Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Anna Maijalan kädenjälki näkyy ydinvoimalan hermokeskuksessa
Kirjoittaja: Jussi Eskola
Kuvaaja: Jussi Eskola
Cp-vammaisten on usein vaikeaa työllistyä, edes osa-aikaisesti. Anna Maijala on työskennellyt Olkiluodon ydinvoimalassa kokoaikaisesti jo 17 vuoden ajan.
Katselemme Olkiluodon ydinvoimalan punaseinäisiä rakennuksia Vierailukeskuksesta käsin, lahden toiselta puolelta Eurajoella.
– Onhan tuo valtava, koko alueen näkee täältä hyvin, Anna Maijala toteaa.
– Töissä näen voimalan vain läheltä ja sisältä.
Maijala suunnittelee ja toteuttaa ydinvoimalan valvomon näyttökuvia. Näiltä lukuisilta suurilta näyttöruuduilta voimalan toimintaa tarkkaillaan ja ohjataan.
Maijala työskentelee vanhemmilla ykkös- ja kakkoslaitoksilla. Täällä tuotetaan noin kolmasosa Suomen sähköstä. Maijala on tärkeä osa monimutkaista koneistoa.
– Ei sitä ihan jokainen ihminen ole ydinvoimalassa töissä, hän hymyilee.
Maijala suunnittelee ja toteuttaa ydinvoimalan valvomon näyttökuvia. Näiltä lukuisilta suurilta näyttöruuduilta voimalan toimintaa tarkkaillaan ja ohjataan.
Vuosikaudet hän tuli töihin Olkiluotoon viidesti viikossa, mutta se alkoi käydä raskaaksi.
– Nykyään olen etänä ainakin neljänä päivänä viikossa. Työni on joka tapauksessa enimmäkseen tietokoneella tehtävää.
”Hyvä tulevaisuus edessä”
Cp-vammastaan huolimatta Anna Maijala ei ole juuri hakenut erivapauksia, työelämässä tai lapsuudessakaan. Koulun hän kuitenkin aloitti vuotta muita vanhempana, koska oli ollut niin paljon sairaalassa.
– Tuplasin eskarin, hän naurahtaa.
Olkiluodossa tekemiensä kesätyöpestien ja diplomityön jälkeen hän sai ydinvoimalasta työpaikan, vuonna 2010.
Koulu Eurassa sujui hyvin, mutta vaati töitä. Matematiikka kiinnosti, joten opinto-ohjaaja suositteli lukioon pitkää matikkaa ja fysiikkaa.
– ”Sitten haet diplomi-insinööriksi ja sinulla on hyvä tulevaisuus edessä”, hän neuvoi. Sille tielle sitten lähdin.
Anna pääsi Tampereelle opiskelemaan automaatiotekniikan diplomi-insinööriksi. Hän eteni samaan tahtiin muiden kanssa. Helpotuksia ei vammaisuuden takia tarjottu eikä hän sellaisia osannut edes kysyä.
Olkiluodossa tekemiensä kesätyöpestien ja diplomityön jälkeen hän sai ydinvoimalasta työpaikan, vuonna 2010.
– Teen kokoaikatyötä. Olen aina tehnyt. Osa-aikatyö ei ole tullut koskaan mieleenkään.
Läsnäoloa ja etätöitä
Anna Maijala asuu Raumalla, 26 kilometrin ja puolen tunnin ajomatkan päässä Olkiluodosta. Jotkut työtehtävistä edellyttävät läsnäoloa, esimerkiksi osa koulutuksista sekä valvomossa ja simulaattorilla tehtävät työt.
Maijala ajaa työmatkansa itse, manuaalivaihteisella autolla. Hän ei kuuntele radiota, hiljaisuudessa voi keskittyä ajamiseen paremmin.
– Olisi mahtavaa, jos olisi käytössä itseajava auto.
Anna lähtee kotoa jo aamuviideltä välttääkseen ruuhkan ja saadakseen mieluisan työpisteen. Työpäivän aikana hän ei tarvitse avustajaa.
Tarkkaavaisuus, varovaisuus ja huolellisuus ovat Maijalalle ominaisia piirteitä, jotka ovat vahvistuneet hänessä jo lapsesta saakka.
Etätyöpäivinä hän työskentelee usein keittiön pöydän ääressä, esteettömässä kerrostaloasunnossaan. Joskus hän levittää jopa kymmenen A4-tulostetta olohuoneen lattialle.
– Usean kuvan samanaikainen katsominen onnistuu tällä tavalla paremmin. Myös silmät rasittuvat vähemmän. Papereihin on kivampi tehdä merkintöjä.
– Miten paljon kuvaan voi laittaa informaatiota? Mitkä värit ja fontit? Minun on tärkeää ymmärtää, millaisia näyttökuvia käyttäjät haluavat ja tarvitsevat.
Tarkkaavaisuus, varovaisuus ja huolellisuus ovat Maijalalle ominaisia piirteitä, jotka ovat vahvistuneet hänessä jo lapsesta saakka.
– Olen mielestäni aika hyvä ennakoimaan asioita. Vammaisen elämä on sellaista, että sitä on pakko oppia.
Hyödyllisiä ominaisuuksia ydinvoimalassa, jonka turvatoimet ovat luonnollisesti tiukat.
– Ei tuonne ihan tuosta vain marssita.
Vaaratilanteita varten harjoitellaan säännöllisesti. Kerran Maijala koki oikean hälytyksen. Vuonna 2020 kakkoslaitoksella tuli korjaustyön yhteydessä häiriö, joka käynnisti turvallisuusjärjestelmän pikasulun.
– Tuli kuulutus ja mietin, mitähän tämä tarkoittaa. Sitten toimittiin ennalta annetun ja harjoitellun ohjeistuksen mukaan.
Kaikki turvajärjestelmät toimivat suunnitellusti. Anna Maijala joutui jännittämään lähinnä sitä, ehtiikö ajaa kotiin ennen pimeän tuloa.
Energiaa kuluu
Kotiin Anna Maijala pyrkii lähtemään viimeistään kahdelta välttääkseen iltapäiväruuhkan. Iltaisin hän ulkoilee avustajan kanssa, hyvää vastapainoa työlle. Vanhemmatkin ovat tärkeä tuki.
Riittävä palautuminen ja lepo ovat erityisen tärkeitä työssäkäyvälle cp-vammaiselle. Tavallisetkin arjen toiminnot saattavat rasittaa moninkertaisesti vammattomaan verrattuna.
– Sisäinen energiapankki kuluu nopeammin. Kaikki tekeminen vie enemmän voimia ja aikaa. Varsinkin läsnäolopäivän jälkeen olen väsynyt. Ne kuormittavat ihan eri tavalla kuin kotona työskentely.
Maijalalla on henkitorven ahtauma, joka hankaloittaa hengittämistä ja puhumista. Hän pystyy kävelemään jonkin verran, mutta käyttää työpaikan ulkopuolella pyörätuolia.
Kipujakin on. Maijalalla on henkitorven ahtauma, joka hankaloittaa hengittämistä ja puhumista. Hän pystyy kävelemään jonkin verran, mutta käyttää työpaikan ulkopuolella pyörätuolia.
– Säästän voimiani ja helpotan elämääni pyörätuolin avulla.
Haasteista huolimatta Maijala on ammatissa, joka olisi kuormittava kenelle tahansa.
– Vaadin itseltäni hirveän paljon. En ole päästänyt itseäni helpolla. Työni on kuitenkin antanut minulle paljon.
Tuntuu miltei kuin jonkinlainen sisäinen fissioreaktio, tai ainakin sisäinen palo, ajaisi Anna Maijalaa sinnikkäästi eteenpäin haastaviin työtehtäviin.
– Elämäni olisi ihan erilaista, jos minulle olisi isketty eläkepaperit kouraan tai jos olisin työttömänä. Olen ollut todella onnekas, että olen päässyt tällaiseen työpaikkaan.
Anna Maijalan työpäivä
05.00 Herätys työpäivään Olkiluodossa. Puen vaatteet, laitan eväät kassiin ja nappaan tietokoneen mukaan. Etäpäivinä herään 5.45.
06.00 Työpäivä alkaa. Leimaan itseni töihin. Käyn ensin läpi sähköposti- ja Teams-viestit.
06.45 Siirryn näyttökuvien pariin. Avaan tarvittavat tiedostot, järjestän ne ja laitan kuvat rinnakkain näytölle. Sitten alan tehdä niihin liittyviä työtehtäviä.
09.00 Kahvitauko. Kahvitauot ovat yhdeksältä ja kahdelta. Niitä aikoja noudatetaan aika hyvin. Kotonakin syön aamupalan vasta yhdeksän aikaan.
12.00 Lounas, kanaa ja riisiä. Omat eväät henkilöstön taukotilassa, kuten yleensä. Etätyöpäivinä käyn lounaan jälkeen pihalla hieman haukkaamassa happea, varsinkin jos sää on hyvä.
13.00 Palaveri koskien näyttökuvien kommentteja yhdessä käytön edustajien kanssa. Yhteydenpito käyttöhenkilöiden kanssa on tiivistä. Etätyössäkin on päiviä, jolloin tuntuu, että koko työpäivä on mennyt puhelimessa tai Teams-puheluissa.
14.00 Työpäivä loppuu. Iltatöihin Anna ei sorru: Inhoan tekemättömiä töitä, mutta tiedän, että ei työ tekemällä lopu. Joskus saatan tehdä iltapäivällä tunnin tai pari pidempään.
17.00 Eväsretki avustajan kanssa Rauman merimaisemissa, syksyisessä ilta-auringossa. Kotini lähellä on hienoja metsä- ja rantareittejä ulkoiluun.
Netta Lempiäinen tuijottaa keskittyneesti täytettävää eläintä silmästä silmään. Ne ovat kuitenkin akryyliä, ja kuollut eläin on otettu työstettäväksi pakastimesta. Yksityiskohdat ovat silti aidon näköiset. En tee eläinten täyttöä liukuhihnalta, sillä jokainen eläin on minulle yksilö, eläinkonservaattori kertoo. Miten päädyit tähän työhön? Opiskelin yliopistossa biologian maisteriksi. Valmistuttuani kuulin, että Luonnontieteellinen museo haki eläinkonservaattoreja oppisopimuksella. Työ oli
Sairaanhoitaja Markku Keski-Rahkonen on hoitanut uniapneapotilaita vuosikymmeniä. Oma diagnoosi uniapneasta auttaa asettumaan potilaan rinnalle ja luomaan luottamusta. ”Yhä harvempi on ollut samassa työssä koko työuransa ajan, mutta minä olen. Aloitin sairaanhoitajana Kokkolan keskussairaalassa vuonna 1989, samoihin aikoihin, kun uusi sairaus nimeltä uniapnea alkoi tulla terveydenhoidon ammattilaisten tietoon. Parin vuoden päästä pääsin hoitamaan uniapneaa. Noihin aikoihin
Mitä ei nähdä, sitä on vaikea kehittää. Nokian Renkaiden turvallisuuspäällikkö Matti Luoto jakaa viisi konkreettista toimintatapaa, joiden avulla turvallisuus jalkautettiin osaksi arjen jokaista vuoroa – ja varmistettiin, että jokainen palaa työpäivän jälkeen terveenä kotiin. 1. Henkilöstön osallistaminen Miten ratkaistu? Kaikki otetaan mukaan turvallisuuden kehittämiseen ja kaikille annetaan mahdollisuus vaikuttaa. Työntekijät ovat parhaita asiantuntijoita, koska he
Koneen outoon ääneen puututaan nopeasti. Ihmisen viesti liiasta kuormituksesta ansaitsee saman huomion, sanoo Varman johtaja Pauli Forma. Mitä tapahtuu, kun työntekijä kertoo, ettei enää selviä työmäärästään? Kehottaako esihenkilö sinnittelemään kesälomaan asti vai ryhdytäänkö töitä järjestämään uudelleen? Tällaisessa tilanteessa paljastuu, miten tärkeänä työkykyä pidetään. – Työkyky on kuin kuminauha. Sitä voi venyttää paljonkin, mutta jossain vaiheessa