Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Rohkea hyppy Italiaan kannatti – Elisa Yliruikka löysi Firenzestä sekä puolison että unelmatyön
Kirjoittaja: Sari Peltonen
Kuvaaja: Elisa Yliruikan kotialbumi
Elisa Yliruikka matkusti Rovaniemeltä renessanssitaiteen kehtoon Firenzeen, jossa hän työskentelee graafisena suunnittelijana taidealalla. Kahden lapsen äiti on huomannut, että moni italialaisnainen joutuu valitsemaan uran ja perheen välillä.
Tarina on kuin romanttisesta elokuvasta: Elisa Yliruikka opiskeli Firenzessä, kun hänen käsilaukkunsa ryöstettiin. Paikallinen poliisi löysi laukun, ja kiitokseksi Yliruikka lupasi tarjota tälle kupillisen kahvia. Pari rakastui, meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Kolmetoista vuotta myöhemmin Yliruikka asuu ja työskentelee yhä Firenzessä.
Rovaniemellä varttunut Yliruikka lähti Italiaan ensimmäisen kerran jo lukion jälkeen. Hän vietti välivuoden Gardajärvellä, Veronassa ja Riccionessa ja oppi kielen. Palattuaan Suomeen hän opiskeli restonomiksi Haaga-Heliassa, Helsingissä.
Kesällä 2012 Elisa lomaili Firenzessä ja rakastui kaupunkiin.
Yliruikka sai työpaikan italialaisia elintarvikkeita maahantuovassa yrityksessä. Päällisin puolin elämä oli mallillaan, mutta jokin hiersi.
– Tuntui, etten elänyt itseni näköistä elämää, hän muistelee.
Kesällä 2012 hän lomaili Firenzessä ja rakastui kaupunkiin. Yliruikka oli nuori ja vapaa, ja maailma kutsui. Hän löysi Firenzen yliopistosta vastuullisen matkailun MBA-ohjelman, myi omaisuutensa, pakkasi matkalaukkunsa ja lähti.
Matkailualalta taiteen pariin
Opintojensa jälkeen Yliruikka työskenteli hotellin vastaanotossa Firenzen keskustassa. Matkailualalla työehdot voivat olla heikkoja: vuorotyötä tehdään öisin ja viikonloppuisin, palkat laahaavat ja joustoa on vähän.
Yliruikka oli tavannut tulevan puolisonsa ja kaipasi tasaisempaa arkea. Hän alkoi etsiä uutta työtä ja saikin pian paikan johdon assistenttina Cinellolta, missä työskentelee yhä. Kymmenen hengen yritys tekee taideteoksista digitaalisia, autentikoituja kopioita. Niiden avulla italialaisia taideaarteita voidaan esitellä näyttelyissä ympäri maailmaa, vaikka alkuperäiset teokset olisivat liian hauraita siirrettäviksi.
Taide on Yliruikalle myös rakas harrastus.
– Täällä on melkein mahdotonta olla innostumatta siitä. Firenze itsessään on renessanssitaideteos. Taidetta on kaduillakin, ei tarvitse edes mennä museoon, Yliruikka nauraa.
Kymmenessä vuodessa Yliruikan tehtävänkuva on muuttunut. Nykyään hän työskentelee visuaalisena suunnittelijana. Työpöydällä on esimerkiksi havainnekuvia digitalisoiduista teoksista näyttelysaleissa ja materiaaleja taidekonferensseihin.
Työn ja perheen yhdistäminen on hankalaa
Vuonna 2016 Yliruikka ja hänen puolisonsa alkoivat odottaa esikoistaan. Pari aikoi jatkaa elämäänsä suurkaupungissa ilman isovanhempien apua.
– Ei tule onnistumaan, totesi miehen tuttava.
– Voitko kuvitella, näin täällä ajatellaan, Yliruikka puuskahtaa.
Esikoisen kanssa arki vielä sujui. Kun perheeseen syntyi toinen lapsi, asiaa oli mietittävä uudelleen.
– Suurin ero Suomen ja Italian työelämän välillä on se, että Suomessa työelämä tukee edes jollain tavalla äitien työssäkäyntiä. Italiassa ei, Yliruikka sanoo.
Suomessa lapset kävelevät itse kouluun ja ovat iltapäivät kotona. Täällä aikuisen täytyy aina olla paikalla.
Ensinnäkin työpäivät ovat pitkiä. Toimistotyöntekijän työaika on tyypillisesti 9–18, ja moni Yliruikan tuttava istuu toimistolla iltakahdeksaan asti. Koulu- ja esikoulupäivät päättyvät paljon aiemmin.
– Vanhempi tyttäreni on alakoulussa joka päivä puoli yhdeksästä puoli viiteen. Nuoremman esikoulu päättyy neljältä, ja sen jälkeen on vielä iltapäiväkerho viiteen saakka, Yliruikka kertoo. Italian 20 hallinnollisella alueella on jokaisella omat järjestelmänsä, mutta pääpiirteissään tilanne on kaikkialla sama.
Lisäksi Italiassa alle 14-vuotias lapsi ei saa liikkua kaupungilla tai olla kotona yksin.
– Suomessa lapset kävelevät itse kouluun ja ovat iltapäivät kotona. Täällä aikuisen täytyy aina olla paikalla, Yliruikka sanoo.
Päivähoidon lisäksi moni perhe käyttää lastenhoitajia, ja isovanhemmat ovat tiiviisti mukana lapsiperheiden arjessa. Suvut ovat Italiassa läheisempiä kuin Suomessa. Syy on osin rakenteellinen: lapsiperheet tarvitsevat isovanhempien apua arjen pyörittämiseen, ja aikuiset lapset puolestaan huolehtivat ikääntyvistä vanhemmistaan, koska yhteiskunta ei sitä tee.
Moni perhe tuskailee lastenhoidon kanssa myös koulujen kesälomilla, jotka voivat kestää jopa kolme kuukautta. Suomeen verrattuna vanhempainvapaat ovat Italiassa lyhyempiä ja päivärahat pienempiä.
Lopulta Yliruikka siirtyi lyhyempään työaikaan. Nyt hän työskentelee puoli kymmenestä puoli neljään. Aamulla hän ehtii viedä lapset kouluun ja iltapäivällä hakea heidät ja kuljettaa harrastuksiin.
Naiset joustavat
Tilastojenkin mukaan joustajia ovat naiset. Alle kouluikäisten lasten äideistä vain noin 60 prosenttia käy töissä. Alaikäisten lasten äideistä joka kolmas tekee osa-aikatyötä, isistä vain 3,5 prosenttia.
– Valitettavasti koen, että äidin on Italiassa melkein mahdotonta luoda uraa. Kaikki tuntemani naiset, jotka eivät ole yrittäjiä, ovat joutuneet joustamaan, Yliruikka sanoo.
Italian kulttuuri on patriarkaalinen, ja Yliruikkakin on törmännyt Etelä-Euroopan ja Pohjoismaiden erilaisiin tasa-arvokäsityksiin. Hänen omassa perheessään kotityöt ja lastenhoito jaetaan tasan.
– Mieheni on sopeutunut pohjoismaiseen käsitykseeni perheestä, eikä se ole koskaan ollut hänelle ongelma.
Meillä on ollut onnea. Olen löytänyt joustavan työn, ja miehelläni on poliisissa asema, jossa hänenkin työaikansa on lyhyempi.
Toimiva arki ei ole itsestäänselvyys.
– Meillä on ollut onnea. Olen löytänyt joustavan työn, ja miehelläni on poliisissa asema, jossa hänenkin työaikansa on lyhyempi.
Kun lapset kasvavat, työn saralla avautuu uusia mahdollisuuksia.
– Minulta kysytään usein kulttuurikierroksia. Tai ehkä voisin tehdä töitä myös ruoan parissa ja viedä matkailijoita italialaisten tuottajien tiloille. Sellainen voisi olla minun juttuni, Yliruikka haaveilee.
5 asiaa, jotka olen oppinut Italiassa
Vastoin stereotypioita Italiassa tehdään paljon töitä ja työpäivät ovat pitkiä. Esimerkiksi toimistotyöaika on tyypillisesti 9–18, mutta vain harva lähtee työpaikalta iltakuudelta. Työpäivään sisältyy tunnin ruokatauko.
2. Hierarkia on jyrkempi kuin Suomessa. Työelämässä teititellään ja tittelit kuuluvat puhutteluun. Myös sähköpostit ovat usein muodollisia.
3. Byrokratiaa on paljon ja se vaatii kärsivällisyyttä. Monet asiat hoidetaan edelleen paperilla.
4. Italialaiset ovat sosiaalisia. He keskustelevat paljon, viettävät tauotkin yhdessä ja tulevat myös fyysisesti lähelle: esimerkiksi poskisuudelmat kuuluvat työelämään
5. Päätökset syntyvät välillä hitaasti. Yhtä asiaa saatetaan vatvoa pitkään, ja sen täytyy kulkea monen ihmisen kautta, sillä kaikki haluavat sanoa projektista mielipiteensä.
Työkyvyn ylläpitoon tarvitaan työn sujuvuutta, palautumisen mahdollisuuksia ja yhteistä vastuunkantoa. Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa korostaa myös halua tehdä työtä. Yrityksen liiketoiminnan tavoitteet kannattaa saavuttaa kestävällä tavalla, joka säilyttää mahdollisuuden onnistua myös tulevaisuudessa. Siksi huomio kuuluu sekä työntekijän voimavaroihin että työn tekemisen ehtoihin. – Käytän työkyky–työhalu-sanaparia, eli miten tuetaan ihmisen kykyä tehdä työtä niin, että myös halu
Voiko työkykyä johtaa? Kyllä, kunhan muistaa, että johtajat voivat tehdä vain oman osuutensa työkyvyn eteen. Pauli Forma muistuttaa Telman lukijoille, että kestävä työkyky edellyttää ihmisen voimavarojen ja työn vaatimusten tasapainoa. Yhtälössä on kaksi muuttujaa, jotka ajelehtivat helposti epätasapainoon työuran varrella. Niiden tasapainossa pitäminen yksilötasolla vaatii esihenkilöiltä rohkeutta ja osaamista. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan
Suomalainen työelämä monimuotoistuu. Työyhteisöissä työskentelee eri-ikäisiä, eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevia sekä koulutukseltaan ja kokemukseltaan erilaisia ihmisiä. Samalla työuria halutaan pidentää, mikä edellyttää, että työssä jaksamista ja mahdollisuuksia jatkaa työelämässä tuetaan työuran eri vaiheissa. Jokainen työyhteisö on monimuotoinen, sillä olemme kaikki tavalla tai toisella erilaisia. Monimuotoisuus on parhaimmillaan merkittävä voimavara. Kun erilaiset näkökulmat, kokemukset ja
Turvallisuus ei ole yksittäinen toimenpide, vaan tapa ajatella ja toimia joka päivä. Lassila & Tikanojan viisi menetelmää näyttävät, miten systemaattinen työ ja henkilöstön osallistaminen tekevät turvallisuudesta yhteisen onnistumisen. 1. Työn aloituslista Lassila & Tikanojan palveluissa kaikkia työntekijöitä kannustetaan arvioimaan työn keskeiset riskit ennen aloittamista. Työn aloituslista toimii viime hetken tarkistusvälineenä esimerkiksi prosessipuhdistustehtävissä, joka auttaa huomaamaan