Kun kysyy Annukka Marttilan työn parasta puolta, vastaus tulee empimättä: toivo. Hän kohtaa työssään rankkoja elämäntilanteita, mutta mukana on aina myös toivoa.

Marttila on toiminut yli 30 vuotta vauvaperhetyön ohjaajana Helsingin ensikoti ry:n vauvalähtöiseen päihdekuntoutukseen erikoistuneessa Oulunkylän ensikodissa. Asiakasperheiden vanhemmilla on poikkeuksetta taustallaan pitkään jatkunut päihderiippuvuus.

– En tiedä mitään parempaa kuin se, että saan olla osa vauvan ja vanhemman yhteisen tarinan alkua, Marttila sanoo.

Päihdekuntoutus ja vanhemmuustaitojen oppiminen tapahtuvat sulavasti rinnakkain.

Oulunkylän ensikodissa on paikka viidelle vauvalle ja heidän vanhemmilleen. Asiakkaat muuttavat ensikotiin joko odotusaikana tai vauvan jo synnyttyä ja ovat sitoutuneet päihteettömään elämään. Päihdekuntoutus ja vanhemmuustaitojen oppiminen tapahtuvat sulavasti rinnakkain.

Päämääränä on, että perhe pystyy muuttamaan omaan kotiinsa ja elämään vauvaperhearkea itsenäisesti.

– Ohjaajan tehtävänä on myötäelää ja tukea uuden elämäntilanteen iloissa ja haasteissa.

Turvalliset rutiinit auttavat

Yhteisöllisyys on yksi Oulunkylän ensikodin tärkeimmistä arvoista.

Asiakasperheet ja työntekijät muodostavat yhdessä tiiviin porukan, jossa kaikki kantavat vastuuta ilmapiiristä ja arjen sujuvuudesta. Tavoite on, että vaikeistakin aiheista voi puhua avoimesti.

– Työssämme tärkeintä on kohdata ihmiset rauhallisesti ja ennakkoluulottomasti. Pitää olla malttia kuunnella, mitä ihmisellä on sanottavanaan.

Päivärutiinit luovat turvaa sekä aikuisille että vauvalle.

Pitkä päihdehistoria tarkoittaa usein sitä, että arkiset rutiinit ovat hukassa. Niitä opetellaan yhdessä ohjaajien kanssa. Asiakkaat valmistavat esimerkiksi ruokaa, tarvittaessa ohjaajan tukemana.

Asiakkaat saavat suunnitella itse aikataulunsa, mutta tietyt asiat, kuten ruokailut ja ryhmätapaamiset, tapahtuvat aina samoihin aikoihin.

– Päivärutiinit luovat turvaa sekä aikuisille että vauvalle.

Suurin osa onnistuu

Vauvaperhetyön ohjaajan työpäivät vaihtelevat. Ne voivat sisältää esimerkiksi ryhmätapaamisten suunnittelua ja ohjausta, yksilötapaamisia asiakkaiden kanssa, vauvanhoitoa ja leikkihetkiä, siivousta ja ruuanlaittoa, verkostopalavereita lastensuojelun kanssa sekä lääkehoitoa.

– Olemme usein yhteisön silmät ja korvat. Toimimme siltana, jos asiakkaiden välisessä vuorovaikutuksessa ilmenee ongelmia.

Marttila on saanut todistaa työssään, kuinka uusi pieni ihminen motivoi vanhempiaan raittiuteen.

Kuntoutusjakso kestää keskimäärin puoli vuotta. Jakson pituus on lyhentynyt huomattavasti 2010-luvulla, sillä kunnilla ja kaupungeilla on usein tiukat budjetit, eikä pidempiä maksusitoumuksia ole mahdollista myöntää.

– Se on harmi, sillä pidemmät kuntoutusjaksot hyödyttävät asiakkaita lyhyitä jaksoja enemmän.

Vauvan saaminen on erityisen otollinen hetki päihteidenkäytön lopettamiselle. Silloin moni pysähtyy tarkastelemaan elämäänsä ja tekemiään valintoja.

Marttila on saanut todistaa työssään, kuinka uusi pieni ihminen motivoi vanhempiaan raittiuteen. Noin kaksi kolmasosaa asiakasperheistä pärjää arjessa itsenäisesti tai avopalveluiden tuella.

Kolmanneksella kuntoutus päättyy ei-toivotulla tavalla. Jos vanhempi ratkeaa käyttämään päihteitä, lastensuojelu etsii vauvalle sijoituspaikan. Se on Marttilan mielestä työn ikävin puoli, mutta hän pyrkinyt löytämään siitäkin jotain positiivista.

– Ajattelen, että silloin vauva on ehtinyt saada arvokasta vuorovaikutusta vanhempansa kanssa. Sillä on valtavan suuri vaikutus kehitykseen, vaikka lapsi ei päätyisikään elämään vanhempansa kanssa.

Kutsumus kantaa

Marttila on ehtinyt nähdä 30 vuoden aikana paljon. Nykyisin eri tahot tekevät entistä enemmän yhteistyötä. Verkostoyhteistyö on tehokasta ensikodin, päihdeklinikoiden, neuvoloiden ja mielenterveyspalveluiden välillä.

Suuri harppaus on tapahtunut myös siinä, kuinka hyvin asiakkaan omat verkostot otetaan kuntoutuksessa huomioon. Välit lähipiiriin ovat voineet katketa tai viiletä päihteidenkäytön aikana, mutta vauvoilla on ihmeellinen kyky yhdistää perheet.

– Tukiverkolla on suuri merkitys niin päihdekuntoutujalle kuin vauvalle.

Tämä on alusta asti tuntunut merkitykselliseltä työltä.

Ennen nykyistä työtään Marttila työskenteli lastenkodissa ohjaajana. Siellä näki, kuinka paljon lapset kaipasivat omia vanhempiaan heidän ongelmistaan huolimatta. Hän alkoi miettiä, että pitäisi olla paikka, johon lapset ja vanhemmat pääsisivät yhdessä.

Kun sellainen paikka avautui Oulunkylään, Marttila tiesi löytäneensä kutsumuksensa.

– Tämä on alusta asti tuntunut merkitykselliseltä työltä. Se jaksaa sytyttää, vuodesta toiseen.

Vauvaperhetyön ohjaajan työpäivä

Työ on kolmivuorotyötä. Aamuvuoro on klo 7.30–15.30 / 8–16, iltavuoro klo 13–21 ja yövuoro klo 20.30–8.

8.00 Aamupala, jonka yövuorolainen on tehnyt valmiiksi. Asiakasperheet heräilevät ja tulevat syömään, kuulumisten vaihtamista.

8.45 Arkiaamuisin pidetään kokous, jossa ovat mukana sekä työntekijät että asiakasperheet. Kokouksessa käydään läpi jokaisen perheen päivän suunnitelmat ja kysellään yön sujumisesta. Keskiviikkoisin on lisäksi yhteisökokous.

9.30–11.30 Yksilötapaamisia asiakasperheiden kanssa, käyntejä asiakkaiden kanssa neuvolassa tai muilla asioilla, vapaata yhdessä olemista, keskustelua ja leikkimistä.

11.30 Yhteinen lounas, jonka on valmistanut yleensä asiakas, joskus työntekijä. Lounas kuuluu työaikaan, ja se nautitaan yhdessä asiakkaiden kanssa. Marttila on kasvissyöjä ja tuo aina mukanaan omat eväät.

14 Ryhmät kokoontuvat. Päivästä riippuen ryhmässä käsitellään päihdekuntoutusta, vanhemmuutta tai kunkin asiakkaan omaa kuntoutusprosessia yhteisön voimin. Perjantaisin juodaan viikon kokoavat yhteisökahvit, joilla juhlitaan myös sillä viikolla kuukausia täyttäviä vauvoja.

17 Päivällinen, jonka on valmistanut yleensä asiakas tai toisinaan työntekijä. Ateria syödään yhdessä.

Illalla leikkihetkiä, saunomista ja vapaata oleilua.

Lue uusin digi-lehti

Tilaa uutiskirje

Jätä palautetta

Osoitemuutos