Me puhumme työstä paljon ja ihan kaikkialla – mediassa, somessa, työpaikalla ja kotona. Onko sävymme ratkaisukeskeinen ja vahvuuksia korostava vai tyydymmekö kauhistelemaan puutteita?

Työ on yksi tärkeimmistä päivittäisistä keskustelun aiheistamme. Siitä puhutaan monella tavalla, monesta syystä, monien ihmisten kanssa ja monenlaisissa yhteyksissä.

Yhteiskunnallinen keskustelu, työpaikan arkipuhe ja yksilön oma puhe kietoutuvat toisiinsa – ja niillä kaikilla on valtava vaikutus työelämäämme.

– Kun tiedostamme työelämäpuheen merkityksen, voimme paremmin ymmärtää, miten oma puheemme vaikuttaa muihin ja millaisia mahdollisuuksia meillä on muuttaa puheemme sisältöä tai sävyä, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston toimintapolitiikkayksikön johtaja Liisa Hakala.

Työyhteisössä psykologinen turvallisuus edistää luottamusta ja uskallusta kehittää asioita.

Yhteiskunnan tasolla äänessä ovat muun muassa toimittajat, poliitikot, viranomaiset, työmarkkinajärjestöt ja asiantuntijat.

– Laadukas ja tuottava työelämä on yhteiskunnan hyvinvoinnin perusta, mutta nouseeko se riittävästi esiin poliittisessa keskustelussa ja mediassa? Luommeko työelämäpuheellamme uskoa tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin vai lietsommeko epätoivoa? Entä miten oppilaitoksissa puhutaan nuorille työstä ja työelämästä, Hakala pohtii.

Työelämäpuheen toinen taso kuuluu työpaikalla johtajien, esihenkilöiden, henkilöstön ja luottamushenkilöiden kesken.

– Työyhteisössä voidaan pitää kauniita juhlapuheita tai vaihtoehtoisesti käydä aitoa dialogia. Puheen tarkoituksella ja sen yhteydellä käytännön toimiin ratkaistaan paljon sitä, millainen ilmapiiri työpaikalle muodostuu.

Hakala painottaa, että luottamusta rakennetaan kuulemalla aidosti ja arvostamalla erilaisia näkökulmia.

– On tärkeää, että epäkohtiakaan ei lakaista maton alle, vaan että niistä uskalletaan puhua syyttelemättä ja mietitään ratkaisuja yhdessä. Työyhteisössä psykologinen turvallisuus edistää luottamusta ja uskallusta kehittää asioita.

Negatiivisuus tarttuu – niin myös ilo

”Työni on monen mielestä likaista ja rankkaa. Minulle se kuitenkin avaa paljon mahdollisuuksia elämässä, koska opin käytännön asioita ja uusia näkökulmia. Olen unelma-ammatissani, vaikka se toisten mielestä ehkä kuulostaakin oudolta.” Kaivinkoneenkuljettaja, 21

Kolmannella työelämäpuheen tasolla kuuluu yksilön ääni kotona perheen ja läheisten kesken.

– Puhumme työstämme kotona lapsille ja puolisolle, ystäville tai itsellemme. Heijastamme sanoin omia asenteitamme ja arvojamme myös niille, jotka ovat vasta astumassa työelämään, Hakala toteaa.

Organisaatiopsykologi ja kirjailija Jaakko Sahimaa on tarkastellut työelämäpuhetta käytännön tasolla eri työpaikoilla. Hän työskenteli Koeaika-projektissaan vuoden aikana 12 eri työpaikassa ja jatkaa nyt tutkimusmatkaansa Työkylässä-hankkeessa tavoitellen vierailua sadassa eri työtehtävässä.

Työyhteisön tunneilmasto on kuin nyyttikestipöytä, johon jokainen tuo jotakin tarjottavaa.

Hän on huomannut, että kun ihmiset puhuvat yleisesti työelämästä, sävy on usein negatiivinen ja keskustelussa nousevat esiin huoli, pelko, uhat ja vaikeudet.

– Mutta kun he puhuvat omasta työstään ja arjestaan, ääni muuttuu myönteisemmäksi. Moni sanoo, että omassa työpaikassa asiat ovat ihan hyvin, Sahimaa kuvailee.

Hän korostaa, että työhön liittyvät kielteiset tunteet ovat luonnollisia ja niistä pitää voida puhua. Yleinen tunne työssä on turhautuminen, joka voi kääntyä joko kehittämisen energiaksi tai kyynisyydeksi. Haasteita syntyy vasta, jos työyhteisö jää vellomaan pahaan oloon.

– Työyhteisön tunneilmasto on kuin nyyttikestipöytä, johon jokainen tuo jotakin tarjottavaa. Vaikka pöydässä olisi mitä tahansa herkkuja, yhden tuoma hapansilakkapurkki voi pilata kaikkien tunnelman. Samoin yksi kyyninen ääni voi vetää koko työpaikan ilmapiirin synkäksi, Sahimaa havainnollistaa.

Iloa työyhteisöön tuottaa onnistumisten esiin nostaminen ja niistä puhuminen. Hyvä ilmapiiri, kollegojen tuki ja arvostuksen kokeminen kohottavat kaikkien tunnelmaa.

Sahimaa painottaa myös ammattiylpeyden merkitystä. Se luo työntekijälle voimaa ja mielekkyyttä. Jos taas omaa ammattia tai työtä ei arvosteta laajemmin ja siitä puhutaan vähättelevään sävyyn, voi syntyä häpeän kokemuksia, jotka kuormittavat työntekijää.

– On tärkeää, että voi olla ylpeä siitä, mitä tekee, ja siitä osaamisesta, joka työssä karttuu. Se on merkittävä suojaava tekijä työelämässä, Sahimaa sanoo.

Yllättävän neutraalia puhetta mediassa

”Viime aikoina meillä, kuten muillakin työpaikoilla ja julkisuudessa, on puhuttu paljon etätöistä. Olemme kiitelleet mahdollisuuttamme tehdä töitä siellä, missä se tuntuu parhaalta. Moni uransa loppuvaiheessa oleva on kertonut jaksaneensa vain tämän jouston ansioista.” Palvelupäällikkö, 63

Hallitusohjelmaan sisältyvässä TYÖ2030-ohjelmassa selvitettiin, millaista työelämäpuhe on ollut mediassa vuosina 2019 ja 2023.

Ennakkokäsityksen mukaan uskottiin puheen olevan synkkää, mutta tarkempi analyysi yllätti, sillä suurin osa julkaisuista oli neutraaleja ja osa jopa myönteisiä.

– Toimittajat kirjoittavat työelämästä varsin vastuullisesti. Jutut ovat kuitenkin usein ongelmalähtöisiä, eikä niissä aina päästä ratkaisuihin asti. Toivoisin rinnalle enemmän esimerkkejä siitä, miten ongelmista on päästy eteenpäin, Hakala kertoo.

Nyt on aika tuoda esiin myös enemmän myönteisiä näkökulmia sekä onnistumisia ja valaa uskoa tulevaisuuteen.

Hän huomauttaa, että työhyvinvoinnista puhuttaessa olisi tärkeää tuoda esille, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat työhyvinvointiin: johtamisen oikeudenmukaisuus, työyhteisön toiminta, työn sisältö ja organisointi, osaaminen, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön sekä työkyky.

– Ehkä lööpit houkuttelevat negatiivisuudella, mutta nyt on aika tuoda esiin myös enemmän myönteisiä näkökulmia sekä onnistumisia ja valaa uskoa tulevaisuuteen.

Ei hypeä tai synkistelyä vaan realismia

”Minun alallani työelämäpuheessa sekoittuvat epävarmuus ja irtisanomisten pelko, kiitollisuus työn säilymisestä sekä varovainen toive, että pakon edessä syntyvät uudistukset voivat tuoda myös jotain hyvää.” Media-alan tuottaja, 54

Sahimaa toivoo, että lehtien, television ja sosiaalisen median työelämäpuheessa nojattaisiin nykyistä vahvemmin tutkimukseen eikä yksittäisiin kärjistyksiin. Jos esimerkiksi ihminen irtisanotaan epäreilulla tavalla, se voi nousta mediassa isoksi kohuksi.

– Yksittäistapaukset eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Siksi on tärkeää hyödyntää tutkittua tietoa ja asiantuntijuutta, Sahimaa sanoo ja lisää:

– Niin tarinoilla kuin tilastoillakin on oma paikkansa työelämäkeskustelussa.

Työelämäpuheen pitää olla kannustavaa ja rehellistä.

Sosiaalisen median alustoilla työelämäpuheesta puuttuu Hakalan mukaan liian usein vastuullisuus tai edes pyrkimys siihen, ja puhe lähtee kielteisille, kauhisteleville tai lyttääville urille.

– Jokaisen somessa julkaisevan tulisi miettiä etenkin sitä, millaisen kuvan omissa kirjoituksissaan välittää työstä nuorille ja työelämään tulijoille. Kyyninen tai toivottomuutta korostava puhe voi olla myrkyllistä.

”Välillä on kevyempiä ja välillä raskaampia päiviä, se kuuluu työhömme. Usein kuitenkin kuulen meidän työntekijöiltämme, että olipa taas kiva tulla töihin. Se on hieman ristiriidassa sen kanssa, mitä vanhustenhuollosta julkisuudessa puhutaan.” Palveluvastaava, 41

Millaiseen vastuulliseen työelämäpuheeseen meidän kaikkien pitäisi siis pyrkiä? Hakalan mukaan faktoihin perustuvaan, ratkaisukeskeiseen ja toivoa luovaan.

– Työelämäpuheen pitää olla kannustavaa ja rehellistä. On tärkeää, että kirjoituksista ja puheesta käy ilmi, milloin kyse on mielipiteestä ja milloin tosiasioista. Vastuullinen puhe ei lietso vastakkainasettelua, vaan lisää ihmisten välistä yhteyttä, Hakala kiteyttää.

Tulevaisuus puheenaiheeksi

”Meillä on töissä myönteinen ja kannustava ilmapiiri. Pidän erityisen tärkeänä sitä, että myös minun ajatuksiani ja ideoitani kuunnellaan, vaikka useimmat kollegani ovat paljon kokeneempia kuin minä.” Liiketoiminnan asiantuntija, 28

Sahimaan mukaan erityisesti tulisi kiinnittää huomiota siihen, millaisen kuvan nuoret työntekijät saavat työelämästä kaiken hälyn keskellä.

– Tarvitaan optimistista realismia. Työ on toisiaan vaivalloista ja vaatii kurinalaisuutta, mutta samalla se tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kasvaa, oppia ja tehdä merkityksellisiä asioita yhdessä muiden kanssa.

Sahimaa huomauttaa, että nuoren ei tarvitse heti löytää täydellistä unelmaduunia, eikä sellaista välttämättä edes ole. Moni nuori on pitkään hukassa työelämänsä suhteen ja hakee paikkaansa – mutta niin voivat olla myös varttuneemmat työntekijät. Työelämäpuhe voisikin rohkaista etsimään uusia urapolkuja.

– Olisi hienoa työelämäpuheen avulla pystyä lisäämään ihmisten tulevaisuus- ja työelämätaitoja sekä kertoa, millaiselle osaamiselle olisi tarvetta, miten työtä haetaan ja miten pysytään relevanttina työmarkkinoilla, Sahimaa miettii.

Lue uusin digi-lehti

Tilaa uutiskirje

Jätä palautetta

Osoitemuutos