysten rekrytointiosaamista Tampereen yliopiston koordinoimassa hankkeessa ja sen yhtenä osana anonyymiä rekrytointia. Hän on törmännyt siihen, että sukupuolten välinen yhdenvertaisuus ei toteudu rekrytoinnissa. Esiin on noussut erityisesti naisiin kohdistuva syrjintä.
Työhönotossa ei ole asiallista kysyä yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia arkaluonteisia seikkoja, kuten perhesuhteita tai lasten lukumäärää, sillä vastauksista saatu tieto ei saa vaikuttaa rekrytointipäätöksiin.
– Nuoret naiset kokevat kuitenkin toistuvasti, että heiltä kysytään työhaastattelussa vaikkapa perhesuunnitelmista, Lehtovaara kertoo.
Oikeutta ja apua saa yhdenvertaisuusvaltuutetulta, mutta moni ei lähde hakemaan apua leimautumisen pelossa.
Sosiaalisen median kanavilla työnhakijat nostavat esiin räikeitäkin tapauksia, mutta moni työnhakijoista vain vaikenee. Lehtovaara pohtii, miten epäasiallisen kysymyksen voisi väistää haastattelutilanteessa profiloitumatta hankalaksi työntekijäksi ja menettämättä mahdollisuuden tulla palkatuksi.
– Olen tutkinut korkeakoulutettujen maahanmuuttajataustaisten naisten kokemuksia, eikä kukaan heistä ole nostanut lain vastaiseksi kokemiaan kysymyksiä esille julkisesti tai tehnyt niistä valituksia, Lehtovaara sanoo.
Oikeutta ja apua saa yhdenvertaisuusvaltuutetulta, mutta moni ei lähde hakemaan apua leimautumisen pelossa.
Naiset kokevat paljon ikäsyrjintää viidenkympin jälkeen, mutta myös nuoruus voidaan nostaa esiin huonona puolena.
Myös naisen keski-ikä tuntuu olevan vaikea pala rekrytoinnissa, sillä tutkimusten mukaan myös yli viisikymmentä vuotta täyttäneet kokevat syrjintää. Oikeastaan mikään ikä ei tunnu olevan naiselle varma valtti työnhaussa.
– Naiset kokevat paljon ikäsyrjintää viidenkympin jälkeen, mutta myös nuoruus voidaan nostaa esiin huonona puolena, Lehtovaara toteaa.
Meillä kaikilla on ennakkoluuloja, mutta kun niistä tullaan tietoiseksi, asiat voi tehdä toisinkin.
Naisiin kohdistuvaa ikäsyrjintää ei Lehtovaaran mukaan välttämättä ehkäistä anonyymillä rekrytoinnilla, koska haastattelussa totuus paljastuu. Työnantajaa hän suosittelee käyttämään strukturoituja haastattelukysymyksiä ja perehtymään siihen, mitä lain mukaan saa kysyä ja mitä ei saa kysyä.
Sama pätee kaiken rekrytointisyrjinnän ehkäisyyn – oli kyse sitten iästä, sukupuolesta, etnisestä taustasta tai vaikka seksuaalisesta suuntautumisesta.
– Työhön pitäisi ottaa paras tekijä, eikä se, joka on samanlainen kuin minä itse. Meillä kaikilla on ennakkoluuloja, mutta kun niistä tullaan tietoiseksi, asiat voi tehdä toisinkin.
Työelämäpuhe kaipaa päivitystä: yli viisikymppiset työnhakijat nähdään yhä liian usein riskinä, vaikka tutkimukset osoittavat heidän olevan terveempiä, motivoituneempia ja kokeneempia kuin koskaan, sanoo Ira Hammermann. Sosiaalisessa mediassa on käyty jo pitkään kipakkaa keskustelua siitä, miksi yli viisikymppiset kokevat ajautuneensa marginaaliin työnhakijoina. Tilastotkin tukevat tätä väitettä: maamme noin 330 000 työttömästä liki joka kolmas kuuluu ikäryhmään
Juha Saurama on valmentaja ja lastensuojelutyön kehittäjä, joka uskoo urheilun voimaan kovia kokeneiden nuorten kasvun ja kuntoutumisen tukena. ”Parisen kymmentä vuotta sitten makasin Viron Tallinnassa hotellihuoneessa Karl Leman -nyrkkeilyturnauksessa odottamassa kehään pääsyä. Sain ajatuksen, että aktiiviurani päätyttyä perustan kamppailulajiseuran ja ryhdyn valmentajaksi. Seuran nimeä en silloin vielä tiennyt, mutta sen tiesin, että seuran toiminnassa pitää
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
Tunna Milonoff sairastui työuupumukseen intohimotyössään. Nyt hän puhuu asiasta, josta ei hänen mielestään voi enää vaieta. Luovuus on taas palannut televisio-ohjaaja Tuomas ”Tunna” Milonoffin elämään. – Luova prosessi on ihaninta työssäni, hän sanoo. Milonoff on viime aikoina antanut kasvot työuupumukselle – hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Liekki ja kertonut julkisesti siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun
