
Minni Miettinen suunnittelee tulevaisuuden tapoja tehdä töitä
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Esa Kytösaho kyllästyi kulttuurialan epävarmuuteen ja vaihtoi sähköasentajaksi. On kunnioitusta herättävää olla tekemisissä vahvojen luonnonvoimien kanssa, hän toteaa.
”Teatteri-ilmaisun ohjaajana tein kaikkea: ohjasin, esiinnyin, käsikirjoitin, valosuunittelin ja opetin. Luovalla alalla oli työn suola, että sain kiinnittää huomion paitsi pieniin yksityiskohtiin, myös isoon kokonaisuuteen.
Samalla minusta tuntui, että olen kuin neliskulmainen palikka, joka yrittää pyöriä reiässä. En vain hioudu tähän muottiin. Olen ihmistyyppinä sellainen, joka stressaa, kun elämä on epäsäännöllistä, on monta rautaa tulessa ja asiat kesken. Usein työt loppuivat vasta puoli kymmeneltä illalla, tulin kotiin kunnon adrenaliiniryöpyssä, eikä nukkumisesta tullut mitään.
Mieleeni tulee Nemi-sarjakuva, jossa mies juo isoa kuppia kahvia, ja hänen silmäpussinsa roikkuvat lattiassa. Nemi kysyy, miksi kalenterissasi jokainen päivä on maanantai. Mies vastaa, että olen freelancer. Kulttuurialan freelancerille onkin tavallista, että leipä koostuu pienistä palasista. Itseään pitää koko ajan tarjota toimeksiantajille: pitää tehdä paljon töitä, jotta saisi töitä. Kaikista yritelmistä ehkä kolmasosa toteutuu duuniksi, josta maksetaan.
Kun saimme tietää, että puoliso on raskaana, minulla oli takana puoli vuotta ammattiteatterin pyörittämistä palkatta. Sain burnoutin ja jouduin oikeasti pysähtymään. Mietin rauhassa, mitä oikeasti haluan. Vastaus oli, että haluan kunnolla aikaa olla perheeni kanssa, mutta tarvitsen myös jatkuvaa tuloa. Olin kyllästynyt kulttuurialan epävarmuuteen.
Menin aluksi Postille postinjakajaksi, mutta siellä ei riittänyt minulle pysyvämpää työtä. Sitten aloin etsiä jotain enemmän omalta tuntuvaa ja pysyvää, johon tarvitsisi koulutuksen.
Vaihtoehdot muotoutuivat aluksi mielikuvien perusteella. Metsäteknikon työ kiinnosti maaseudulla vietetyn lapsuuden muistojen takia, sähköasentajan työ taas toi mieleeni valosuunnittelun teatterilla. Lopulta katsoin TE-toimiston sivuilta, että metsäteknikon paikkoja oli auki 5, sähköasentajan 250. Päätös oli selvä.
Pääsin varasijalta ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen sähkölinjalle. Valmistuttuani kahden vuoden päästä pääsin töihin Jiipee-sähköpalveluihin sähköasentajaksi.
Päiväni ovat monipuolisia: Tänään kävin asentamassa asiakkaan pannuhuoneeseen valoja. Kävin myös ostamassa uuden tarrakirjoittimen, jotta voin merkitä pistorasiat – asentajan on tärkeä merkitä kaikki, muuten tekee karhunpalveluksen seuraavalle. Minut myös hälytettiin kesken kaiken ruokakauppaan, jossa oli sähkökatko. Lopuksi tutkimme vielä asiakkaan julkisivuvaloja, jotka pitäisi uusia.
Työssäni olen huomannut, että pääsen käyttämään samoja vahvuuksiani kuin aikanaan luovalla alalla. Kun saan pistorasian käteeni, mietin aina, mitä uutta voisin tästä tänään oppia. Mietin usein sitä, että ihminen pystyy käsittelemään sähköä, vaikkei sitä ilmiönä vielä kunnolla ymmärretä. Energia on luonnonvoima, ja se on arvaamaton. Olemme tekemisissä sellaisten voimien kanssa, jotka on määrätty silloin, kun universumi syntyi. Siinä on jotakin kunnioitusta herättävää.
Monesti oletetaan, että ihminen on se, jota hän tekee työkseen. Tyyliin ”minä olen Ensio ja olen maanviljelijä”. Tämä oletus ei voisi olla vähemmän totta. Kannattaa ensin miettiä, kuka on, ja sitten vasta sitä, millaista työtä haluaisi tehdä. Oivalsin, että vaikka olen luova ihminen, persoonana minulle sopii kahdeksasta neljään -tyylinen työ. Halusin varmuutta, toistuvuutta, oikeuksia ja jatkuvuutta. Se oli itseäni kohtaan hyvä teko.”
Lue, miten Tiina selvisi työpaikkakiusaamisesta.
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Lena Donofrio asuu paratiisisaarella keskellä valtamerta. Ennen muuttoa Guamiin hän teki pitkän uran Yhdysvalloissa ensihoitajana ja ensihoidon opettajana.
Kun koronaepidemia ravisteli Suomea maaliskuussa 2020, työelämä muuttui kertaheitolla. Etätyöstä tuli arkipäivää miljoonille, mutta kaikki eivät voineet jäädä kotiin. Kesko, Luonnonvarakeskus ja MTB-Siivouspalvelu ovat esimerkkejä organisaatioista, jotka kehittivät uusia toimintatapoja selviytyäkseen kriisistä – ja monet muutoksista jäivät pysyviksi.
Tampereen kaupungin joukkoliikennesuunnittelija Leena Huhtala tietää, että harva antaa kiitosta, mutta kritiikkiä tulee usein. Seitsemän vuoden kokemus opettaa, että joukkoliikenne herättää tunteita, ja suurten linjojen suunnittelu vaatii kärsivällisyyttä sekä kompromisseja. Työ on pitkälti palautteen kuuntelemista ja tasapainottelua budjetin ja asukkaiden toiveiden välillä.