Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Laura Saarikoski: Suomalaisesta työelämäpuheesta puuttuu suhteellisuudentajua
Kirjoittaja: Susanna Cygnel
Toimittaja Laura Saarikoski työskenteli kahdeksan ja puoli vuotta Yhdysvalloissa kirjeenvaihtajana. Kokemus avasi silmäni sille, miten erilaisista lähtökohdista työelämästä puhutaan Suomessa ja Yhdysvalloissa, Saarikoski kertoo.
”Työelämäpuhe Yhdysvalloissa korostaa yksilön vastuuta ja mahdollisuuksia. Työelämä nähdään kenttänä, jossa paljon on kiinni rohkeudesta ottaa riskejä ja kyvystä uurastaa uran eteen.
Yhdysvaltoihin verrattuna Pohjoismaissa perusasiat ovat hyvin. Täällä on pitkät kesälomat, vahva irtisanomissuoja, kunnolliset vanhempainvapaat, lomarahat, sosiaaliturva ja julkinen terveydenhuolto.
Näin ei yleensä ole yhdysvaltalaisella työntekijällä. Jos hän menettää työpaikan, hän voi menettää samalla sairausvakuutuksen, eli esimerkiksi mahdollisuuden viedä lapsensa lääkäriin. Se aiheuttaa syvää turvattomuutta ja herättää suoranaista kauhua.
Toisaalta Yhdysvallat on dynaaminen yhteiskunta, jossa on matala työttömyysaste. Palkat ovat parempia ja verotus pienempää kuin täällä. Osaava ja ahkera henkilö voi saada uuden työn menetetyn tilalle ja edetä urallaan nopeasti.
Olen hämmästellyt, kuinka negatiivisesti täällä usein puhutaan työelämästä.
Tuntuu kuitenkin kuin suomalaisesta työelämäpuheesta puuttuisi suhteellisuudentaju. Olen hämmästellyt, kuinka negatiivisesti täällä usein puhutaan työelämästä.
Toki meilläkin on paljon ihmisiä, etenkin nuoria, työttöminä tai niin sanotuilla nollasopimuksilla. Mutta ne onnekkaat, joilla on vakituinen työ, saavat nauttia hyvistä työoloista – ja siitä huolimatta keskustelu täyttyy uupumuksesta, loppuun palamisesta sekä huonosta jaksamisesta.
Yhdysvalloissa lastenhoito voi viedä kokonaisen palkan, sillä päivähoito on kallista.
Täällä on poikkeuksellinen mahdollisuus yhdistää työ ja perhe, elää turvallisessa yhteiskunnassa ja viettää pitkiä lomia perheen parissa.
Yhdysvalloissa lastenhoito voi viedä kokonaisen palkan, sillä päivähoito on kallista, eivätkä lapset voi olla yksin kotona koulun jälkeenkään. Monilla työntekijöillä on vuodessa vain kaksi viikkoa lomaa, joten heidän lapsensa viettävät kesät tuhansia dollareita maksavilla leireillä.
Monet nykyiset työelämäpuheen ilmiöt, kuten quiet quitting tai downshiftaus ovat syntyneet Yhdysvaltain raa’assa työkulttuurissa. Kun tuomme aiheet sellaisenaan tänne, unohtuu helposti, että työelämässämme perusasiat ovat paremmin kuin Yhdysvalloissa.”
Hyvä kommentti ja perusteltu mielipide. Kaikki tuntemani USA:ssa työtä tehneet allekirjoittavat Laura Saarikosken mielipiteen.
Hämmästyttävää onkin, että vain harvoin valtamediassa kirjoitetaan tästä asiasta tällä tavalla. Päinvastoin Helsingin Sanomat ja YLE tuovat esille juuri sitä valitusta ja kurjuutta työelämässä.
USA-kirjeenvaihtajat voisivat kirjoittaa aiheesta yhdessä valtamediaan!
katinkah
En tiedä mikä tämän jutun kirjoittajalla oli ajatus, mutta..
