Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Työkyky on kaikkien vastuulla – yritysjohto, esihenkilö ja työntekijä yhdessä
Kirjoittaja: Susanna Cygnel
Työkyvyn ylläpitoon tarvitaan työn sujuvuutta, palautumisen mahdollisuuksia ja yhteistä vastuunkantoa. Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa korostaa myös halua tehdä työtä.
Yrityksen liiketoiminnan tavoitteet kannattaa saavuttaa kestävällä tavalla, joka säilyttää mahdollisuuden onnistua myös tulevaisuudessa. Siksi huomio kuuluu sekä työntekijän voimavaroihin että työn tekemisen ehtoihin.
– Käytän työkyky–työhalu-sanaparia, eli miten tuetaan ihmisen kykyä tehdä työtä niin, että myös halu tehdä työtä säilyy, toteaa organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa.
Sahimaa nostaa työkykyä uhkaaviksi haasteiksi liian kovan työtahdin, työn leviämisen vapaa-ajalle, keskittymistä kuormittavan pirstaleisuuden ja työstä vieraantumisen.
Ratkaisuja tarvitaan työpaikan kaikilla tasoilla:
Työnantaja sovittaa tavoitteet voimavaroihin ja luo yhteiset toimintatavat. Esihenkilö seuraa työn sujumista, kuuntelee ja tarttuu ongelmiin. Työntekijä huolehtii palautumisestaan ja kertoo, jos työ ei enää tunnu hallittavalta.
– Työtä ei pitäisi demonisoida. Työ on ihmiselle hyväksi, Sahimaa muistuttaa.
Seuraavilla sivuilla työkyvyn tukemista tarkastellaan kolmen roolin, eli työntekijän, esihenkilön ja työnantajan, kautta. Samoihin arjen kysymyksiin etsitään vastauksia eri näkökulmista.
Työnantajan muistilista
Työkyvyn tukeminen kuuluu johtamiseen. Työnantajan tehtävänä on luoda olosuhteet, joissa työ voidaan tehdä hyvin ja työntekijöiden voimavarat riittävät.
1. Miten keskittymistä ja työn hallintaa tuetaan?
Sovitetaan tavoitteet voimavaroihin. Riittävätkö aika, henkilöstön määrä ja osaaminen? Uusien hankkeiden yhteydessä on selvitettävä myös niiden vaikutukset työmäärään.
Luodaan yhteiset pelisäännöt. Viestien, kokousten ja keskeytysten käytännöillä voidaan antaa tilaa keskittymistä vaativalle työlle.
Varmistetaan mahdollisuus oppia. Työn muuttuessa tarvitaan aikaa osaamisen kehittämiseen ja uusien toimintatapojen omaksumiseen.
2. Miten palautumiselle tehdään tilaa työpäivässä?
Työ mitoitetaan niin, että tauot onnistuvat. Palautuminen ei saa jäädä sen varaan, ehtiikö työntekijä pitää tauon muiden tehtävien välissä.
Kiirehuippujen huomioiminen. Vaativien jaksojen jälkeen tarvitaan väljyyttä. Jatkuva loppukiri ei voi olla normaali toimintatapa.
Seurataan palautumisen edellytyksiä. Työntekijöiltä tiedustellaan työmäärästä ja työn sujumisesta sairauspoissaolojen seuraamisen rinnalla.
3. Mitä tehdään, kun kuormitus kasvaa?
Sovitaan varhaisen tuen toimintatavat. Tehdään selväksi, kuka ottaa huolen puheeksi, miten työtä voidaan mukauttaa ja milloin työterveyshuolto tulee mukaan.
Varmistetaan esihenkilöiden tuki. Keskusteluihin tarvitaan aikaa, osaamista ja apua hankaliin tilanteisiin.
Tehdään päätöksiä havaintojen perusteella. Jos ongelma on tavoitteissa tai resursseissa, johdon on muutettava niitä ja myös seurata muutosten vaikutuksia.
4. Miten työn ja vapaa-ajan tasapainoa tuetaan?
Selkiytetään tavoitettavuuden rajat. Yhteisten käytäntöjen pitää tukea mahdollisuutta irrottautua työstä.
Sovitaan joustoista tasapuolisesti. Työajan ja työn järjestelyjen periaatteiden pitää olla ymmärrettävät ja oikeudenmukaiset.
Näytetään esimerkkiä. Tapa puhua työstä, levosta ja palautumisesta kertoo, mitä organisaatiossa pidetään tärkeänä.
Myytti vai todellisuus?
Myytti: Työkyky on työterveyshuollon asia.
Todellisuus: Työterveyshuolto auttaa, mutta tavoitteista, resursseista ja työoloista päätetään työpaikalla.
Myytti: Vain vähän sairauspoissaoloja – kaikki hyvin!
Todellisuus: Kuormitus voi näkyä työn laadussa, ilmapiirissä ja vaihtuvuudessa jo ennen sairauspoissaoloja.
Myytti: Kovista tavoitteista seuraa väistämättä parempi tulos.
Todellisuus: Jos tavoitteet ylittävät voimavarat jatkuvasti, työn sujuvuus ja tulos voivat kärsiä.
Kielletyt lauseet työpaikalla
Älä sano: ”Näillä resursseilla on vain pärjättävä.”
Kysy sen sijaan: ”Mitä pitää muuttaa, jotta voimme saavuttaa tavoitteet?”
Älä sano: ”Meillähän on varhaisen tuen malli.”
Kysy sen sijaan: ”Miten varmistamme, että malli toimii myös arjessa?”
Älä sano: ”Hyvinvointi on jokaisen oma asia.”
Kysy sen sijaan: ”Millaisista asioista työntekijä voi huolehtia itse, ja mitä meidän pitää korjata työssä?”
Työelämän sanakirja
Resursointi: Työhön varataan riittävästi tekijöitä, aikaa, osaamista ja välineitä.
Tiedolla johtaminen: Havaintojen ja lukujen perusteella päätetään, mitä muutetaan, ja seurataan vaikutuksia.
Varhaisen tuen malli: Yhteinen sopimus siitä, miten työkykyhuoleen tartutaan ja mistä apua saa.
Esihenkilön muistilista
Esihenkilö näkee, miten tavoitteet muuttuvat päivittäiseksi työksi. Hänen tehtävänään on seurata työn sujumista ja etsiä ratkaisuja yhdessä tiimin kanssa. Kaikkea ei tarvitse osata ratkaista itse, mutta huoleen pitää tarttua ja tarvittaessa hakea apua.
1. Miten tuet tiimisi keskittymistä ja työn hallintaa?
Kirkasta tärkeimmät tehtävät. Varmista, että työntekijät tietävät, mitä heiltä odotetaan ja mikä vastuu menee muiden tehtävien edelle.
Sovi tiimin työrauhasta. Käykää läpi kokoukset, viestintä ja keskeytykset. Varatkaa mahdollisuuksien mukaan rauhallisia jaksoja keskittymistä vaativaan työhön.
Tarkista osaamisen ja tuen tarve. Yksi tarvitsee selkeämpää suuntaa, toinen päätösvaltaa ja kolmas välineitä tai koulutusta.
2. Miten varmistat tilaa työntekijän palautumiselle työpäivässä?
Ota tauot huomioon työnjaossa. Varmista, että työntekijöillä on käytännössä mahdollisuus pitää ne.
Rytmitä projektit. Tee tavoitteet ja päätepiste näkyviksi. Suunnittele kiireisten vaiheiden jälkeen aikaa viimeistelyyn ja palautumiseen.
Seuraa kuormituksen kasautumista. Tarkista, osuvatko useat kiirehuiput samoille ihmisille, ja muuta työnjakoa tarvittaessa.
3. Mitä voit tehdä, kun työntekijän kuormitus kasvaa?
Kysy säännöllisesti työn sujumisesta. Varaa kahdenkeskisiä keskusteluja ja anna työntekijänkin määritellä niiden aiheita.
Ota muutokset puheeksi ajoissa. Kerro havaintosi ja kysy, mistä liiallinen kuormitus johtuu. Älä tee valmiita tulkintoja.
Sopikaa toimista ja seurannasta. Selvitä, pitääkö tehtäviä, tavoitteita tai tukea muuttaa. Hae tarvittaessa apua HRä tai työterveyshuollosta.
4. Miten tuet työn ja vapaa-ajan tasapainoa työntekijän arjessa?
Selvennä odotukset tavoitettavuudesta. Työntekijän pitää tietää, milloin viesteihin odotetaan vastausta ja milloin hän voi olla vapaalla.
Keskustele joustojen tarpeesta. Työn tai elämäntilanteen muuttuessa tilapäinen järjestely voi auttaa. Noudata yhteisiä periaatteita.
