Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Psykopodiaa-podcastin Nina Lyytinen ja vapaa toimittaja Sirpa Pääkkönen kertovat uutuuskirjassaan, miksi itsensä johtaminen on välttämätön taito. Mutta onko se helppoa? Telma lähestyi kirjailijoita tiukoin kysymyksin.
Johdamme itseä monella tasolla eli jokainen on jo pomo itselleen. Se on taito, jota voi kehittää. Hyvänä pomona oleminen vaatii, että tuntee itsensä ja tunnistaa omat tarpeensa.
Itsensä johtamisen taito korostuu asiantuntija-ammateissa, joiden määrä kasvaa koko ajan. Kaikilla on työtehtäviä ja hetkiä työpäivässä, joihin voi itse vaikuttaa. Moni työntekijä voi päättää esimerkiksi sen, missä järjestyksessä tekee eri työtehtäviä ja miten tauottaa työpäivänsä.
Kun johtaa itseään, jaksaa paremmin töissä ja virtaa jää vapaa-ajalle. Työntekijä voi ottaa huomioon oman vireystilansa päivän aikana. Kun tunnistaa vireystilansa, huomaa, milloin tarvitsee taukoa ja kehon rauhoittamista ja milloin taas keho kaipaa herättelyä esimerkiksi pienellä liikuntatuokiolla. Välillä täytyy hiukan puskea itseään eteenpäin, jotta saavuttaa asetetun deadlinen ja saa tylsänkin tehtävän tehtyä. Välillä on hyvä siirtää tehtävä myöhempään ajankohtaan.
Kompastus voi syntyä siitä, että ei kuuntele omia tarpeitaan ja toiveitaan. Me ihmiset olemme erilaisia. Joillekin kompastuskivi voi olla kyvyttömyys asettaa rajoja ja sanoa ei uusille työtehtäville silloin, kun aika ei riitä entistenkään tekemiseen. Jonkun voi olla vaikea suunnitella omaa työtään, joku ärsyyntyy pienistäkin keskeytyksistä ja joku antaa työn viedä niin mukanaan, että aikaa ei jää lainkaan omille harrastuksille tai muille työlle kilpailukykyisille asioille. Kompastuskivi on myös toimimattomat rakenteet työyhteisössä. Jos työntekijä ei tiedä, mitä häneltä odotetaan ja mitkä ovat hänen tehtävänsä ja työn tavoitteet, hän ei voi johtaa itseään hyvin.
Palkitsevinta on se, että työ ja muu elämä ovat tasapainossa. Virtaa riittää molempiin. Elämässä on muutakin kuin työ.
Nina: Pääsääntöisesti olen hyvä pomo itselleni. Kompastuskiveni on se, että innostun helposti asioista, mikä on myös vahvuuteni. Välillä saatan innostuksen puuskassa sotkea kalenterini, jolloin joudun pitämään kunnon kehityskeskustelun itselleni ja muistuttamaan, mitä tarkoittaa rajojen asettaminen. Täytyy ottaa aikalisä ja tarkastaa, onko kalenterissa oikeasti aikaa kaikille innostaville asioille. Omana pomona olemista helpottaa juoksuharrastukseni ja läheiset ihmissuhteet.
Sirpa: Olen aika hyvä pomo itselleni. Tartun ripeästi toimeen, enkä jää jahkailemaan. Osaan tauottaa työpäivän ja irrottautua työstä, kun on sen aika. Kirjoittaminen on ollut työni noin neljäkymmentä vuotta, enkä ole siihen kyllästynyt. En ole koskaan kokenut loppuun palamista, vaikka palkkatyövuosina työ oli hyvin kiihkeätempoista. Jäin freelanceriksi vuonna 2017. Sen jälkeen työn suunnittelu on ollut omissa käsissäni, ja se on mukavaa.
Ennen digiajan tuomaa etätyön vallankumousta vain harvoilla oli mahdollisuus työskennellä vapaasti oman aikataulunsa mukaan. Taiteilijat, kirjailijat ja tiedemiehet pakenivat jo 1800-luvulla kaupunkien kiirettä maaseudun rauhaan, jossa työ ja luonto soljuivat saumattomasti yhteen.
Kun Kinuskikissan eli Sini Visan leivontablogi alkoi kasvattaa suosiotaan, hän oli valinnan äärellä: jatkaako työtä koodarina vai tehdäkö blogista kokopäivätyö? Sydän tuntui olevan blogin puolella.
Uudet työntekijät kokevat usein jäävänsä työyhteisön ulkopuolelle etätöissä. Ratkaisu voi löytyä viestintätapojen ja työkalujen paremmasta hyödyntämisestä – kahvihuoneet on vietävä digitaaliseen ympäristöön.
