Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Laura Saarikoski: Suomalaisesta työelämäpuheesta puuttuu suhteellisuudentajua
Kirjoittaja: Susanna Cygnel
Toimittaja Laura Saarikoski työskenteli kahdeksan ja puoli vuotta Yhdysvalloissa kirjeenvaihtajana. Kokemus avasi silmäni sille, miten erilaisista lähtökohdista työelämästä puhutaan Suomessa ja Yhdysvalloissa, Saarikoski kertoo.
”Työelämäpuhe Yhdysvalloissa korostaa yksilön vastuuta ja mahdollisuuksia. Työelämä nähdään kenttänä, jossa paljon on kiinni rohkeudesta ottaa riskejä ja kyvystä uurastaa uran eteen.
Yhdysvaltoihin verrattuna Pohjoismaissa perusasiat ovat hyvin. Täällä on pitkät kesälomat, vahva irtisanomissuoja, kunnolliset vanhempainvapaat, lomarahat, sosiaaliturva ja julkinen terveydenhuolto.
Näin ei yleensä ole yhdysvaltalaisella työntekijällä. Jos hän menettää työpaikan, hän voi menettää samalla sairausvakuutuksen, eli esimerkiksi mahdollisuuden viedä lapsensa lääkäriin. Se aiheuttaa syvää turvattomuutta ja herättää suoranaista kauhua.
Toisaalta Yhdysvallat on dynaaminen yhteiskunta, jossa on matala työttömyysaste. Palkat ovat parempia ja verotus pienempää kuin täällä. Osaava ja ahkera henkilö voi saada uuden työn menetetyn tilalle ja edetä urallaan nopeasti.
Olen hämmästellyt, kuinka negatiivisesti täällä usein puhutaan työelämästä.
Tuntuu kuitenkin kuin suomalaisesta työelämäpuheesta puuttuisi suhteellisuudentaju. Olen hämmästellyt, kuinka negatiivisesti täällä usein puhutaan työelämästä.
Toki meilläkin on paljon ihmisiä, etenkin nuoria, työttöminä tai niin sanotuilla nollasopimuksilla. Mutta ne onnekkaat, joilla on vakituinen työ, saavat nauttia hyvistä työoloista – ja siitä huolimatta keskustelu täyttyy uupumuksesta, loppuun palamisesta sekä huonosta jaksamisesta.
Yhdysvalloissa lastenhoito voi viedä kokonaisen palkan, sillä päivähoito on kallista.
Täällä on poikkeuksellinen mahdollisuus yhdistää työ ja perhe, elää turvallisessa yhteiskunnassa ja viettää pitkiä lomia perheen parissa.
Yhdysvalloissa lastenhoito voi viedä kokonaisen palkan, sillä päivähoito on kallista, eivätkä lapset voi olla yksin kotona koulun jälkeenkään. Monilla työntekijöillä on vuodessa vain kaksi viikkoa lomaa, joten heidän lapsensa viettävät kesät tuhansia dollareita maksavilla leireillä.
Monet nykyiset työelämäpuheen ilmiöt, kuten quiet quitting tai downshiftaus ovat syntyneet Yhdysvaltain raa’assa työkulttuurissa. Kun tuomme aiheet sellaisenaan tänne, unohtuu helposti, että työelämässämme perusasiat ovat paremmin kuin Yhdysvalloissa.”
Hyvä kommentti ja perusteltu mielipide. Kaikki tuntemani USA:ssa työtä tehneet allekirjoittavat Laura Saarikosken mielipiteen.
Hämmästyttävää onkin, että vain harvoin valtamediassa kirjoitetaan tästä asiasta tällä tavalla. Päinvastoin Helsingin Sanomat ja YLE tuovat esille juuri sitä valitusta ja kurjuutta työelämässä.
USA-kirjeenvaihtajat voisivat kirjoittaa aiheesta yhdessä valtamediaan!
katinkah
En tiedä mikä tämän jutun kirjoittajalla oli ajatus, mutta..
