Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Sulkavalta New Yorkin sykkeeseen – Lasse Savola opettaa matematiikkaa Manhattanin ytimessä
Kirjoittaja: Jussi Eskola
Kuvaaja: Lasse Savola kotiarkisto
Lapsuus 4 000 asukkaan Sulkavalla, opiskeluvuodet 3 000 000 asukkaan Houstonissa ja työura New Yorkissa, jonka metropolialueella asuu lähes 20 000 000 ihmistä. Lasse Savola on opettanut matematiikkaa Manhattanilla jo melkein 30 vuoden ajan.
Se aamu alkoi arkisesti, kuin mikä tahansa päivä 28-vuotiaan newyorkilaisen matematiikan yliopistoprofessori Lasse Savolan elämässä. Työmatka täpötäydessä ruuhkametrossa ja kävellen keskustan ihmisvilinässä. Ajatukset olivat pian alkavassa tilastotieteiden luennossa, kun Savola saapui 6. avenuen ja 27. kadun risteykseen.
– Satuin katsomaan vasemmalle ja näin ison tulipalon World Trade Centerin yläosassa.
Ensimmäinen lentokone oli juuri törmännyt tornitaloon, vain muutaman kilometrin päässä.
Kun Savola varttui Sulkavalla, korkein rakennus oli vanha puinen kaksoisristikirkko. Nyt hän näki lähietäisyydeltä 415 metriä korkeiden kaksoistornien romahtavan.
Texasiin
Lasse Savolan lapsuudessa urheilu- ja bändiharrastukset veivät huomion, koulu hoitui siinä sivussa. Yläasteen lopussa suunta oli hieman hukassa.
– Mietin, että olisi kiva levittää vähän siipiä.
Lehti-ilmoitus vaihto-oppilasvuodesta sai hänet kiinnostumaan Yhdysvalloista. Elokuussa 1989 15-vuotias Lasse matkusti Järvi-Suomesta Texasin tasangolle kolmen miljoonan asukkaan Houstoniin.
– Oli se aika pommi, hän muistelee.
Alasarjajääkiekkoa harrastavalle kitaristille löytyi suurkaupungista luontevasti harrastusmahdollisuuksia ja kaveriporukoita.
High School oli jopa amerikkalaisittain suuri, 2 600 oppilasta. Muutama kuukausi meni totutellessa, mutta vähitellen hän sai kavereita ja kielikin alkoi sujua.
– Tein suomalaisittain kuuliaisesti kaiken, mitä käskettiin. Opin sen vuoden aikana paljon.
Savola kävi lukion loppuun Helsingissä ja palasi heti sen jälkeen Texasiin yliopisto-opintojen pariin. Matka jatkui New Yorkiin vuonna 1997, kun hän sai stipendin matematiikan jatko-opintoihin. Lisätulojen takia Savola hakeutui erääseen yliopistoon opettamaan matematiikan peruskurssia.
– Tajusin, että tämä on todella siistiä. Sain tietyt kiksit porukan edessä luennoimisesta ja oppilaiden opettamisesta. Siirryin Columbian yliopistoon opiskelemaan opettamisen taitoja.
Lasse sopeutui hyvin New Yorkin elämänmenoon. Alasarjajääkiekkoa harrastavalle kitaristille löytyi suurkaupungista luontevasti harrastusmahdollisuuksia ja kaveriporukoita.
Nykyisellä työpaikallaan Fashion Institute of Technology:ssa Empire State Buildingin ja Madison Square Gardenin kupeessa Savola aloitti vuonna 2001, vain hieman ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja. Hän opettaa tilastotieteitä, design geometriaa ja esimerkiksi matematiikan ilmentymistä islamilaisessa taiteessa.
9/11
Syyskuussa 2001 Lasse Savola oli jo juurtunut tukevasti New Yorkiin.
– Nyt kun miettii niitä 9/11:n aikoja, oli se hyvinkin traumaattista tälle yhteisölle.