Eikös olisi siis syytä viedä sinne Yhdysvaltoihin sanaa paremman työelämän mahdollisuudesta, jos hän siellä vielä työskentelee? Eikö kaikilla pitäisi olla mahdollista parempaan elämään? Eli kannattaa ottaa mallia paremmasta, ei huonommasta. Nyt vähän tahtoo mennä taaksepäin nämä asiat meillä ja sille pitäisi tehdä jotain. Kurjistaminen on helppoa, asioiden paremmaksi tekemisen eteen joutuu usein taistelemaan, koska vahvempi on usein ahneempi, mikä on ikävää! Mutta jos mahdollisimman moni haluaa viedä tätä maata eteenpäin ja parempaan päin, niin yhdessä se on mahdollista! Samoin Yhdysvalloissa, tietoa kannattaa viedä sinnekin🤓
Severi Mustonen päätyi myyntialalle armeijan jälkeen, jolloin puhelinmyynti tarjosi väylän työelämään. Hän huomasi nopeasti viihtyvänsä myyntityön vauhdissa, vuorovaikutuksessa ja tuloskeskeisyydessä. Nykyään Mustonen työskentelee Coubongassa, oululaisessa startupissa, joka tarjoaa näkyvyyttä ja digitaalisia kuponkeja sovelluksensa kautta. Coubongan idea on yksinkertainen: yritykset julkaisevat sovelluksessa kuponkeja, jotka asiakkaat swaippaavat talteen. Tämä lisää ostopäätösten todennäköisyyttä ja tuo yrityksille lisää asiakkaita.
Freelance-näyttelijä Lotta Kuusisto on esiintynyt monilla estradeilla ammentaen luomisen vapaudesta ja ilosta. Hän kantaa työstään täyden vastuun itse. Jokainen tuotanto on uusi alku freelance-näyttelijälle, jonka estradit ja työryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Lotta Kuusistolle freelance-työn vapaus on luovuuden lähde, vaikka sen mukana tulee vastuu kaikesta. – Voin määritellä työni sisällön, valita työryhmän ja joskus jopa aikataulun. Kannan
Torninosturin ohjaamosta Minna Simonen näkee koko työmaan yhdellä silmäyksellä. Hän liikuttaa painavia elementtejä tarkasti, seuraa säätä herkeämättä ja pitää työmaan tahdin yllä. Työn palkitsevuus syntyy maisemista, yhteispelistä ja siitä, että ilman nosturia rakennukset eivät nousisi. Mikä on mieleenpainuvin hetkesi torninosturinkuljettajana? Rakensin Kirkkonummen kaapelitehtaan tornia Suomen suurimmassa torninosturissa. Korkeutta sillä on yli 200 metriä ja ohjaamoon
Mikään ei viitannut siihen, että Mikko Ranta, nuori porilainen, päätyisi Kiinaan ja etenisi yli 15 vuoden uralle yritysten vaativiin johtotehtäviin. Sattuma vei hänet sinne ja sattuma sai hänet jäämään. Nuorena Mikko Rannalla oli suunta hieman hukassa. Hän oli jättänyt IT-alan opintonsa kesken, ”ei tuntunut omalta”. Ranta päätyi putkiasentajan töihin ja kiersi telineasentajana ympäri Suomea: Olkiluoto
Kommentit (2)
Hyvä kommentti ja perusteltu mielipide. Kaikki tuntemani USA:ssa työtä tehneet allekirjoittavat Laura Saarikosken mielipiteen.
Hämmästyttävää onkin, että vain harvoin valtamediassa kirjoitetaan tästä asiasta tällä tavalla. Päinvastoin Helsingin Sanomat ja YLE tuovat esille juuri sitä valitusta ja kurjuutta työelämässä.
USA-kirjeenvaihtajat voisivat kirjoittaa aiheesta yhdessä valtamediaan!
En tiedä mikä tämän jutun kirjoittajalla oli ajatus, mutta..
Eikös olisi siis syytä viedä sinne Yhdysvaltoihin sanaa paremman työelämän mahdollisuudesta, jos hän siellä vielä työskentelee? Eikö kaikilla pitäisi olla mahdollista parempaan elämään? Eli kannattaa ottaa mallia paremmasta, ei huonommasta. Nyt vähän tahtoo mennä taaksepäin nämä asiat meillä ja sille pitäisi tehdä jotain. Kurjistaminen on helppoa, asioiden paremmaksi tekemisen eteen joutuu usein taistelemaan, koska vahvempi on usein ahneempi, mikä on ikävää! Mutta jos mahdollisimman moni haluaa viedä tätä maata eteenpäin ja parempaan päin, niin yhdessä se on mahdollista! Samoin Yhdysvalloissa, tietoa kannattaa viedä sinnekin🤓