Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Maitotilalla työskentelevä Anna Länsisalmi-Keisala on tullut tunnetuksi maaseudun puolestapuhujana. Arjen työn ja kiireiden ohessa hän julkaisee suosittua Maalaisjärki-vlogiaan.
Hieho poikii! Anna LänsisalmiKeisalaa tarvitaan edes hetkiseksi tarkistamaan, että kaikki sujuu hyvin. Eteläpohjalaisen Keisalan tilan maanantaipäivä lähtee rivakasti käyntiin.
– Yllättäviä tilanteita maatilalla riittää, aina on vähän kiire tai pitää olla lähdössä jonnekin. Mutta en ole löhöilijä, tämä elämä sopii minulle.
Alun perin Keravalta kotoisin oleva Anna päätyi muutaman mutkan kautta maitotilalle Töysään. Lapsesta lähtien hän viihtyi ja hoiti lehmiä mökkinaapurien maatilalla Lapinlahdella. Myöhemmin hän oli mukana karjanäyttelyssä, jossa tilallisen poika Ossi Keisala oli yövahtina.
Rakkaus ei saanut heti tulta, sillä Anna huomasi Ossin Facebook-viestin vasta puolen vuoden kuluttua. Tinderiäkin tarvittiin, ennen kuin tie uuteen elämään alkoi seitsemän vuotta sitten. Viime kesänä pariskunta meni naimisiin.
– Olen alusta alkaen saanut ja ottanut vastuuta maatilan töistä. Virallisesti olen ollut maitotilalla töissä reilut kolme vuotta, sitä ennenkin pyörin mukana kesiä ja viikonloppuja. Muutto Töysään ei tullut yllätyksenä.
Anna Länsisalmi-Keisala kuvaa vlogeissaan maatilan arkista elämää, jossa vasikat, hiehot ja lehmät ovat keskeisessä roolissa.
Keisalan tilalla on 150 lehmää ja saman verran nuorta karjaa. Päävastuun kantavat isäntä ja emäntä eli Ossi Keisalan vanhemmat. Kullakin on omia vastuualueita – Annan vastuulla ovat lehmät ja niiden hoito.
– Olen hankkinut kolme hevosta ja yhden minishetlanninponin. Lisäksi minulla on oma koira talon toisen koiran lisäksi, tilalla on muutama leikattu kissakin. Eläimet vetoavat – lehmät tunnen nimeltä, osaan kertoa niiden emät ja jälkeläiset sekä luonteenpiirteet. Osasta lehmiä, hiehoja ja vasikoita tulee lemppareita, kuten somelehmä Nuorgamista, joka on jo suoranainen julkkis.
Omia lehmiä on neljä ja saman verran hiehoja ja vasikoita, jotka kaikki Anna määrittelee persoonallisiksi ja hienorakenteisiksi. Hän käy karjan kanssa myös näyttelyissä, joten eläimen rakenteella ja käyttäytymisellä on merkitystä.
– Näyttelykarjan kanssa tulee puuhasteltua enemmän, kun sitä pitää opettaa käyttäytymään. Lehmät ja etenkin vasikat ovat kyllä oppivaisia, ja menestystä, mainetta ja kunniaa on ropissut.
Ylösnousu on heti kello kuuden jälkeen. Aamutoimien jälkeen Anna ruokkii hevoset ja menee noin neljäksi tunniksi töihin navettaan. Poikimisia on joka toinen päivä, joten kuukaudessa syntyy noin 15 vasikkaa.
Maitotilan työt ovat tulleet tutuiksi. Toimeliaisuuteen tottunut Anna on oppinut kaikki askareet työtä tehden, ja eläinten hyvinvointi on hänelle kaikki kaikessa.
– Lehmiä pitää seurata: syövätkö ne, märehtivätkö. Työhön kuuluu 130 parren puhdistus ja uuden turpeen laitto 2–3 kertaa päivässä. Miehet hoitavat ruokinnan tarkan reseptin mukaan, mutta emännän kanssa vastaamme muun muassa siemennyksistä. Kolme robottia lypsää lehmät. Lisäksi päivystämme öisin ja seuraamme kamerasta navetan tapahtumia, jos hieho näyttää poikivalta.