Näytä esimerkkiä palautumisessa. Puhu omastakin jaksamisestasi ja osoita toiminnallasi, että työstä saa irrottautua.
Myytti vai todellisuus?
Myytti: Työntekijä kertoo kyllä, jos hän tarvitsee apua.
Todellisuus: Ongelmien esiin ottaminen voi tuntua vaikealta. Säännöllinen keskustelu madaltaa kynnystä.
Myytti: Tasapuolisuus tarkoittaa kaikille samanlaista tukea.
Todellisuus: Olemme kaikki yksilöitä, joten työntekijät kaipaavat erilaisia ratkaisuita.
Myytti: Hyvä esihenkilö ratkaisee työkykyongelmat itse.
Todellisuus: Hyvä esihenkilö tunnistaa, milloin tarvitaan HR tai työterveyshuollon apua.
Kielletyt lauseet työpaikalla
Älä sano: ”Kaikilla muillakin on kiire.”
Kysy sen sijaan: ”Mikä työssäsi kuormittaa eniten, ja mitä voimme muuttaa?”
Älä sano: ”Koeta jaksaa lomaan asti.”
Kysy sen sijaan: ”Mitä voimme tehdä jo nyt, jotta työmäärä olisi hallittava?”
Älä kysy: ”Miksi et kertonut aikaisemmin?”
Sano sen sijaan: ”Hyvä, että kerroit! Mietitään yhdessä seuraava askel.”
Työelämän sanakirja
Psykologinen turvallisuus: Työssä uskaltaa kysyä, erehtyä ja kertoa huolista ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta.
Työn muokkaaminen: Tehtäviä, työaikaa tai työtapoja sovitetaan työntekijän tilanteeseen.
Priorisointi: Sovitaan, mikä tehdään ensin ja mikä voi odottaa.
Työntekijän muistilista
Omaa työkykyä voi vahvistaa huolehtimalla palautumisesta ja vaikuttamalla työn tekemisen tapoihin. Kaikki kuormituksen syyt eivät kuitenkaan ole omissa käsissä. Silloin tulee kertoa työpaikalla tilanteesta ja etsiä ratkaisuja yhdessä esihenkilön kanssa.
1. Miten voit varmistaa mahdollisuutesi keskittyä ja hallita työtäsi?
Selvitä työsi tärkeimmät tavoitteet. Jos kaikki tehtävät vaikuttavat yhtä kiireisiltä, pyydä esihenkilöltä apua tärkeysjärjestyksen selvittämiseen.
Muokkaa työtapoja. Tee vaativimmat tehtävät mahdollisuuksien mukaan virkeimpään aikaan ja varaa niille työrauhaa.
Kerro osaamisen tarpeista. Jos muuttunut työ tuntuu vaikealta, pyydä perehdytystä, koulutusta tai muuta tukea.
2. Miten teet palautumiselle tilaa työpäivässä?
Pidä taukoja pitkin päivää. Lyhyt hengähdys, kävely tai rauhallinen siirtymä tehtävästä toiseen voi katkaista kuormitusta.
Huolehdi syömisestä ja liikkumisesta. Kiireisinäkin päivinä tarvitaan perusasioita, jotka auttavat jaksamaan.
Tarkkaile väsymyksen kertymistä. Jos tauot eivät riitä ja kuormitus kasvaa päivästä toiseen, ota työtilanne puheeksi.
3. Mitä voi tehdä, kun kuormitus kasvaa liikaa?
Kerro huolesta ajoissa. Avun tarvitseminen ei ole häpeä. Älä odota, että tehtävät kasaantuvat tai jaksaminen pettää.
Kuvaa ongelma konkreettisesti. Kerro, mikä kuormittaa: työmäärä, keskeytykset, epäselvät vastuut tai osaamisen puute.
Osallistu ratkaisujen etsimiseen. Pohtikaa esihenkilön kanssa, mitä voidaan muuttaa, ja palatkaa asiaan, jos sovittu apu ei riitä.
4. Miten saat työn ja vapaa-ajan tasapainoon?
Anna itsellesi aikaa irrottautua. Illat, viikonloput ja lomat tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia palautumiseen.
Tunnista omat voimanlähteesi. Uni, läheiset ja mielekäs tekeminen tukevat jaksamista. Vapaa-ajastakaan ei tarvitse tehdä suoritusta.
