Minni Miettinen suunnittelee tulevaisuuden tapoja tehdä töitä
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Jennifer Kutvonen palasi synnyinmaahansa Keniaan kehittämään paikallista ammatillista koulutusta, koska kenialaiset eivät kaipaa pelastamista vaan oppia siitä, miten voivat auttaa itseään.
Yrittäjä Jennifer Kutvosella on malaria. Kuumetta, kovaa päänsärkyä ja hikoilua.
– Täällä on vielä niin pölyistä, ettei se auta tilannetta, Kutvonen sanoo.
Nyt pitäisi olla sadekausi, mutta eipä ole näkynyt.
Hän laittaa puhelimestaan kameran päälle ja kuvaa ympäristöä. Videolla näkyy valkoisen kivitalon, Kutvosen Kenian-kodin, pihapiiri. Aurinko paistaa, asteita on 29, ja puutarhan kasvit kamppailevat kuivuudessa.
– Nyt pitäisi olla sadekausi, mutta eipä ole näkynyt.
Kutvonen on pystyttämässä Nairobin metropolialueen laitamille suomalaiskenialaista ammattikoulutus- ja rakentamisprojektia. Sen tavoitteena lisätä Keniaan rakennusalan ammattitaitoa.
Kutvonen syntyi Keniassa ja kävi siellä koulut lukioon asti.
Kutvonen syntyi Keniassa ja kävi siellä koulut lukioon asti. Sitten hän piti välivuoden ja päätti lähteä siskonsa kanssa Suomeen.
Idea Suomesta tuli siitä, että Kutvonen oli nähnyt paljon suomalaisia turisteja Keniassa.
– Sille tielle minä jäin.
Nyt Kutvonen on asunut Suomessa yli kolmekymmentä vuotta. Hän perusti perheen, kouluttautui agrologiksi ja opiskeli sen jälkeen it-alaa.
Vuonna 2017 Kutvonen osti edesmenneen ystävänsä kanssa yrityksen nimeltä Aid one solutions, jolle perustettiin aputoiminimi LyncAfrica Kenian-projektia varten. LyncAfrica tarjoaa neuvontaa kestävän kehityksen mukaisesta rakennustoiminnasta, ammatillisesta koulutuksesta, vienti- ja tuontitoiminnasta sekä kenialaisen liiketoiminnan ja kulttuurin ymmärtämisestä.
Täällä korkeakoulutus on kallista. Siksi ammatillinen koulutus on olennaista.
Nyt tarkoitus on viedä Keniaan samantyyppistä koulutusta, joka Suomessa tunnetaan oppisopimuskoulutuksena.
– Täällä korkeakoulutus on kallista. Siksi ammatillinen koulutus on olennaista. Sen kautta köyhemmilläkin ihmisillä on mahdollisuus luoda työura ja elämä.
Kutvosen mukaan auttamisen täytyy tapahtua nimenomaan tätä kautta: autetaan kenialaisia auttamaan itseään. Hänen mielestään perinteinen hyväntekeväisyys passivoi.
Osaamisviennissä täytyy aina ottaa huomioon paikallinen kulttuuri. Keniassa esimerkiksi viranomaisyhteistyö on paljon byrokraattisempaa kuin Suomessa. Korruption on iso ongelma, mutta Kutvonen näkee sen nimenomaan rakenteellisena ongelmana.
– Jos vaativaa työtä tekevälle virkamiehelle maksetaan kuukaudessa 200 euroa palkkaa ja hänellä on lapsia, jotka pitää kouluttaa, niin pakkohan sitä rahaa on jostain saada.
Ilmastonmuutos on tehnyt tilanteesta entistä haastavamman. Kun sadot pienenevät kuivuuden takia, ruoka kallistuu ja ongelmat syvenevät.
Keniassa hyvinvointi on sitä, että perhe välittää ja on yhteisöllisyyttä.
Kutvonen laittaa taas puhelimestaan kameran päälle.
– Katsos, mikä tässä on, hän sanoo ja näyttää syliinsä kiivennyttä kissaa.
– Se on kulkukissa. Se säikkyy kaikkia muita, mutta minusta se tykkää. Se on narttu, mutta sanon sitä Artuksi, Kutvonen jatkaa ja nauraa.
Suomea sanotaan hyvinvointivaltioksi. Mutta onko se hyvinvointia, että ihmiset ovat masentuneita, uupuneita ja yksinäisiä, vaikka elintaso onkin verrattain korkea, hän pohtii.