Anna on oppinut kaikki maatalon askareet työtä tehden.
– Päivässä tulee 20 000 askelta, kyllä tässä kunnossa pysyy. Yritän myös nukkua paljon ja syödä säännöllisesti, jotta jaksan. Jos on vähänkin vapaata, käyn ratsastamassa.
Anna uskoo pystyvänsä johtamaan omaa työtään hyvin. Se on opettanut, että usein pitää tehdä monta asiaa suht koht samaan aikaan.
– Haasteellisinta on silloin, kun tapahtuu jotain yllättävää: esimerkiksi lehmä sairastuu. Eniten kaipaan aikaa, kun sitä on välillä todella vähän.
Reipas vuosi sitten Anna aloitti vlogien tekemisen Maalaisjärki-kanavalle Youtubeen. Jo sitä ennen nuori maitotilallinen oli kertonut maatalon elämästä Facebookissa ja Instagramissa. Koulutukseltaan kolmekymppinen vloggaaja on tradenomi, joten somemaailmakin on tuttua.
– Kaikilla ei ole tietoa maaseudun elämästä, haluan kertoa siitä realistisesti ja näyttää, kuinka hyvin eläimistä huolehditaan.
Anna suhtautuu tulevaisuuteen ristiriitaisin tuntein: maidontuotantoa suitsitaan, sillä maidon ja maitotaloustuotteiden kulutus on laskenut.
Länsisalmi-Keisalan arvo maaseudun puolesta puhujana on tunnustettu. Youtube-gaalassa Maalaisjärki sai Vuoden opetuskanava -palkinnon. Maitoyrittäjät ry puolestaan myönsi Vuoden maitoteko 2020 -palkinnon toimialalle poikkeuksellisen positiivista näkyvyyttä tuoneelle yrittäjälle.
Ystävänpäivänä Suomen maatalousmuseo Sarka luovutti Kulttuurikuokka-palkinnon Annalle hänen työstään maatalouskulttuurin sekä maaseudun ja maitotilallisen elämän esiintuomisessa kaikkine iloineen ja suruineen 2020-luvun Suomessa.
– On hienoa saada oman alan tekijöiltä kiitosta.
Maalaisjärki-kanavan suosio sai Annan ja hänen puolisonsa perustamaan yrityksen, joka mahdollistaa myös kaupallisen yhteistyön. Sen lisäksi että kanavalla on liki 30 000 seuraajaa ja videoita on katsottu yli 3,8 miljoonaa kertaa, mainostajatkin ovat kiinnostuneet.
– Pyrin julkaisemaan uuden videon joka torstai, sen muokkailussa saattaa kulua jopa kymmenen tuntia. On kiva, että saa tekemisestä vähän palkkaakin. Tosin osakeyhtiöstä emme ole vielä maksaneet itsellemme mitään, mutta mainostuloilla olemme saaneet hankittua kunnon kalustoa, kuten kameran, tietokoneen ja mikrofonin. Videoiden laatu on nyt parempi.
Annan mukaan kaikki videot eivät voi olla mainoksia täynnä ja niiden on myös sovittava kanavalle. Kytkykauppoihinkaan Anna ei lähde mukaan: usein joutuu sanomaan myös ei.
– Seuraajille välittyy varmaan intoni tehdä tätä työtä, jolle annan myös omat kasvoni. Olen avoin ja kerron rehellisesti niin ilot kuin surut. Suosio kyllä yllätti, ja olen saanut lähinnä positiivista palautetta. Yritän vastata kaikille, jotka pistävät kanavalle viestiä. Sillä, että ihmisiä kiinnostaa, on minulle suuri merkitys.
Vaikka videoiden säännöllisyys välillä stressaakin muutenkin hektisessä elämässä, ne myös palkitsevat. Kokonaisuus toimii.
– On eläimiä, tilaa ja luontoa, joustava aikataulu. On hienoa, että kaiken sen lisäksi voi tehdä jotain Suomen maatalouden hyväksi.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa. Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto. – Täällä on
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin. ”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä. Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma
