Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Onko yli viisikymppinen työmarkkinoiden hukkakauraa?
Kirjoittaja: Ira Hammermann
Ira Hammermann on toimittaja ja yrittäjä sekä suomalaisen Ikäsertifikaatin luoja.
Työelämäpuhe kaipaa päivitystä: yli viisikymppiset työnhakijat nähdään yhä liian usein riskinä, vaikka tutkimukset osoittavat heidän olevan terveempiä, motivoituneempia ja kokeneempia kuin koskaan, sanoo Ira Hammermann.
Sosiaalisessa mediassa on käyty jo pitkään kipakkaa keskustelua siitä, miksi yli viisikymppiset kokevat ajautuneensa marginaaliin työnhakijoina. Tilastotkin tukevat tätä väitettä: maamme noin 330 000 työttömästä liki joka kolmas kuuluu ikäryhmään 50+. Mistä sitten johtuu, ettei kokeneempi, kenties jo konkari-ikää lähestyvä työnhakija ole kiinnostava rekrytoijan silmissä?
Perinteiset mielikuvat siitä, minkälainen ihminen on tietyn ikäisenä, elävät edelleen sitkeästi.
Kun ihmisen ikä alkaa viitosella, häntä saatetaan pitää väsähtäneenä, huonosti motivoituneena ja leipääntyneenä jäähdyttelijänä, jonka parhaat työvuodet ovat auttamattomasti jo takanapäin ja terveyskin reistailee. Hänen tietotaitoaan pidetään vanhentuneena eikä hänellä uskota enää olevan erityisen paljon annettavaa omalle työyhteisölleen. Kukapa sellaista työntekijää kaipaisi erityisesti näinä aikoina, kun työttömyysluvut ovat huipussaan ja työmarkkinoilla on vapaalla jalalla ennätyksellisen paljon eri alojen osaajia?
Yli viisikymppiset ovat toki hyvin heterogeeninen joukko ihmisiä, mutta kuitenkin pääsääntöisesti hyvin terveitä.
Rekrytoija, tuo suuri ja mahtava portinvartija, kantaa aina suuren vastuun valinnoistaan. Mikään ei nimittäin tule niin kalliiksi kuin väärä rekrytointi. Siinä tilanteessa kannattaa pelata varman päälle ja kaihtaa turhia riskejä. Ja juuri sellaisena moni yli viisikymppinen näyttäytyy nykyajan pestuumarkkinoilla.
Myyttejä kannattaa kuitenkin murtaa muuallakin kuin amerikkalaisessa television viihdeohjelmassa. Tutkimukset nimittäin puhuvat aivan toista kieltä. Yli viisikymppiset ovat toki hyvin heterogeeninen joukko ihmisiä, mutta kuitenkin pääsääntöisesti hyvin terveitä. Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan he ovat jopa terveempiä kuin koskaan aiemmin. Myöskään heidän sitoutuneisuudessaan ja työmotivaatiossaan ei ole todistettavasti mitään vikaa, päinvastoin.
Pitkä työ- ja elämänkokemus, hiljainen tieto ja vuosikymmenien aikana punotut laajat verkostot ovat kovaa valuuttaa, joka on nyt suotta devalvoitu.
The Times-lehdessä hiljattain julkaistu uutinen Intelligence-tiedelehden tekemästä tutkimuksesta kertoo, että ihmisen kiteytynyt älykkyys, joka perustuu tietoon ja kokemukseen, kasvaa vasta vuosikymmenien saatossa. Ongelmanratkaisukyky, joka on yksi tärkeimpiä työelämätaitoja, perustuu juuri kiteytyneeseen älykkyyteen. Tutkijat muistuttavat myös siitä, että ihmisen kaksi luovuushuippua ajoittuvat 20:n ja 60 ikävuoden kohdalle.
Pitkä työ- ja elämänkokemus, hiljainen tieto ja vuosikymmenien aikana punotut laajat verkostot ovat kovaa valuuttaa, joka on nyt suotta devalvoitu. Eiköhän siis ole jo korkea aika kaivaa vanhakantaiset ikäsyrjivät asenteet seitsemän jalan syvyyteen ja ymmärtää, että senioriteetti on rikkaus ja voimavara eikä rasite.
Eläköityvä ja vanheneva Suomi tarvitsee meitä kaikkia sorvin ääreen, eikä ikä saa olla rekrytointiperuste. Työntekijän asenne, motivaatio ja halu oppia uutta ratkaisevat. Siinä yhtälössä ikä on sivuseikka.
Juha Saurama on valmentaja ja lastensuojelutyön kehittäjä, joka uskoo urheilun voimaan kovia kokeneiden nuorten kasvun ja kuntoutumisen tukena. ”Parisen kymmentä vuotta sitten makasin Viron Tallinnassa hotellihuoneessa Karl Leman -nyrkkeilyturnauksessa odottamassa kehään pääsyä. Sain ajatuksen, että aktiiviurani päätyttyä perustan kamppailulajiseuran ja ryhdyn valmentajaksi. Seuran nimeä en silloin vielä tiennyt, mutta sen tiesin, että seuran toiminnassa pitää
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima. ”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta. Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan,
Tunna Milonoff sairastui työuupumukseen intohimotyössään. Nyt hän puhuu asiasta, josta ei hänen mielestään voi enää vaieta. Luovuus on taas palannut televisio-ohjaaja Tuomas ”Tunna” Milonoffin elämään. – Luova prosessi on ihaninta työssäni, hän sanoo. Milonoff on viime aikoina antanut kasvot työuupumukselle – hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Liekki ja kertonut julkisesti siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun
Sosiaalinen resilienssi syntyy arjen pienistä teoista: huomenta-sanasta, kiitoksesta ja siitä, että kukaan ei jää työyhteisössä yksin. Sosiaalinen resilienssi tarkoittaa kykyä selvitä hankalissakin tilanteissa yhdessä, keksiä ratkaisuja porukalla ja rakentaa työyhteisöä, jossa jokainen kokee olevansa osa jotain, kertoo työnohjaaja Krisse Lipponen. Resilienssi näkyy siinä, miten hyvin selviydymme arjen haasteista. Se pohjaa siihen, miten kohtelemme toisiamme ja