– Hyvinvointi on erilainen käsite eri paikoissa. Keniassa hyvinvointi on sitä, että perhe välittää ja on yhteisöllisyyttä. Ei se, että valtio välittää.
Usein asioiden edistyminen täällä on waiting game – pitää vaan kärsivällisesti odottaa.
Kutvonen on palaamassa pian takaisin Suomeen perheensä luo. Sitä ennen ammatillisen oppilaitoksen pilottiprojekti pitää saada hyväksytettyä Keniassa niin, että se voidaan aloittaa elokuun alussa.
– Usein asioiden edistyminen täällä on waiting game – pitää vaan kärsivällisesti odottaa. Poliittinen tilanne on tällä hetkellä tulenarka, kun opposition mielenosoitukset vaikuttavat päivittäiseen elämään.
Kutvonen on itse nopean toiminnan ihminen.
– Raivoan täällä palavereissa vaikuttajille ja virkamiehille melkein joka päivä, hän sanoo ja nauraa.
Mutta toisaalta:
– Jos et ole kirurgi, asiat voivat yleensä odottaa. Niin täällä ajatellaan.
Hän muistelee taannoisia kyläjuhlia. Sellaisissa perhe – eli koko lähipiiri – kokoontuu yhteen.
Pienistä asioista osataan ottaa Keniassa ilo irti. Kutvosella saattaa olla malaria, mutta sylissä on myös söpö kissa, projekti etenee ja aurinko paistaa.
Hän muistelee taannoisia kyläjuhlia. Sellaisissa perhe – eli koko lähipiiri – kokoontuu yhteen. Ensin teurastetaan vuohi ja sitten syödään ja juodaan, ollaan yhdessä.
Silloin Kutvonen miettii, että kyllä Keniakin on hyvinvointivaltio, vain erilainen kuin Suomi.
5 asiaa, jotka on hyvä tietää kenialaisesta työelämästä
- Kärsivällisyys kannattaa. Jos kyseessä ei ole elämän ja kuoleman asia, se voi hyvin odottaa.
- Paikallista kulttuuria pitää ymmärtää. Ei ole vain kenialaista kulttuuria, vaan maassa on lukuisia heimoja, jotka eroavat toisistaan todella paljon.
- Se, että jokin asia toimii Suomessa, ei tarkoita, että se toimisi välttämättä Keniassa.
- Uskonto näkyy kaikkialla. Melkein jokainen palaveri alkaa rukouksilla ja loppuu rukouksiin. Jumalan pelko on suuri, ja Keniassa luotetaan paljon siihen, että asiat järjestyvät Jumalan tahdosta.
- Korruptio on arkipäivää. Siihen ei tarvitse itse lähteä mukaan, mutta siitä pitää olla tietoinen.
Categories:
Lisää luettava
-
-
Guamin ainoa suomalainen
Lena Donofrio asuu paratiisisaarella keskellä valtamerta. Ennen muuttoa Guamiin hän teki pitkän uran Yhdysvalloissa ensihoitajana ja ensihoidon opettajana.
-
![]()
Koronapandemia mullisti työelämän: Näin yritykset sopeutuivat uusiin toimintamalleihin
Kun koronaepidemia ravisteli Suomea maaliskuussa 2020, työelämä muuttui kertaheitolla. Etätyöstä tuli arkipäivää miljoonille, mutta kaikki eivät voineet jäädä kotiin. Kesko, Luonnonvarakeskus ja MTB-Siivouspalvelu ovat esimerkkejä organisaatioista, jotka kehittivät uusia toimintatapoja selviytyäkseen kriisistä – ja monet muutoksista jäivät pysyviksi.
-
![]()
Joukkoliikennesuunnittelijan arkea: ”Kun palautetta ei tule, asiat ovat hyvin”
Tampereen kaupungin joukkoliikennesuunnittelija Leena Huhtala tietää, että harva antaa kiitosta, mutta kritiikkiä tulee usein. Seitsemän vuoden kokemus opettaa, että joukkoliikenne herättää tunteita, ja suurten linjojen suunnittelu vaatii kärsivällisyyttä sekä kompromisseja. Työ on pitkälti palautteen kuuntelemista ja tasapainottelua budjetin ja asukkaiden toiveiden välillä.
