Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Esa Kytösaho kyllästyi kulttuurialan epävarmuuteen ja vaihtoi sähköasentajaksi. On kunnioitusta herättävää olla tekemisissä vahvojen luonnonvoimien kanssa, hän toteaa.
”Teatteri-ilmaisun ohjaajana tein kaikkea: ohjasin, esiinnyin, käsikirjoitin, valosuunittelin ja opetin. Luovalla alalla oli työn suola, että sain kiinnittää huomion paitsi pieniin yksityiskohtiin, myös isoon kokonaisuuteen.
Samalla minusta tuntui, että olen kuin neliskulmainen palikka, joka yrittää pyöriä reiässä. En vain hioudu tähän muottiin. Olen ihmistyyppinä sellainen, joka stressaa, kun elämä on epäsäännöllistä, on monta rautaa tulessa ja asiat kesken. Usein työt loppuivat vasta puoli kymmeneltä illalla, tulin kotiin kunnon adrenaliiniryöpyssä, eikä nukkumisesta tullut mitään.
Mieleeni tulee Nemi-sarjakuva, jossa mies juo isoa kuppia kahvia, ja hänen silmäpussinsa roikkuvat lattiassa. Nemi kysyy, miksi kalenterissasi jokainen päivä on maanantai. Mies vastaa, että olen freelancer. Kulttuurialan freelancerille onkin tavallista, että leipä koostuu pienistä palasista. Itseään pitää koko ajan tarjota toimeksiantajille: pitää tehdä paljon töitä, jotta saisi töitä. Kaikista yritelmistä ehkä kolmasosa toteutuu duuniksi, josta maksetaan.
Kun saimme tietää, että puoliso on raskaana, minulla oli takana puoli vuotta ammattiteatterin pyörittämistä palkatta. Sain burnoutin ja jouduin oikeasti pysähtymään. Mietin rauhassa, mitä oikeasti haluan. Vastaus oli, että haluan kunnolla aikaa olla perheeni kanssa, mutta tarvitsen myös jatkuvaa tuloa. Olin kyllästynyt kulttuurialan epävarmuuteen.
Menin aluksi Postille postinjakajaksi, mutta siellä ei riittänyt minulle pysyvämpää työtä. Sitten aloin etsiä jotain enemmän omalta tuntuvaa ja pysyvää, johon tarvitsisi koulutuksen.
Vaihtoehdot muotoutuivat aluksi mielikuvien perusteella. Metsäteknikon työ kiinnosti maaseudulla vietetyn lapsuuden muistojen takia, sähköasentajan työ taas toi mieleeni valosuunnittelun teatterilla. Lopulta katsoin TE-toimiston sivuilta, että metsäteknikon paikkoja oli auki 5, sähköasentajan 250. Päätös oli selvä.
Pääsin varasijalta ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen sähkölinjalle. Valmistuttuani kahden vuoden päästä pääsin töihin Jiipee-sähköpalveluihin sähköasentajaksi.
Päiväni ovat monipuolisia: Tänään kävin asentamassa asiakkaan pannuhuoneeseen valoja. Kävin myös ostamassa uuden tarrakirjoittimen, jotta voin merkitä pistorasiat – asentajan on tärkeä merkitä kaikki, muuten tekee karhunpalveluksen seuraavalle. Minut myös hälytettiin kesken kaiken ruokakauppaan, jossa oli sähkökatko. Lopuksi tutkimme vielä asiakkaan julkisivuvaloja, jotka pitäisi uusia.
Työssäni olen huomannut, että pääsen käyttämään samoja vahvuuksiani kuin aikanaan luovalla alalla. Kun saan pistorasian käteeni, mietin aina, mitä uutta voisin tästä tänään oppia. Mietin usein sitä, että ihminen pystyy käsittelemään sähköä, vaikkei sitä ilmiönä vielä kunnolla ymmärretä. Energia on luonnonvoima, ja se on arvaamaton. Olemme tekemisissä sellaisten voimien kanssa, jotka on määrätty silloin, kun universumi syntyi. Siinä on jotakin kunnioitusta herättävää.
Monesti oletetaan, että ihminen on se, jota hän tekee työkseen. Tyyliin ”minä olen Ensio ja olen maanviljelijä”. Tämä oletus ei voisi olla vähemmän totta. Kannattaa ensin miettiä, kuka on, ja sitten vasta sitä, millaista työtä haluaisi tehdä. Oivalsin, että vaikka olen luova ihminen, persoonana minulle sopii kahdeksasta neljään -tyylinen työ. Halusin varmuutta, toistuvuutta, oikeuksia ja jatkuvuutta. Se oli itseäni kohtaan hyvä teko.”
Lue, miten Tiina selvisi työpaikkakiusaamisesta.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa. Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto. – Täällä on
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin. ”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä. Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma
