Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Rainer Hiltunen: ”Monet asiat, jotka olivat ennen hyväksyttäviä, eivät ole sitä enää”
Kirjoittaja: Riitta Nikkola
Kuvaaja: Roope Permanto
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston toimistopäälliköllä Rainer Hiltusella on pitkä kokemus työelämän ja yhteiskunnan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Monia käytäntöjä ja asenteita, jotka 1980-luvulla olivat ihan tavanomaisia, pidetään tänä päivänä syrjivinä.
Rainer Hiltunen, miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat tällä hetkellä työelämässä?
Yhä paremmin – niiden arvo tunnistetaan, ja niiden merkitys työelämässä on kasvanut. Monet asiat, jotka olivat ennen hyväksyttäviä, eivät ole sitä enää. Mutta vielä on matkaa esimerkiksi asenteissa ja esteettömyydessä.
Minkälaisten asioiden kanssa olet työskennellyt vuosien mittaan?
Kun toimin SETAn pääsihteerinä 1990-luvun puolivälissä, katsoin yhdenvertaisuutta seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta. 2000-luvulla siirryin nykyiseen toimeeni, jolloin painopisteenä oli etnisten vähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistäminen. Vuonna 2015 tuli voimaan uusi yhdenvertaisuuslaki, ja meidän tehtävämme laajenivat koskemaan kaikkia syrjintäperusteita, joita ovat muun muassa seksuaalinen suuntautuminen, ikä ja vammaisuus, joka on suurin yhteydenottojen aihe etnisen syrjinnän jälkeen.
Miten asenteet moninaisuuteen ovat muuttuneet työelämässä ja yhteiskunnassa?
Vaikka välillä tuntuu, että avoimesti rasistinen kielenkäyttö on koventunut, niin kyllä moninaisuuden hyväksyminen on mennyt eteenpäin. Jos katsotaan vaikka kouluja ja työpaikkoja koko maassa, niin huomaa, miten moninaisuus on yhä enemmän arkipäivää. Yritysten ja organisaatioiden pitää nyt miettiä, ollako luontevasti mukana sitä hyödyntämässä vai tullako jälkijunassa tehden vain sen mitä vaaditaan.
Mihin työelämässä pitäisi vielä panostaa?
Lain mukaan kaikilla viranomaisilla ja yli 30 hengen työpaikoilla pitää olla yhdenvertaisuussuunnitelma, mitä kaikki eivät tiedä. Eli on mietittävä, miten työpaikka huomioi moninaisuuden rekrytoinnissa, työjärjestelyissä, työpisteissä ja toi- minnassa, ja mitä se vaatii työyhteisöltä. Kun laadimme oman yhdenvertaisuussuunnitelmamme, huomasimme, että olimme esteettömiä asiakkaille, mutta emme henkilöstölle. Teimme konkreettisia parannuksia, kuten esimerkiksi oven avaamisen sähköisesti ja kulunvalvontalaitteen laskemisen alemmaksi.
Minkälaisia turvallisuusriskejä omassa työssäsi on?
Henkinen uupuminen vaanii aina kun ollaan tekemisissä ihmisten ja voimakkaiden tunteiden kanssa ja kun joutuu ymmärtämään, että maailman muuttaminen on pitkä prosessi.
Työelämäpuhe kaipaa päivitystä: yli viisikymppiset työnhakijat nähdään yhä liian usein riskinä, vaikka tutkimukset osoittavat heidän olevan terveempiä, motivoituneempia ja kokeneempia kuin koskaan, sanoo Ira Hammermann. Sosiaalisessa mediassa on käyty jo pitkään kipakkaa keskustelua siitä, miksi yli viisikymppiset kokevat ajautuneensa marginaaliin työnhakijoina. Tilastotkin tukevat tätä väitettä: maamme noin 330 000 työttömästä liki joka kolmas kuuluu ikäryhmään
Juha Saurama on valmentaja ja lastensuojelutyön kehittäjä, joka uskoo urheilun voimaan kovia kokeneiden nuorten kasvun ja kuntoutumisen tukena. ”Parisen kymmentä vuotta sitten makasin Viron Tallinnassa hotellihuoneessa Karl Leman -nyrkkeilyturnauksessa odottamassa kehään pääsyä. Sain ajatuksen, että aktiiviurani päätyttyä perustan kamppailulajiseuran ja ryhdyn valmentajaksi. Seuran nimeä en silloin vielä tiennyt, mutta sen tiesin, että seuran toiminnassa pitää
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
Tunna Milonoff sairastui työuupumukseen intohimotyössään. Nyt hän puhuu asiasta, josta ei hänen mielestään voi enää vaieta. Luovuus on taas palannut televisio-ohjaaja Tuomas ”Tunna” Milonoffin elämään. – Luova prosessi on ihaninta työssäni, hän sanoo. Milonoff on viime aikoina antanut kasvot työuupumukselle – hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Liekki ja kertonut julkisesti siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun
