Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Rainer Hiltunen: ”Monet asiat, jotka olivat ennen hyväksyttäviä, eivät ole sitä enää”
Kirjoittaja: Riitta Nikkola
Kuvaaja: Roope Permanto
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston toimistopäälliköllä Rainer Hiltusella on pitkä kokemus työelämän ja yhteiskunnan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Monia käytäntöjä ja asenteita, jotka 1980-luvulla olivat ihan tavanomaisia, pidetään tänä päivänä syrjivinä.
Rainer Hiltunen, miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat tällä hetkellä työelämässä?
Yhä paremmin – niiden arvo tunnistetaan, ja niiden merkitys työelämässä on kasvanut. Monet asiat, jotka olivat ennen hyväksyttäviä, eivät ole sitä enää. Mutta vielä on matkaa esimerkiksi asenteissa ja esteettömyydessä.
Minkälaisten asioiden kanssa olet työskennellyt vuosien mittaan?
Kun toimin SETAn pääsihteerinä 1990-luvun puolivälissä, katsoin yhdenvertaisuutta seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta. 2000-luvulla siirryin nykyiseen toimeeni, jolloin painopisteenä oli etnisten vähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistäminen. Vuonna 2015 tuli voimaan uusi yhdenvertaisuuslaki, ja meidän tehtävämme laajenivat koskemaan kaikkia syrjintäperusteita, joita ovat muun muassa seksuaalinen suuntautuminen, ikä ja vammaisuus, joka on suurin yhteydenottojen aihe etnisen syrjinnän jälkeen.
Miten asenteet moninaisuuteen ovat muuttuneet työelämässä ja yhteiskunnassa?
Vaikka välillä tuntuu, että avoimesti rasistinen kielenkäyttö on koventunut, niin kyllä moninaisuuden hyväksyminen on mennyt eteenpäin. Jos katsotaan vaikka kouluja ja työpaikkoja koko maassa, niin huomaa, miten moninaisuus on yhä enemmän arkipäivää. Yritysten ja organisaatioiden pitää nyt miettiä, ollako luontevasti mukana sitä hyödyntämässä vai tullako jälkijunassa tehden vain sen mitä vaaditaan.
Mihin työelämässä pitäisi vielä panostaa?
Lain mukaan kaikilla viranomaisilla ja yli 30 hengen työpaikoilla pitää olla yhdenvertaisuussuunnitelma, mitä kaikki eivät tiedä. Eli on mietittävä, miten työpaikka huomioi moninaisuuden rekrytoinnissa, työjärjestelyissä, työpisteissä ja toi- minnassa, ja mitä se vaatii työyhteisöltä. Kun laadimme oman yhdenvertaisuussuunnitelmamme, huomasimme, että olimme esteettömiä asiakkaille, mutta emme henkilöstölle. Teimme konkreettisia parannuksia, kuten esimerkiksi oven avaamisen sähköisesti ja kulunvalvontalaitteen laskemisen alemmaksi.
Minkälaisia turvallisuusriskejä omassa työssäsi on?
Henkinen uupuminen vaanii aina kun ollaan tekemisissä ihmisten ja voimakkaiden tunteiden kanssa ja kun joutuu ymmärtämään, että maailman muuttaminen on pitkä prosessi.
Sairaanhoitaja Markku Keski-Rahkonen on hoitanut uniapneapotilaita vuosikymmeniä. Oma diagnoosi uniapneasta auttaa asettumaan potilaan rinnalle ja luomaan luottamusta. ”Yhä harvempi on ollut samassa työssä koko työuransa ajan, mutta minä olen. Aloitin sairaanhoitajana Kokkolan keskussairaalassa vuonna 1989, samoihin aikoihin, kun uusi sairaus nimeltä uniapnea alkoi tulla terveydenhoidon ammattilaisten tietoon. Parin vuoden päästä pääsin hoitamaan uniapneaa. Noihin aikoihin
Koneen outoon ääneen puututaan nopeasti. Ihmisen viesti liiasta kuormituksesta ansaitsee saman huomion, sanoo Varman johtaja Pauli Forma. Mitä tapahtuu, kun työntekijä kertoo, ettei enää selviä työmäärästään? Kehottaako esihenkilö sinnittelemään kesälomaan asti vai ryhdytäänkö töitä järjestämään uudelleen? Tällaisessa tilanteessa paljastuu, miten tärkeänä työkykyä pidetään. – Työkyky on kuin kuminauha. Sitä voi venyttää paljonkin, mutta jossain vaiheessa
Työkyvyn heikkeneminen voi tuntua väistämättömältä fyysisesti kuormittavalla alalla. Ramirentissä ajatellaan toisin, ja se näkyy henkilöstön hyvinvoinnissa, työkyvyssä ja turvallisuudessa, kertoo henkilöstöjohtaja Anne Luodonpää. Kone- ja laitevuokrausyritys Ramirentissä työkykyjohtaminen kuuluu sekä strategiaan että jokapäiväiseen arkeen. Kun henkilöstö voi hyvin ja työ sujuu turvallisesti, vaikutus ulottuu aina asiakkaiden palvelukokemukseen asti. – Turvallisuus tarkoittaa meille sekä fyysistä että
Työkyvyn ylläpitoon tarvitaan työn sujuvuutta, palautumisen mahdollisuuksia ja yhteistä vastuunkantoa. Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa korostaa myös halua tehdä työtä. Yrityksen liiketoiminnan tavoitteet kannattaa saavuttaa kestävällä tavalla, joka säilyttää mahdollisuuden onnistua myös tulevaisuudessa. Siksi huomio kuuluu sekä työntekijän voimavaroihin että työn tekemisen ehtoihin. – Käytän työkyky–työhalu-sanaparia, eli miten tuetaan ihmisen kykyä tehdä työtä niin, että myös halu