Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kuvaaja: Teuvo Kanerva, Lusto, Metsäteollisuus ry:n kokoelma ja Veikko Kanninen, Vapriikin kuva-arkisto
Välinpitämättömyys ja tietämättömyys ovat usein työsuojelun esteenä. Vasta myrkkykuolema sai paperiteollisuuden heräämään.
Varttuneemmat muistavat iskevän laulun nokialaisesta paperityöläisestä, Esko Kulosesta, vuodelta 1970. Kaj Chydeniuksen säveltämä ja Petri Revon sanoittama kappale kertoo mieliä kuohuttaneesta kuolintapauksesta. Kulonen oli työskennellyt öljymiehenä koneella, jolla valmistettiin käärepapereita sitrushedelmille. Työssään hän oli altistunut jatkuvasti difenyyli-myrkylle, mikä johti kuolemaan.
Tapauksen tultua julki myös Hannu Karpo kävi Nokian paperitehtaalla haastattelemassa Kulosen työtovereita Ajankuva-ajankohtaisohjelmaan. Työtoverit kertoivat Karpolle Kulosen olleen hyvin väsynyt ja nukahtaneen helposti työpaikalla vain istahtaessaan hetkeksi. Väsymys olikin lääkärien mukaan yksi oire myrkylle altistumisesta. Kymmenisen vuotta tehtaalla työskennellyt Kulonen oli kuollessaan vain 32-vuotias.
Myrkyllisiä aineita oli käytetty Kulosen käärepaperikoneella vuodesta 1955 alkaen. Miehet valittivat päänsärystä ja huonovointisuudesta jo vuonna 1959. Joitakin tutkimuksia tehtiin, mutta ne eivät johtaneet isompiin toimenpiteisiin. Asiaan ei osattu eikä välitetty puuttua ennen Kulosen myrkytyskuolemaa. Vasta tämän jälkeen tehtaalle saatiin kasvosuojukset ja kemikaalien varoituskyltit.
Esko Kulonen työskenteli paperikone IV:lla, joka ristittiin kymmenisen vuotta myöhemmin ”myrkkypaperikoneeksi”. Kuvassa paperikone IV Nokian uudella paperitehtaalla Jyränmaalla vuonna 1954. Kone on asennettu paikoilleen, ja seuraavana vuonna alkoi käärepaperin valmistus.
Tietämättömyys käytettyjen kemikaalien vaarallisuudesta oli Nokian paperitehtaalla asettanut työntekijöiden terveyden ja elämän uhanalaiseksi. Kevättalvella 1970 Työterveyslaitos teki paperitehtaalla tutkimuksia, myös työntekijät ja ammattiosasto vaativat tietoa ja toimenpiteitä. Käyttöön otettiin turvalaitteita ja ”myrkkypaperikone” ympäröitiin peitteillä estämään myrkyn leviämistä työympäristöön.
Difenyylille altistuneille tehtiin terveystarkastuksia, ja vuoteen 1972 mennessä myrkytystapauksia oli löytynyt kaikkiaan kymmenen. Työntekijät olivat ymmärrettävästi haluttomia työskentelemään myrkkypaperikoneella. Vuoden 1972 alussa paperikone IV:n työntekijät päättivät lopettaa paperin valmistuksen kahden viikon kuluessa.
Nokian tapahtumat vauhdittivat työsuojelua tehtailla. Paperiteollisuuden työsuojeluasiain neuvottelukunta antoi vuonna 1973 suosituksen alalla käytettävistä kemikaaleista. Työnantajaliitto ja ammattiliitto tekivät yhdessä myös suosituksia työsuojelukoulutuksesta, suojavaatteista ja -välineistä. Työsuojelutoiminta kehittyi 1970-luvulla huomattavasti, kun suuremmille tehtaille saatiin myös työsuojeluvaltuutetut ja työsuojelupäälliköt.
Eihän työnantaja välitä kuin tulee tarpeeksi rahaa taloon.Se on sama tekeekö sen Esko Kulonen vai Ari Kovalainen
Matti Myllyniemi
Mahtaisiko joku olla niin viisas ja kertoisi minulle ,mistä voisin tiedustella myrkytyskuolemaan johtaneen isäni(1959, metanolimyrkytyskuolema, nimi Risto Bredin) viimeisistä elinvuosista ym, tapahtuneesta
Mitä ei nähdä, sitä on vaikea kehittää. Nokian Renkaiden turvallisuuspäällikkö Matti Luoto jakaa viisi konkreettista toimintatapaa, joiden avulla turvallisuus jalkautettiin osaksi arjen jokaista vuoroa – ja varmistettiin, että jokainen palaa työpäivän jälkeen terveenä kotiin. 1. Henkilöstön osallistaminen Miten ratkaistu? Kaikki otetaan mukaan turvallisuuden kehittämiseen ja kaikille annetaan mahdollisuus vaikuttaa. Työntekijät ovat parhaita asiantuntijoita, koska he
Cp-vammaisten on usein vaikeaa työllistyä, edes osa-aikaisesti. Anna Maijala on työskennellyt Olkiluodon ydinvoimalassa kokoaikaisesti jo 17 vuoden ajan. Katselemme Olkiluodon ydinvoimalan punaseinäisiä rakennuksia Vierailukeskuksesta käsin, lahden toiselta puolelta Eurajoella. – Onhan tuo valtava, koko alueen näkee täältä hyvin, Anna Maijala toteaa. – Töissä näen voimalan vain läheltä ja sisältä. Maijala suunnittelee ja toteuttaa ydinvoimalan valvomon
Joel Koivurinta on käynyt Helsingin jäähallin lätkämatseissa pienestä pitäen, mutta nykyään hän on niissä töissä. Tätä lähemmäs HIFK:n otteluiden ydintä voi päästä vain pelaajana. Kotijoukkueen voitonjuhlat täydessä hallissa ovat juuri päättyneet, kun hallin poramiehenä työskentelevä Koivurinta astelee jäälle ja nostaa tottunein ottein maalit pois jääkoneiden tieltä. – Maalit paikalleen ja maalit pois. Kaikenlaista muutakin hommaa
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
Kommentit (2)
Eihän työnantaja välitä kuin tulee tarpeeksi rahaa taloon.Se on sama tekeekö sen Esko Kulonen vai Ari Kovalainen
Mahtaisiko joku olla niin viisas ja kertoisi minulle ,mistä voisin tiedustella myrkytyskuolemaan johtaneen isäni(1959, metanolimyrkytyskuolema, nimi Risto Bredin) viimeisistä elinvuosista ym, tapahtuneesta