Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Lähihoitajaopiskelijat kokevat hoitotyön merkityksellisenä, mutta ovat huolissaan työn kuormittavuudesta. Hoitoalan työvoimapulaan vastaaminen ja osaavan työvoiman pitäminen alalla on kuitenkin vaikeaa, jos hoivan julkista arvoa ei tunnisteta.
Siinä [hoitotyössä] pystyy antamaan itsestään positiivista energiaa. On hienoa huomata, että potilas ilahtuu huomatessaan, että olen töissä, ja saan pienillä jutuilla tehtyä hänen päivästään paremman.
Lähihoitajaksi opiskeleva Oona (nimi muutettu) kuvaa hoitotyötä intohimokseen, jopa kutsumukseksi. Samalla hän pohtii, joutuuko hän valmistuttuaan työpaikkaan, jossa aikaa potilaille ja heidän inhimilliselle kohtaamiselleen ei olekaan.
– Että tiedät millaiset vaivat ja haavat huoneessa on, hoidat haavat vaan samalla rutiinilla kuin aina, ja lähdet pois. Että siitä tulee tavallaan liukuhihnatyötä.
Oonan ajatukset kuvaavat osuvasti väitöstutkimustani varten haastattelemieni lähihoitajaopiskelijoiden huolia ja toiveita. Hoitoalan työvoimapula oli heidän tiedossaan, eivätkä he olleet huolissaan työllistymisestään sinänsä. Monia kuitenkin arvelutti jaksaminen perushoitotyössä, jos se on järjestetty liukuhihnamaisesti. Opiskelijat olivat työssäoppimisten ja kesätöiden aikana havainneet, että etenkin vanhusten laitos- ja kotihoidon työtahti ei useinkaan mahdollistanut kaikkiin hoidettavien tarpeisiin vastaamista.
Nämä kokemukset nakersivat merkityksellisyyden tunnetta, joka oli saanut monet hakeutumaan alalle. Jo opintojen aikana useampi opiskelija pohti, haluaako jäädä lähihoitajaksi.
Toimia, jossa nykyhetken säästöjä etsitään pitkän aikavälin kustannuksia lisäävillä tavoilla, voisi kutsua virheelliseksi säästeliäisyydeksi. Ajatus on aina ajankohtainen, kun yhteiskunnassamme käydään neuvottelua julkisen talouden sopeutuksesta, sopeutuksen keinoista ja sen mittaluokasta.
Väestön ikääntyessä yhteiskuntamme hoivatarpeet ovat kasvussa, ja sote-alalla on jo nyt pulaa lähi- ja sairaanhoitajista. Tulokseni auttavat hahmottamaan, ettei hoivakriisiä kannata lähteä ratkomaan hoitajien työtahtia kiristämällä ja työkuormaa lisäämällä. Pikemminkin tällainen tehostaminen voi johtaa hoitajien voimavarojen ehtymiseen ja pahentaa työvoimapulaa, mikä syventää hoivakriisiä.
Samalla on hyvä pitää mielessä, ettei hoiva ole vain kuluerä, vaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan edellytys. Sotealan riittävä resursointi mahdollistaa merkityksellisen hoitotyön ja on siten avainasemassa myös työvoiman saamiseksi alalle.
Teksti pohjautuu Emma Lambergin väitöstutkimukseen Becoming Workers: How Young Women Negotiate Their Imagined Futures in the Finnish Work Society. Väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa tammikuussa 2023 ja se on julkaistu verkossa elektronisena.
Kun Kinuskikissan eli Sini Visan leivontablogi alkoi kasvattaa suosiotaan, hän oli valinnan äärellä: jatkaako työtä koodarina vai tehdäkö blogista kokopäivätyö? Sydän tuntui olevan blogin puolella.
Hyvin johdettu ja terve työyhteisö voi hyötyä monipaikkaisuudesta monin tavoin, toteaa tutkija Juha Eskelinen.
Pesäpuu on kehittänyt lastensuojelussa kokemusasiantuntijuuden malleja yli vuosikymmenen ajan. Järjestön toiminnanjohtaja Jari Ketola korostaa, että lasten ja nuorten kokemusten kuuleminen on keskeistä lastensuojelun kehittämisessä. Kokemusasiantuntijat tuovat arvokasta tietoa palveluiden parantamiseksi, ja heidän ääntään kuullaan nyt entistä laajemmin – aina alle kaksivuotiaista täysi-ikäisiin.
Sairaanhoitaja Sami Kinnunen muutti kymmenen vuotta sitten Norjaan paremman palkan perässä, mutta sai paljon muutakin. Nykyään hän nauttii myös huolettomasta arjesta Tromssan kauniissa vuoristomaisemissa. Suomessa eläminen on vaihtunut reissuihin, ravintolailtoihin ja säästöjen kartuttamiseen.