Kerro joustojen tarpeesta. Jos elämäntilanne kuormittaa, keskustele mahdollisista työjärjestelyistä, ennen kuin voimavarat ehtyvät.
Myytti vai todellisuus?
Myytti: Jos pyydän apua, paljastan, etten osaa työtäni.
Todellisuus: Avun pyytäminen ajoissa auttaa tekemään työn hyvin ja ehkäisemään ongelmia.
Myytti: Palautua ehtii sitten lomalla.
Todellisuus: Palautumista tarvitaan myös työpäivän aikana, iltaisin ja viikonloppuisin.
Myytti: Minun pitää vain opetella kestämään kiirettä.
Todellisuus: Omia työtapoja voi kehittää, mutta liian suuri työmäärä pitää ottaa puheeksi.
Kielletyt lauseet työpaikalla
Älä sano: ”Kyllä minä jotenkin pärjään.”
Sano sen sijaan: ”Näillä tehtävillä ja tällä aikataululla en ehdi kaikkea. Voimmeko sopia, mikä on tärkeintä?”
Älä sano: ”Minun pitäisi osata tämä jo.”
Sano sen sijaan: ”Tarvitsen tähän perehdytystä tai harjoittelua.”
Älä sano: ”En halua vaivata muita.”
Sano sen sijaan: ”Tarvitsen apua, jotta saan työn tehtyä hyvin.”
Työelämän sanakirja
Kognitiivinen ergonomia: Työ järjestetään niin, ettei muisti, tarkkaavaisuus ja ajattelu kuormitu turhaan.
Palautuminen: Keho ja mieli saavat mahdollisuuden elpyä työn rasituksesta.
Työn tuunaaminen: Työn tekemisen tapoja muokataan niiltä osin kuin niihin voi itse vaikuttaa.
Sairaanhoitaja Markku Keski-Rahkonen on hoitanut uniapneapotilaita vuosikymmeniä. Oma diagnoosi uniapneasta auttaa asettumaan potilaan rinnalle ja luomaan luottamusta. ”Yhä harvempi on ollut samassa työssä koko työuransa ajan, mutta minä olen. Aloitin sairaanhoitajana Kokkolan keskussairaalassa vuonna 1989, samoihin aikoihin, kun uusi sairaus nimeltä uniapnea alkoi tulla terveydenhoidon ammattilaisten tietoon. Parin vuoden päästä pääsin hoitamaan uniapneaa. Noihin aikoihin
Koneen outoon ääneen puututaan nopeasti. Ihmisen viesti liiasta kuormituksesta ansaitsee saman huomion, sanoo Varman johtaja Pauli Forma. Mitä tapahtuu, kun työntekijä kertoo, ettei enää selviä työmäärästään? Kehottaako esihenkilö sinnittelemään kesälomaan asti vai ryhdytäänkö töitä järjestämään uudelleen? Tällaisessa tilanteessa paljastuu, miten tärkeänä työkykyä pidetään. – Työkyky on kuin kuminauha. Sitä voi venyttää paljonkin, mutta jossain vaiheessa
Työkyvyn heikkeneminen voi tuntua väistämättömältä fyysisesti kuormittavalla alalla. Ramirentissä ajatellaan toisin, ja se näkyy henkilöstön hyvinvoinnissa, työkyvyssä ja turvallisuudessa, kertoo henkilöstöjohtaja Anne Luodonpää. Kone- ja laitevuokrausyritys Ramirentissä työkykyjohtaminen kuuluu sekä strategiaan että jokapäiväiseen arkeen. Kun henkilöstö voi hyvin ja työ sujuu turvallisesti, vaikutus ulottuu aina asiakkaiden palvelukokemukseen asti. – Turvallisuus tarkoittaa meille sekä fyysistä että
Elisa Yliruikka matkusti Rovaniemeltä renessanssitaiteen kehtoon Firenzeen, jossa hän työskentelee graafisena suunnittelijana taidealalla. Kahden lapsen äiti on huomannut, että moni italialaisnainen joutuu valitsemaan uran ja perheen välillä. Tarina on kuin romanttisesta elokuvasta: Elisa Yliruikka opiskeli Firenzessä, kun hänen käsilaukkunsa ryöstettiin. Paikallinen poliisi löysi laukun, ja kiitokseksi Yliruikka lupasi tarjota tälle kupillisen kahvia. Pari rakastui, meni