Eikös olisi siis syytä viedä sinne Yhdysvaltoihin sanaa paremman työelämän mahdollisuudesta, jos hän siellä vielä työskentelee? Eikö kaikilla pitäisi olla mahdollista parempaan elämään? Eli kannattaa ottaa mallia paremmasta, ei huonommasta. Nyt vähän tahtoo mennä taaksepäin nämä asiat meillä ja sille pitäisi tehdä jotain. Kurjistaminen on helppoa, asioiden paremmaksi tekemisen eteen joutuu usein taistelemaan, koska vahvempi on usein ahneempi, mikä on ikävää! Mutta jos mahdollisimman moni haluaa viedä tätä maata eteenpäin ja parempaan päin, niin yhdessä se on mahdollista! Samoin Yhdysvalloissa, tietoa kannattaa viedä sinnekin🤓
Emma Tamankag on sairaanhoitaja, opettaja ja tutkija, joka on perustanut Heed Finland -järjestön edistämään maahanmuuttajien ja pakolaisten terveyttä, koulutusta sekä kotoutumista. Sairaanhoitaja Emma Tamankagin vastaanotolla vaihdetaan aluksi kuulumiset ja käydään läpi asiakkaan huolet. – Haluan, että ihminen tuntee olevansa tervetullut. Vasta kun hän luottaa minuun, voimme puhua avoimesti terveydestä, Tamankag sanoo. En tarvitse asiakkaan nimeä
Sukututkija on historian salapoliisi, jonka työkaluina ovat arkistot, rautainen keskittymiskyky ja muisti sekä ripaus onnea. Juha Vuorelan tavallinen työpäivä on täynnä arvoituksia, ja parhaina hetkinä menneisyys herää eloon yllättävällä tavalla. Millainen on sukututkijan tavallinen työpäivä? Siihen kuuluu etsintää erilaisissa arkistoissa, mahdollisesti tutustumista kohteisiin elävässä maailmassa sekä viestien lähettämistä ja vastaanottamista. Työhön kuuluu olennaisesti myös fundeeraaminen
McDonald’s-yrittäjä Miia Makkonen painottaa, että matala kynnys asioiden puheeksi ottamiseen ja ennakoivat investoinnit takaavat turvallisen arjen jokaiselle. Kuvassa Tuupakan McDonald’s-ravintolan apulaisravintolapäällikkö sekä Miian tiimin työturvallisuusvaltuutettu Hermanni Lindberg ja Porvoon McDonald’s-ravintolan ravintolapäällikkö Jutta Vuorela tekemässä ravintolakierrosta. 1. Ravintolakierros – Turvallisuus alkaa aistihavainnoista ja rutiineista Aistien käyttö, jatkuva havainnointi ja ennakointi pitävät vaaranpaikat loitolla ennen kuin mitään
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
Kommentit (2)
Hyvä kommentti ja perusteltu mielipide. Kaikki tuntemani USA:ssa työtä tehneet allekirjoittavat Laura Saarikosken mielipiteen.
Hämmästyttävää onkin, että vain harvoin valtamediassa kirjoitetaan tästä asiasta tällä tavalla. Päinvastoin Helsingin Sanomat ja YLE tuovat esille juuri sitä valitusta ja kurjuutta työelämässä.
USA-kirjeenvaihtajat voisivat kirjoittaa aiheesta yhdessä valtamediaan!
En tiedä mikä tämän jutun kirjoittajalla oli ajatus, mutta..
Eikös olisi siis syytä viedä sinne Yhdysvaltoihin sanaa paremman työelämän mahdollisuudesta, jos hän siellä vielä työskentelee? Eikö kaikilla pitäisi olla mahdollista parempaan elämään? Eli kannattaa ottaa mallia paremmasta, ei huonommasta. Nyt vähän tahtoo mennä taaksepäin nämä asiat meillä ja sille pitäisi tehdä jotain. Kurjistaminen on helppoa, asioiden paremmaksi tekemisen eteen joutuu usein taistelemaan, koska vahvempi on usein ahneempi, mikä on ikävää! Mutta jos mahdollisimman moni haluaa viedä tätä maata eteenpäin ja parempaan päin, niin yhdessä se on mahdollista! Samoin Yhdysvalloissa, tietoa kannattaa viedä sinnekin🤓