kolumni

• 14.05.2020

Yli 50-vuotiaat ovat voimavara työelämässä

Viimeisen kymmenen vuoden aikana 55–64-vuotiaiden työllisyysaste on ollut nousussa. Tämä on hyvä uutinen työurien pidentämisen kannalta. Se kertoo myös siitä, että ikääntyneet työntekijät ovat yhä kelpaavaa työvoimaa, joka haluaa ja pystyy työntekoon.

Todellisuus ei ole yksioikoinen, ja kaikkien kuusikymppisten tilanne ei ole niin ruusuinen kuin tilastoista voisi päätellä. Työllisyysaste on hyvä niillä, jotka jo ovat töissä, mutta entä jos saa potkut 55-vuotiaana? Silloin uudelleen työllistyminen on useimmiten vaikeaa, lähes mahdotonta.

Myös yt-neuvotteluissa 50-vuotiaiden työntekijöiden työpaikka on useammin uhattuna kuin nuorempien. Erilaiset työurien pidentämiseen tähtäävät mallit ajavat lähellä kuuttakymmentä olevia aktiiviseen työnhakuun tai uudelleen­kouluttautumiseen.

Ammatinvaihdoskaan ei kuitenkaan aina auta työllistymään. Eläkeikä tuntuu myös jatkuvasti karkaavan kauemmas. Tämän päivän 55-vuotiaan elämää leimaakin dilemma: pääsenkö koskaan eläkkeelle ja toisaalta, jos saan nyt potkut, palkkaako minua enää kukaan.

Työuran loppu työttömyyden ja pätkätöiden kurimuksessa heikentää myös eläkettä ja elämänlaatua eläkevuosina. Tiedetään hyvin, että kun henkilön terveys ja motivaatio on kohdallaan, on työ erittäin hyvä terveyden edistäjä. Kun työkyky 50-vuotiaana ennustaa hyvää toiminta­kykyä jopa yli 80-vuotiaana, on työterveyden edistäminen väestön ikääntyessä kansanterveydellisestikin katsottuna aina vain tärkeämpää.

Miksi ikääntyneet työntekijät eivät ole yhtä haluttua työvoimaa kuin alle 40-vuotiaat? Eräs syy on, että tuijotamme liikaa kalenteri-ikään, sen sijaan, että katsoisimme, minkälainen henkilö biologiselta iältään todellisuudessa on.

Saattaa olla, että vanhempien työntekijöiden ajatellaan olevan hitaampia ja tehottomampia työntekijöitä kuin nuoremmat. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu 50–60-vuotiaat yhtä tehokkaiksi ja tuottaviksi työntekijöiksi kuin nuoremmatkin. Tuottavuus ei ole kiinni työn­tekijöiden iästä, vaan siitä, miten työt on järjestetty. On myös runsaasti tutkimusnäyttöä siitä, että ikääntyneillä työntekijöillä on yleensä hyvä oppimismotivaatio ja heidän sitoutuneisuutensa työhön on korkeampi kuin nuoremmilla.

Vanhenemiseen liitetään usein kaikenlainen sairastelu. Tutkimusten mukaan vanhempien työntekijöiden keskuudessa on kuitenkin nuoria enemmän sellaisia, joilla ei ole lainkaan sairauspoissaoloja. Myös lyhyitä poissaoloja heillä on nuoria vähemmän. Lyhyet sairauspoissaolot ovat juuri niitä, jotka aiheuttavat järjestelyjä ja venymistä työpaikoilla.

Mikä onkaan tärkeämpi taito nykyisessä tiedon tulvassa kuin osata keskittyä olennaiseen? Kokemusperäisen älykkyyden kasvaessa iän myötä on varttuneempi työntekijä tässä vahvoilla. Kun iän ja kokemuksen ansiosta tiedon valikointi ja yhdistely järkeviksi kokonaisuuksiksi tehostuu, paikkaa se hyvin mahdollista tahdin hidastumista.

Elämän- ja työkokemuksen mukana vahvistuu strateginen ajattelu, asioiden suhteellisuuden ymmärtäminen, elämänhallinta sekä kyky pohdiskella, perustella ja tehdä arvovalintoja. On hyvä tietotaidon säilymisen ja siirtymisen, kuten työyhteisön rikkaudenkin kannalta, jos työpaikalla on kaikenikäisiä.

Vaikka työurat ovat pidentyneet loppupäästä viime vuosina, on seniorityöntekijöiden uudelleen palkkaaminen yli 50-vuotiaana vielä melko harvinaista. Kuitenkin on aivan selvää, että palkkaamalla ikääntyneen työntekijän, työnantajalla on erinomaiset mahdollisuudet saada sitoutunut, työnantajalle uskollinen, harkitseva, läsnä oleva työntekijä, joka osaa nähdä työssä olennaisen ja tehdä sen huolella.

Clas-Håkan Nygård

Tampereen yliopiston työterveyden professori

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.