Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Markku Keski-Rahkonen: ”Kohtaamisissa on hyvä olla samastumispintaa”
Kirjoittaja: Jaana Haapaluoma-Höglund
Kuvaaja: Emmi Hyyppä
Sairaanhoitaja Markku Keski-Rahkonen on hoitanut uniapneapotilaita vuosikymmeniä. Oma diagnoosi uniapneasta auttaa asettumaan potilaan rinnalle ja luomaan luottamusta.
”Yhä harvempi on ollut samassa työssä koko työuransa ajan, mutta minä olen. Aloitin sairaanhoitajana Kokkolan keskussairaalassa vuonna 1989, samoihin aikoihin, kun uusi sairaus nimeltä uniapnea alkoi tulla terveydenhoidon ammattilaisten tietoon.
Parin vuoden päästä pääsin hoitamaan uniapneaa. Noihin aikoihin sairaanhoitajatyössäkin ajateltiin vahvasti, että jotkin työtehtävät ovat sopivampia naisille ja jotkin miehille. Koska uniapnean hoitoon liittyi kaikenlaisia laitteita, osastonhoitaja ajatteli, että ehkä minua miehenä kiinnostaisivat ne eniten.
Olen myös pysytellyt jatkuvasti kartalla siitä, mitä uutta uniapneaan liittyvää tiedetään ja osataan.
Muistan, kuinka ihan alkuaikoina vanhan CPAP-laitteen paineita piti säätää ja esimerkiksi takakansi avattiin ruuvimeisselillä. Unipatjakin oli, ja siinä piti vähän osata kytkeä piuhoja. Vesimanometrillä säädettiin paineita.
Ihan helppoahan se jälkikäteen ajateltuna oli. Nykyään laitteet ovat paljon kehittyneempiä eikä käyttäjän tarvitse enää itse osata tekniikkaa, vaan enemmän tietotekniikkaa.
Vuodesta 2003 työni on ollut jo täysin uniapneaan liittyvää. Olen verkostoitunut muiden unihoitajien kanssa, ja olin perustamassa unihoitajaseuraa vuonna 2005. Olen myös pysytellyt jatkuvasti kartalla siitä, mitä uutta uniapneaan liittyvää tiedetään ja osataan. Olen pyrkinyt siihen, että hoito on meillä mahdollisimman hyvää. Muualta Soiten hyvinvointialueelta, kuten Perhojokilaaksosta, on tullut terveyskeskuksen hoitajia meille hakemaan oppia unihoitajuudesta.
Kun kerron tietäväni itse omakohtaisesti, mistä on kyse, se monesti auttaa saamaan asiani perille ja herättämään luottamusta potilaassa.
Ajattelen, että ihmisen, joka opastaa muita käyttämään jotakin laitetta, olisi hyvä tuntea se laite kuin omat taskunsa. Aina kun tuli uusi diagnostiikkalaite, koetestailin sitä itse. Pikkuhiljaa ajan kanssa aloin huomata, että omat lukemani alkoivat olla uniapneaan viittaavia ja saattaisin tarvita hoitoon käytettävän CPAP-laitteen. Olin myös saanut palautetta, että kuorsaan.
Työterveydessä minulla todettiin verenpainetauti, joka on yleinen uniapnean liitännäinen. Totesin lääkärille, että mittaustulosten perusteella saattaisin tarvita samaa laitetta kuin potilaani käyttävät, joten tarvitsen lähetteen uniapneatutkimuksiin. Siellä sain virallisen diagnoosin.
Ajan kuluessa aloin kertoa tilanteen mukaan potilaille, että ”olen itsekin tämän laitteen käyttäjä”. Aluksi sanoin vain, että lähipiirissäkin on uniapneaa. Noin parin vuoden ajan olen kertonut ihan omasta kokemuksestani.
Kun kerron tietäväni itse omakohtaisesti, mistä on kyse, se monesti auttaa saamaan asiani perille ja herättämään luottamusta potilaassa. Ei tule niin paljon se olo, että joku vain ulkoapäin määräilee, miten pitää tehdä.
Haluaisin sanoa kaikille, että nukkukaa paljon. Uni on tärkeää.
Tässä työssä onnistumisia on jatkuvasti ja joka päivä. Voin iloita potilaan kanssa yhdessä, jos hän on vaikka jostain syystä lopettanut CPAP-laitteen käytön ja saanut sen sitten aloitettua menestyksekkäästi uudestaan. Juuri tänäänkin oli sellaisia seurantapuheluita pari kappaletta.
Keväällä vappua edeltävänä päivänä unihoitajaseurasta eräs hoitaja soitti minulle ja kysyi, missä olen ja mitä teen. Sanoin, että olen juuri lähdössä kauppaan. Hän vastasi, että nyt et mene mihinkään kauppaan vaan vastaat seuraavaan puheluun.
Odotin puhelua aikani, ja sieltä se sitten tuli. Sairaanhoitajaliitosta kerrottiin, että minut oli valittu vuoden sairaanhoitajaksi.
Olin mykistynyt ja tuli mahtava, arvostettu olo. Usein tunnustuksia saavat vain päättäjät ja kehittäjät. Minä olen ihan ruohonjuuritason tekijä. Se, joka hoitaa ja kohtaa potilaita.
Haluaisin sanoa kaikille, että nukkukaa paljon. Uni on tärkeää.”
Markun vinkit kohtaamistyötä tekeville:
1. Ei pidä olla korkeuksissa ylhäältäpäin määräilemässä potilasta vaan asettua samalle tasolle. Oma ammattimaisuus ja asiantuntemus on kuitenkin läsnä.
2. Ylipäänsä kohtaamisissa on tärkeä olla samastumispintaa. Kannattaa olla oma itsensä. Yritä löytää jotain yhteistä potilaan kanssa, kuten vaikka harrastus.
3. Pidä yllä omaa tietoasi asiasta, jota hoidat. Kouluttaudu ja ole mukana toiminnassa. Muuten tipahdat kärryiltä.
Koneen outoon ääneen puututaan nopeasti. Ihmisen viesti liiasta kuormituksesta ansaitsee saman huomion, sanoo Varman johtaja Pauli Forma. Mitä tapahtuu, kun työntekijä kertoo, ettei enää selviä työmäärästään? Kehottaako esihenkilö sinnittelemään kesälomaan asti vai ryhdytäänkö töitä järjestämään uudelleen? Tällaisessa tilanteessa paljastuu, miten tärkeänä työkykyä pidetään. – Työkyky on kuin kuminauha. Sitä voi venyttää paljonkin, mutta jossain vaiheessa
Työkyvyn heikkeneminen voi tuntua väistämättömältä fyysisesti kuormittavalla alalla. Ramirentissä ajatellaan toisin, ja se näkyy henkilöstön hyvinvoinnissa, työkyvyssä ja turvallisuudessa, kertoo henkilöstöjohtaja Anne Luodonpää. Kone- ja laitevuokrausyritys Ramirentissä työkykyjohtaminen kuuluu sekä strategiaan että jokapäiväiseen arkeen. Kun henkilöstö voi hyvin ja työ sujuu turvallisesti, vaikutus ulottuu aina asiakkaiden palvelukokemukseen asti. – Turvallisuus tarkoittaa meille sekä fyysistä että
Työkyvyn ylläpitoon tarvitaan työn sujuvuutta, palautumisen mahdollisuuksia ja yhteistä vastuunkantoa. Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa korostaa myös halua tehdä työtä. Yrityksen liiketoiminnan tavoitteet kannattaa saavuttaa kestävällä tavalla, joka säilyttää mahdollisuuden onnistua myös tulevaisuudessa. Siksi huomio kuuluu sekä työntekijän voimavaroihin että työn tekemisen ehtoihin. – Käytän työkyky–työhalu-sanaparia, eli miten tuetaan ihmisen kykyä tehdä työtä niin, että myös halu
Netta Lempiäinen tuijottaa keskittyneesti täytettävää eläintä silmästä silmään. Ne ovat kuitenkin akryyliä, ja kuollut eläin on otettu työstettäväksi pakastimesta. Yksityiskohdat ovat silti aidon näköiset. En tee eläinten täyttöä liukuhihnalta, sillä jokainen eläin on minulle yksilö, eläinkonservaattori kertoo. Miten päädyit tähän työhön? Opiskelin yliopistossa biologian maisteriksi. Valmistuttuani kuulin, että Luonnontieteellinen museo haki eläinkonservaattoreja oppisopimuksella. Työ oli