Sinä aamuna hän seisoi keskellä leveää avenueta ja katsoi tornitalon tulipaloa. Muutkin jalankulkijat pysähtyivät tuijottamaan samaan suuntaan, samoin autoilijat. Lasse lähti kiiruhtamaan työpaikalleen. Luentosalissa avattiin televisio.
– Juuri silloin näkyi suorassa lähetyksessä sen toisen lentokoneen törmäys.
Kesti kuukausia ennen kuin arki palasi edes suunnilleen normaaliksi, mutta jokin kaupungin ilmapiirissä muuttui, jopa pysyvästi.
Opettajat ja opiskelijat kokoontuivat yliopiston kattoterassille. He näkivät aitiopaikalta kaupungin maamerkkien romahtamisen.
– Sitten sellaista zombin näköistä porukkaa alkoi kävellä poispäin tapahtumapaikalta, kokonaan valkoisen pölyn peitossa. Se oli surrealistinen näky.
Kesti kuukausia ennen kuin arki palasi edes suunnilleen normaaliksi, mutta jokin kaupungin ilmapiirissä muuttui, jopa pysyvästi.
– Alkuvaiheessa oli sellainen fiilis, että täällä ei välttämättä ole turvallista olla.
Yliopisto-opetus käynnistyi pari viikkoa myöhemmin, mutta monet asiat muuttuivat.
– Kaikkialle tuli kireitä turvatoimia. Kun tuli yliopistolle, piti näyttää kulkulupaa. Tällaiset asiat jäivät sitten pysyviksi. Elämä kaupungissa muuttui 9/11:n jälkeen aika erilaiseksi.
Olen voinut olla täällä aika turvallisin mielin. Tilastotkin tukevat sitä, että tämä ei ole mitenkään vaarallinen kaupunki.
Mittavista turvajärjestelyistä on sittemmin tullut Yhdysvalloissa arkea. Riski joutua väkivallan kohteeksi on pieni, mutta Suomeen verrattuna se tuntuu konkreettisemmalta.
– Ei varmaan kukaan amerikkalainen pidä mahdottomana, että joutuisi joskus jonkun ammuskelun keskelle.
Tämä on huomioitu työpaikoilla ja kouluissa. Myös Savolan yliopistossa on kiristetty turvatoimia. Luokkahuoneisiin on asennettu järeät lukittavat ovet. Opettajat käyvät vuosittain koulutuksen, jossa opetellaan toimimista ampumistilanteessa.
– Myös lapset, kuten kymmenvuotias poikani, käyvät koulussa tällaisia asioita läpi. Hurja ajatus. Aika erilaista kuin Sulkavan koulussa 80-luvulla.
Savola ei ole New Yorkissa kuitenkaan kokenut koskaan olleensa henkilökohtaisesti vaarassa – ei edes asuessaan heikohkossa maineessa olevilla alueilla, kuten Spanish Harlemissa ja Alphabet Cityssä.
– Olen voinut olla täällä aika turvallisin mielin. Tilastotkin tukevat sitä, että tämä ei ole mitenkään vaarallinen kaupunki.
Savola tulee pari kertaa viikossa junalla yliopistolle. Työmatka ovelta ovelle kestää lähes puolitoista tuntia. Muina päivinä hän tekee etätöitä.
Covid-pandemia iski kuitenkin syvän lommon newyorkilaisten turvallisuudentunteeseen. Tiheään asutussa suurkaupungissa eristystoimet olivat rajut. Savolalle konkreettisin vaikutus oli se, että työ oli puolentoista vuoden ajan etäopetusta. Sen jälkeenkin oli vielä vuoden ajan maskipakko.
– Covid-vuosien jälkeen suuri osa opiskelijoistamme on ollut suhteellisen hiljaisia ja vetäytyviä, vaikka yleensä täällä ollaan luennoilla paljon enemmän äänessä kuin Suomessa.
– Kaupungissa oli silloin katukuvassakin aika kolkkoa. Muutimme sitten vähän väljemmille vesille Long Islandin esikaupunkialueelle.
Savola tulee pari kertaa viikossa junalla yliopistolle. Työmatka ovelta ovelle kestää lähes puolitoista tuntia. Muina päivinä hän tekee etätöitä.
Ilmapiiri muuttunut
Se New York, johon hän juurtui, on kuitenkin viime vuosina tuntunut muuttuneelta. Hinnat ovat karanneet käsistä. Verotus on lähes Suomen tasoa, mutta julkiset palvelut ovat vaatimattomia.
– Ei tämä täällä eläminen enää tunnu niin hyvältä diililtä.
Poliittinen ilmapiiri tuntuu tympeältä.
– Koko maa on kahtiajakautunut. Presidenttinä on karikatyyri, joka luo hyvin itsekästä, vihamielistä ja jakavaa kulttuuria. Yhteisöllisyys on vähentynyt. Demokratian suhteen on menty paljon takapakkia.
Tämä maa on ollut minulle hyvä, mutta viime vuosien tapahtumat vähentävät fiilistä, että tämä olisi minun maani.
Savolaa turhauttaa erityisesti nykyhallinnon maahanmuuttovastaisuus. Monikulttuurisuus on hänen mukaansa Yhdysvaltojen ja etenkin New Yorkin hienoimpia piirteitä. Savolan vaimo on korealaistaustainen. Perhe on alkanut pohtia muuttoa, Suomeen tai johonkin muualle.
– Tämä maa on ollut minulle hyvä, mutta viime vuosien tapahtumat vähentävät fiilistä, että tämä olisi minun maani.
Lasse Savola on asunut Yhdysvalloissa jo viidellä vuosikymmenellä.
– Ei tämä ole ollut mitenkään kohtalon sanelemaa. Pieniä päätöksiä ja pari isompaakin.
– On sitä joskus tullut kelailtua, miten tässä on näin käynyt. En ole mennyt siitä, mistä aita on matalin, mutta jotenkin aika helposti olen tällaiseen elämääni eksynyt.
Emma Tamankag on sairaanhoitaja, opettaja ja tutkija, joka on perustanut Heed Finland -järjestön edistämään maahanmuuttajien ja pakolaisten terveyttä, koulutusta sekä kotoutumista. Sairaanhoitaja Emma Tamankagin vastaanotolla vaihdetaan aluksi kuulumiset ja käydään läpi asiakkaan huolet. – Haluan, että ihminen tuntee olevansa tervetullut. Vasta kun hän luottaa minuun, voimme puhua avoimesti terveydestä, Tamankag sanoo. En tarvitse asiakkaan nimeä
Sukututkija on historian salapoliisi, jonka työkaluina ovat arkistot, rautainen keskittymiskyky ja muisti sekä ripaus onnea. Tavallinen työpäivä on täynnä arvoituksia, ja parhaina hetkinä menneisyys herää eloon yllättävällä tavalla. Millainen on sukututkijan tavallinen työpäivä? Siihen kuuluu etsintää erilaisissa arkistoissa, mahdollisesti tutustumista kohteisiin elävässä maailmassa sekä viestien lähettämistä ja vastaanottamista. Työhön kuuluu olennaisesti myös fundeeraaminen eli miettiminen:
Turvallinen työyhteisö rakentuu hyvästä ergonomiasta, selkeistä säännöistä ja avoimesta ilmapiiristä. McDonald’s-yrittäjä Miia Makkonen painottaa, että matala kynnys asioiden puheeksi ottamiseen ja ennakoivat investoinnit takaavat turvallisen arjen jokaiselle. 1. Ravintolakierros – Turvallisuus alkaa aistihavainnoista ja rutiineista Aistien käyttö, jatkuva havainnointi ja ennakointi pitävät vaaranpaikat loitolla ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Päivittäisen turvallisuustyön perusta on järjestelmällinen ja
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
