Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Toimittaja oppi elämään aivojensa ehdoilla – ja jaksaa nyt paremmin
Kirjoittaja: Jaana Haapaluoma-Höglund
Kuvaaja: Vesa Ranta
Vasta adhd:n ymmärtäminen auttoi toimittaja Jaana Haapaluoma-Höglundia hahmottamaan, mikä auttaa häntä toimimaan ja jaksamaan. Vastaus ei ollutkaan tahdonvoima.
”Mietin jo teini-ikäisenä, että minun kannattaa hankkiutua työhön, jossa huolimattomuusvirhe ei johda kenenkään kuolemaan. Vaikka miten päätin ja yritin olla skarppi ja tarkkaavainen, aina jotakin jäi huomaamatta.
Esimerkiksi 18-vuotiaana lukiolaisena ajoin työpaikkani automaattivaihteisen postiauton monta kertaa ojaan, kun unohdin ajovaihteen päälle noustessani pudottamaan lehtiä laatikoihin. Toisinaan huomasin ajavani ojassa, koska huomioni oli ollut omissa ajatuksissani eikä tiessä. Hukkasin myös postin avaimet. Eräs tuttuni sanoi, ettei minun kannata alkaa lääkäriksi, sillä unohtaisin avaimet potilaan mahalaukkuun.
Tiesin kuitenkin, että minulla on paljon vahvuuksia, joiden perusteella voisin valita ammattini. Toimittajan työssä kirjoitusvirheen tekeminen ei ole vakavaa, mutta saisin hyödyntää herkkää innostumistani, luovuuttani ja kykyä ajatella paljon ja monimutkaisesti.
Minun oli kuitenkin mahdotonta saada huomioni suunnattua tahdonvoimalla oikeaan asiaan, ellei ehdoton deadline ollut heti.
Pääsinkin unelmatöihini uutistoimituksiin. Oli hyvä, että joka päivä oli teossa eri uutinen, eikä kotiin päässyt, ennen kuin se oli valmis. Tuli kiireisiä tilanteita, joissa pystyin keskittymään juuri siihen hetkeen ja loistin. Kaikki tämä vei kuitenkin valtavasti voimia. Joka kesätyön jälkeen mietin, miten voisin ikinä jaksaa työtä koko vuoden.
Siirryttyäni freelance-toimittajaksi jaksoin paremmin, koska saatoin rakentaa arkeni itse. Minun oli kuitenkin mahdotonta saada huomioni suunnattua tahdonvoimalla oikeaan asiaan, ellei ehdoton deadline ollut heti. Saatoin istua tietokoneelle ja päättää, että nyt aloitan jonkin asian. Sitten minulle tuli mieleen psykologian esseeni vuodelta 2010, päädyin lukemaan niitä ja päivän suunnitellut työt jäivät tekemättä.
Kun onnistuin suuntaamaan huomioni johonkin asiaan, tein sitä ilmiömäisen keskittymisen vallassa iltaan asti enkä pystynyt lopettamaan, vaikka yritin. En huomannut mitään muuta, edes sitä, että leikkasin sormeeni haavan tehdessäni itselleni voileipää kirjoitusevääksi.
Väsyneet aivot toimivat huonommin kuin virkeät ihan kaikilla, sekä adhd-henkilöillä että muilla.
Kun adhd selvisi minulle, ymmärsin, mistä näkökulmasta minun kannattaa lähestyä itseäni. Tajusin, ettei auta, jos yritän vain pakottaa itseni suuntaamaan huomioni oikein. Sen sijaan minun kannattaa järjestää itselleni sopiva ympäristö ja pyytää apua muilta. Osasin nyt pyytää kaikkien juttujen tilaajilta mahdollisimman tarkkoja deadlineja, koska ne saavat minut toimimaan.
Jos onnistun syventymään johonkin, hyödynnän sen heti. Kirjoitan esimerkiksi heti haastattelun jälkeen kevyen luonnoksen jutusta. Jos satun kiinnostumaan jostakin ja kaivan siitä täyden innon vallassa tietoa, ehdotan aiheesta myös lehtijuttua – tai adhd:stä kirjaa, niin kuin kollegani Eva Kottosen kanssa teimme.
Kun aloitin lääkityksen, pystyin paljon entistä paremmin ohjaamaan omaa toimintaani ja huomaamaan asioita ympärilläni. Silti joudun varomaan, etten tee liikaa. Väsyneet aivot toimivat huonommin kuin virkeät ihan kaikilla, sekä adhd-henkilöillä että muilla.
Minä ja Eva saimme adhd-kirjan valmiiksi keväällä. Toivomme, että adhd olisi osa normaalia, eikä adhd-henkilöitä pidettäisi outoina tai sairaina. Joidenkin on hankalaa suunnata tietoisesti huomionsa haluamiinsa asioihin, ja osalla se riittää adhd-diagnoosiin. Diagnoosia taas tarvitaan, jotta saa lääkityksen, tukea tai ymmärrystä. Silti myös diagnosoidut ovat osa meidän kaikkien joukkoa.
Tunna Milonoff sairastui työuupumukseen intohimotyössään. Nyt hän puhuu asiasta, josta ei hänen mielestään voi enää vaieta. Luovuus on taas palannut televisio-ohjaaja Tuomas ”Tunna” Milonoffin elämään. – Luova prosessi on ihaninta työssäni, hän sanoo. Milonoff on viime aikoina antanut kasvot työuupumukselle – hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Liekki ja kertonut julkisesti siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun
Sosiaalinen resilienssi syntyy arjen pienistä teoista: huomenta-sanasta, kiitoksesta ja siitä, että kukaan ei jää työyhteisössä yksin. Sosiaalinen resilienssi tarkoittaa kykyä selvitä hankalissakin tilanteissa yhdessä, keksiä ratkaisuja porukalla ja rakentaa työyhteisöä, jossa jokainen kokee olevansa osa jotain, kertoo työnohjaaja Krisse Lipponen. Resilienssi näkyy siinä, miten hyvin selviydymme arjen haasteista. Se pohjaa siihen, miten kohtelemme toisiamme ja
Sodankylässä henkilöstö voi hyvin eikä uuvu työssään. Meidän on pystyttävä muokkaamaan tehtäviä ihmisten mukaan, ei toisinpäin, sanoo kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen. ”Kun työpaikalla on hyvä henki, kaikki jaksavat paremmin eivätkä kärsi työuupumuksesta. Se on aivan perustavaa laatua oleva asia. Siksi olen erityisen iloinen, että Sodankylä sai tämän vuoden työhyvinvointikyselystä ennätyksellisen myönteiset tulokset työilmapiiristä. Työntekijät ovat kuntamme
Työuupumusta ei ratkaista yksittäisillä tempuilla, vaan pitkäjänteisellä johtamisella, avoimella keskustelukulttuurilla ja sillä, että jokainen kantaa oman vastuunsa, sanoo ISS:n työhyvinvointijohtaja Sari Vainikkala. ISS Palvelut on noin 7 400 työntekijän yritys, joka tarjoaa eri toimialoille palveluita siivouksesta kiinteistönhuoltoon ja ravintolapalveluista turvallisuuteen. – Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat meidän henkilöstöllämme yleisimpiä sairauspoissaolojen aiheuttajia, mutta siitä huolimatta olemme tarttuneet
