Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Olen onnekas, koska sain harrastuksestani ammatin, sanoo Oulun Kärpissä pelaava Marko Anttila.
Työni jääkiekkoilijana on minulle itselleni todella merkityksellistä, koska koen olevani intohimoammatissani. Olen onnellisessa asemassa, koska Suomessa jääkiekko on ammattiurheilua ja sen pelaamisesta maksetaan palkkaa.
Voitot ovat tietysti tärkeitä, mutta ehkä kaikista isoin juttu ja suurin onnistuminen minulla osui ammattilaisurani alkuun: menin Ilveksen liigajoukkueeseen raakileena, sain lyötyä itseni läpi ja pääsin ammattilaiseksi. Se vaati kovasti työtä, pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, mutta onnistuin.
Siihen asti jääkiekko oli minulle vain harrastus ja hauskanpitoa, vaikka olinkin pitänyt ala-asteella esitelmän, jossa sanoin haluavani ammattikiekkoilijaksi.
En usko, että olisin koskaan menestynyt yksilöurheilijana näin hyvin, koska yhteisö on minulle tärkeä. Olen aina viihtynyt hyvin siellä, missä olen pelannut. Olen saanut olla oma itseni ja elää arkea joukkueen kanssa; yhdessä harjoitellaan, voitetaan ja hävitäänkin.
Valmentajan tärkeä tehtävä on kohdata pelaajat yksilöinä ja nähdä jokaisen oma persoona kaiken muun läpi. Joukkueessa on paljon erilaisia rooleja – kaikki eivät esimerkiksi tee maaleja, sillä joukkueessa tarvitaan monenlaisia pelaajia. Pelaajien kannalta on tärkeää, että valmentaja arvostaa yhtä lailla jokaista roolia ja pelaajaa sen takana.
Mielekäs tekeminen ajaa eteenpäin, vaikka aina ei olisi kivaa. Jääkiekkouraani on mahtunut paljon upeita tapahtumia mutta myös monia heikkoja hetkiä ja unettomia öitä, jos esimerkiksi joukkueen pelit eivät ole sujuneet, oma peli on kangertanut tai rooli joukkueessa ei ole miellyttänyt. Silloin on vain pitänyt jaksaa puskea eteenpäin. Oma motivaatio on kantanut yli kolhujen ja vaikeiden aikojen.
Julkisessa ammatissa tulee myös toisinaan kuraa niskaan monelta suunnalta, mutta jos itsellä on vahva tahto ja intohimo pelaamiseen, niitä ilkeitäkin kommentteja kestää ja pystyy rajaamaan pois kyetäkseen hoitamaan työnsä hyvin.
Vuoden 2019 MM-kisat ja niiden myötä saamani julkisuus on ollut asia, jonka olen tajunnut kunnolla ehkä vasta vähän myöhemmin – se, että yhtäkkiä minut tunnettiin koko kansan Mörkönä ja voittavan maajoukkueen kapteenina. Se todistaa, miten suuri laji jääkiekko on Suomessa ja miten onnekas olen, että saan pelata sitä ammatikseni.
Työhöni tuo merkityksellisyyttä sekin, että tiedän olevani esikuva monelle nuorelle ja että tekemisiäni seurataan. Kohtaan nuoria jatkuvasti liikkuessani ympäriinsä ja haluan rohkaista heitä kulkemaan kohti omia tavoitteitaan.
Olen itse hyvä esimerkki siitä, että kovalla työllä ja sisäisellä motivaatiolla voi päästä pitkälle, vaikka ei olisikaan se kaikkein lahjakkain pelaaja juniorina. Nuoria pitää aina kannustaa tavoittelemaan unelmiaan sen sijaan että murskaa niitä.
Kun pelaajaurani joskus päättyy, en rehellisesti sanottuna usko, että löydän ikinä toista näin siistiä hommaa. Se, että on löytänyt intohimonsa ja saa tehdä sitä työkseen, tekee etuoikeutetun olon.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa. Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto. – Täällä on
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin. ”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä. Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma
